Nuorten kaksosten terveystutkimus (englanniksi FinnTwin16) on nuorten kaksosten seurantatutkimuksena kerätty perheaineisto. Tutkimus aloitettiin vuosina 1991-1995 lähettämällä kyselylomakkeita kaikille Suomessa vuosina 1974-1979 syntyneille kaksosille ja heidän vanhemmilleen. Ensimmäinen kysely tehtiin, kun kaksoset täyttivät 16 vuotta ja seuraavat seurantakyselyt toteutettiin 17 ja 18 vuoden iässä. Sen jälkeen olemme olleet kaksosiin yhteydessä heidän ollessa nuoria aikuisia (keskimäärin 24-vuotiaita) ja varhaiskeski-ikäisiä (keskimäärin 34-vuotiaita).
Uusi kuudes (6.) tiedonkeruu on alkanut keväällä 2024. Lähetämme kaikille Suomessa asuville Nuorten kaksosten terveystutkimuksessa aikuisiässä mukana olleille kaksosille kutsun uuteen tutkimukseen. Yhteensä kutsumme mukaan noin 5400 kaksosta.
Varhaiskeski-iän tiedonkeruu tapahtui vuosina 2010–2012. Tiedonkeruukyselyyn vastasi 4407 kaksosta, mikä tarkoittaa, että vastauksen antoi noin 72% kyselyn saaneista. Vastanneista kaksospareista 571 oli identtisiä kaksospareja ja 1070 ei-identtisiä kaksospareja. Kaikista vastaajista naisia oli 2444 ja miehiä 1963. Varhaiskeski-iän tiedonkeruussa kutsuimme myös kaksosten mahdolliset puolisot mukaan osallistumaan tutkimukseen. Moni puoliso osallistuikin ja saimme vastauksen 1949 puolisolta. Jaamme alla mielenkiintoisia tutkimustuloksiamme, keskittyen muutamaan laajaan aihekokonaisuuteen ja erityisesti varhaiskeski-ikäisten tiedonkeruuseen. Kaksosten antamien tietojen avulla olemme päässeet hyvin mielenkiintoisten ja myös kansainvälisesti kiinnostavien aiheiden äärelle.
Paino ja painonhallinta ovat olleet yksi keskeisistä tutkimusteemoistamme Nuorten kaksosten terveystutkimuksessa. Tulostemme mukaan kokonaisvaltainen hyvinvointi ja myönteinen kehonkuva ovat asioita, joita painonhallinnassa tulisi jatkossa nostaa entistä enemmän keskiöön.
Ihmisen elimistölle on ominaista pyrkiä keräämään lisää painoa ja painon kertyminen onkin hyvin luonnollinen osa ikääntymistä. Myös Nuorten kaksosten terveystutkimukseen osallistuneiden kaksosten joukossa painon kertyminen nuoren aikuisuuden ia varhaiskeski-iän välillä oli hyvin yleistä. Naisilla paino nousi keskimäärin 4,9 kiloa ikävuosien 24 ja 34 välillä ja miehillä keskimäärin 6,2 kiloa. Naisista 64 prosentilla ja miehistä 73 prosentilla paino nousi, kun taas paino pysyi samana 29 prosentilla naisista ja 23 prosentilla miehistä. Naisista 7,5 prosentin ja miehistä 3,8 prosentin paino putosi kymmenen vuoden seurannassa. Nyky-ympäristössämme painonhallinta on haastavaa ja ympäristö vaikuttaa voimakkaasti myös kehonkuvaamme.
Ympäristö ja etenkin ympäröivä kulttuuri vaikuttavat vahvasti käsitykseen ihannepainosta, ja usein kulttuurin asettama ihannepaino eroaa merkittävästi painosta, joka terveyden kannalta olisi sopivin. Kysyimme kaksosilta henkilökohtaisesta painoihanteesta ja ihanteiden tiukkuuden perusteella vaikuttaa, että kulttuuri ohjaa ihanteita terveyttä voimakkaammin. Naisten ilmoittama ihannepaino oli useimmiten terveyden kannalta sopivan painoluokan alarajoilla, kun taas miehillä suhtautuminen omaan painoon ja painoihanteet olivat hieman naisia rennompia. Suuri enemmistö ei ollut 24-vuotiaana tyytyväinen painoonsa, mutta 10 vuoden seurannassa armollisuus itseä kohtaan lisääntyi ja painoihanteet höllentyivät jonkin verran varhaiskeski-ikään saavuttaessa.
