Kaius Tuori tutkimusryhmineen kartoittaa oikeudellista perinnettä ja poliittista aatehistoriaa Euroopassa. Tutkijan mukaan nyt olisi oikea hetki miettiä mikä meitä Euroopassa yhdistää.

Oikeuden aatehistorioitsijaksi itseään kutsuva oikeushistorioitsija Kaius Tuori on hämmästyneenä seurannut ääriliikkeiden nousua Suomessa.

– Ei ole olemassa mitään eurooppalaista yhtenäisyyttä sellaisenaan. On vain luotu asioita, jotka katsotaan tärkeiksi ja niitä pidetään sitten itsestäänselvyyksinä. Onkin relevanttia miettiä, mikä meitä Euroopassa yhdistää, Tuori tuumii.

Tuori tutkimusryhmineen kartoittaa oikeudellista perinnettä ja poliittista aatehistoriaa Euroopassa. Tutkimuksiin liittyy paljon arkistotutkimusta, esimerkiksi natsiajan aatteiden taistelun selvittäminen on ryhmän tavoitteena.

Arvostelijoiden koodikieltä purkamassa

– Natsiaikana ei tohdittu esittää suoraa kritiikkiä nykyhallintoa vastaan, mutta kritiikkiä esitettiin kiertoteitse koodikielellä, Tuori tietää.

Tuorin mukaan koodikielen muodot olivat hyvin samanlaisia kuin kaikissa diktatuureissa tai muissa yhteiskunnissa, joissa sana ei ole vapaa. Eli ihmiset oppivat lukemaan "rivien välistä” kiertoilmaisuja asioille, joita ei ollut turvallista sanoa suoraan ja varsinkaan julkisesti.

– Kiertoilmaisuna käytettiin esimerkiksi Antiikin Roomasta tai Kreikasta puhumista, joiden yhteiskuntajärjestyksestä saattoi puhua suhteellisen vapaasti. Tämä oli ollut jo aiemmin usein käytetty keino, esimerkiksi kun alastomuus tai homoseksuaalisuus oli tabu. Siitä saattoi puhua ja näyttää kunhan puhuttiin klassisista aiheista, Tuori tietää.

Puhujina olivat lähinnä yliopiston professorit Saksassa, jotka halusivat esittää natsien politiikan kritiikkiä. 

Menneisyys kiehtoo tutkijaa

Nyt Tuorin tutkimusryhmän pöydällä on meneillään tutkimus, jossa selvitetään natseja paenneiden emigranttien eli maastamuuttajien traumaattisia vaiheita ja natsien henkistä konkurssia vuoden 1945 jälkeen ja kuinka molemmat palasivat lopulta oikeusvaltioajatukseen.

– Siinä kiehtoo menneisyyden, tradition käyttö.  

Tuoria innostaa tutkimuksissaan myös toiseudenkuvat; miten alkuperäiskansoja käsitteellistetään.  Tutkija tarttuukin pitkän aikavälin kehityksiin, joissa ei kvartaaleilla pelata.

– Jatkumot ovat tässä 2500 vuotta pitkiä, ja taustalla on ajatus historian muistamisen kulttuurista: mitä menneisyydestä halutaan muistaa. 

Tuorin mukaan poliittisessa keskustelussa ei ole aikaa miettiä esimerkiksi, miten asiat liittyvät toisiinsa.

– Tutkijoiden tehtävänä on tuottaa ajattelua, mihin ideat ovat menossa, mihin ne liittyvät ja mihin ne lopulta johtavat.

Tulkinnat 1930-luvulta keskiössä

Tuori itse on erikoistunut 1930-luvun eurooppalaiseen kriisiin, josta kumpusivat natsismi, fasismi ja kommunismi. 

– Siinäkään ei ole kyseessä mikään lyhytaikainen jatkumo vaan yhteinen eurooppalainen perinteemme. Yritän selvittää, kuinka tosi tämä tulkinta on ja kuinka tarpeellinen se oli 2. maailmansodan jälkeen.

Tuori puhuu myös 1930-luvun uudistusajasta, jolloin natseilla oli oma oikeusteoria. Sen mukaan kaikki juutalaiset olivat syöpäläisiä.

– Henkinen konkurssi siinä seurasi natsien oikeudellisesta negaatiosta.

Tuori tarkastelee 1930-luvun keskeisiä ajattelijoita, jotka joutuivat lähtemään Saksasta ja päätyivät muun muassa Britanniaan. Kirjoittajat 1930-luvulta argumentoivat natsikäsitystä vastaan.

– Selvityksen keskipisteessä on, kuinka nämä ajattelijat lähtivät pohtimaan ja mikä Saksassa oikein lopulta meni pieleen, miten oikeusvaltio ei estänyt natsien rikoksia, Tuori toteaa.