Painoihanteet eivät tutkimuksemme mukaan juurikaan ohjaa painon kehitystä, sillä 10 vuoden seurannassa nuoresta aikuisuudesta ja varhaiskeski-ikään omaa ihannepainoa harvoin saavutettiin. Painonkehitystä pohtiessa on tärkeä muistaa, että kehon rakenteeseen vaikuttaa vahvasti myös geneettinen perimä. On huomionarvoista, että kaikilla vastanneilla kaksosilla ihannepaino ei ollut nykyistä painoa alhaisempi vaan noin kymmenesosalla naisista toive oli kerätä lisää painoa. Useimmiten tavoite oli kuitenkin laihtua.
Painon nousuun yhteydessä olevia tekijöitä olivat muun muassa epäsäännöllinen syöminen ja makeiden juomien juominen. Miehillä tupakointi oli yhteydessä painon nousuun. Lisäksi naisilla paino nousi todennäköisemmin, jos lapsia oli kaksi tai useampi, mikä kertoo elämäntilanteen vaikutuksesta painoon ja sen hallintaan. Oleelliseksi tekijäksi naisten kohdalla nousi myös yleinen tyytymättömyys elämään. Paino ja syöminen ovatkin usein keskeisesti yhteydessä mielen hyvinvointiin. Naisilla liikunnallinen aktiivisuus ja miehillä korkea koulutustaso sekä suuri lähtöpaino olivat sen sijaan yhteydessä vähäiseen painonnousuun.
Kulttuurin vaikutuksesta syntyvät tiukat painoihanteet ja tyytymättömyys omaan painoon lisäävät todennäköisyyttä laihduttaa, mutta laihduttaminen taas tutkimuksemme nojalla lisää todennäköisyyttä lihoa. Aihetta tutkinut Ulla Kärkkäinen painottaa väitöskirjansa pohjalta, että painonhallinnan ohjaamisessa tulisikin keskittyä laihduttamiskehotusten sijaan säännölliseen syömiseen ohjaamiseen ja asiakkaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtimiseen.
Painonnousun lisäksi on yleistä, että joskus syöminen häiriintyy. Ne kaksoset, jotka kokivat syömisensä olevan jollain tavalla ongelmallista, kertoivat kokevansa usein myös psyykkiseen hyvinvointiin liittyviä ongelmia. Häiriintynyt syöminen voi näkyä esimerkiksi liiallisena kalorien laskemisena ja yleisenä joustamattomuutena ruokailuun liittyvien asioiden suhteen, Huomasimme kaksosten vastausten perusteella, että syömisen häiriintyminen 24-vuotiaana oli yhteydessä psyykkiseen pahoinvointiin sekä heikoksi koettuun terveyteen 10 vuoden seurannassa. Häiriintynyt syöminen on siis kaksosilta saatujen vastausten mukaan varsin yleistä ja se on yhteydessä myös mielen hyvinvointiin.
Joissain tapauksissa häiriintynyt syöminen voi myös kärjistyä varsinaiseksi syömishäiriöksi ja kaksosaineistoa on hyödynnetty myös syömishäiriöiden tutkimuksessa. Aineisto on esimerkiksi ollut osana professori Cynthia Bulikin johtamaa laajaa kansainvälistä anoreksian genetiikkaan liittyvää tutkimusta. Näissä tutkimuksissa kaksostietojen avulla on löydetty ihmisen perimästä mahdollisia alttiuskohtia, joiden tarkempi tarkastelu auttaa mahdollisesti pääsemään syömishäiriöitä aiheuttavien biologisten tekijöiden jäljille. Lisäksi kaksosaineiston pohjalta on tutkittu, kuinka uskonnollisuus vaikuttaa syömishäiriöön. Totesimme että uskonnollisuus ei altista syömishäiriölle eikä myöskään suojele siltä, toisin kuin joissain tutkimuksissa on aiemmin havaittu. Nuorten kaksosten terveystutkimuksen aineiston pohjalta olemme myös tutkineet anoreksiaa sairastavien elämänkulkua ja iloksemme voineet todeta, että pitkällä aikavälillä anoreksiaa sairastavien ennuste on varsin suotuisa.
Lisälukemista
Charpentier, P., Viljanen, R. & Keski-Rahkonen, A. 2016. Nälkäinen sydän – Parane bulimiasta. Kustannus oy Duodecim.
Keski-Rahkonen, A., Meskanen, K. & Nalbantoglu M. (toim.). 2013. Irti ahminnasta: kohti tasapainoista suhdetta ruokaan. Kustannus oy Duodecim.
Latvala, A. & Silventoinen, K. (toim.). 2014. Käyttäytymisgenetiikka – Geeneistä yhteiskuntaan. Gaudeamus.
Alkuperäisjulkaisut
Keski-Rahkonen, A., Raevuori, A., Bulik, C.M., Hoek, H.W., Rissanen, A. & Kaprio, J. (2014) Factors associated with recovery from anorexia nervosa: a population-based study. International Journal of Eating Disorders, 47(2):117-23. doi: 10.1002/eat.22168
Kärkkäinen, U., Mustelin, L., Raevuori, A., Kaprio, J. & Keski‐Rahkonen, A. (2016). Ideals versus reality: Are weight ideals associated with weight change in the population? Obesity, 24, 947-53. doi: 10.1002/oby.21417
Kärkkäinen, U., Mustelin, L., Raevuori, A., Kaprio, J. & Keski-Rahkonen, A. (2018). Successful weight maintainers among young adults—A ten-year prospective population study. Eating Behaviors, 29, 91-8. doi: 10.1016/j.eatbeh.2018.03.004.
Kärkkäinen, U., Mustelin, L., Raevuori, A., Kaprio, J. & Keski‐Rahkonen, A. (2018). Do disordered eating behaviours have long-term health-related consequences? European Eating Disorders Review, 26, 22-8. doi: 10.1002/erv.2568
Mustelin, L., Raevuori, A., Bulik, C.M., Rissanen, A., Hoek, H.W., Kaprio J., et al. (2015). Long-term outcome in anorexia nervosa in the community. International Journal of Eating Disorders, 48, 851-9. doi: 10.1002/eat.22415
Sipilä, P., Harrasova, G., Mustelin, L., Rose, R.J., Kaprio, J. & Keski-Rahkonen, A. (2017). "Holy anorexia"-relevant or relic? Religiosity and anorexia nervosa among Finnish women. The International Journal of Eating Disorders, 50, 406. doi: 10.1002/eat.22698.
Reilu kolmannes varhaiskeski-ikäisistä kaksosista (n=1511) kertoi harrastavansa liikuntaa noin 2–3 kertaa viikossa ja noin yhdeksän kymmenestä liikkui vähintään kerran viikossa. Suosituin liikuntalaji oli kävely sauvojen kera tai ilman (n=2644). Suosittuja liikuntalajeja olivat lisäksi juoksulenkkeily (n=1492), pyöräily (n=1641) ja kuntosalilla käyminen (n=1362).
Kaksosille lähetettiin kyselylomakkeen mukana myös mittausnauha, jolla heitä pyydettiin mittaamaan vyötärönympäryksensä. Vastausten pohjalta on tehty väitöskirja, jossa Mirva Rottensteiner huomasi, että muutos liikunnan määrässä oli yhteydessä muutokseen vyötärönympäryksessä. Lisäksi erityisesti monipuolinen liikunta oli yhteydessä pienempään vyötärönympärykseen.
Vyötärönympäryksen lisäksi liikunta oli tutkimustemme mukaan yhteydessä myös sisäelinrasvan kertymiseen. Tämä selvisi tutkimuksessa, johon osa miespuolisista identtisistä kaksosista osallistui. Vähän liikkuvalle kaksosveljelle oli kertynyt aikuisuuteen mennessä keskimäärin selkeästi enemmän sisäelinrasvaa kuin hänen perimältään identtiselle mutta paljon liikkuvalle veljelleen. Perinnöllisistä tekijöistä riippumatta sisäelinrasvaan kertymiseen voi siis itse vaikuttaa aktiivisella liikunnalla.
Miksi toiset sitten liikkuvat enemmän kuin toiset? Sari Aaltosen tekemän väitöskirjan mukaan liikunnallisen aktiivisuuden määrään vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristöön liittyvät tekijät. Perinnöllisten tekijöiden huomattava osuus kertoo siitä, että liikunnallinen aktiivisuus on toisille luontaisempaa kuin toisille. Perimän osuus vaihteli hieman iän mukaan, sillä teini-iässä perimä selitti noin puolet ja nuorilla aikuisilla noin kolmasosan liikuntaan käytetyn ajan vaihtelusta.
Liikunnallisen aktiivisuuden periytyvyys näkyy myös siinä, että jo lapsuuden motorinen kehitys eli esimerkiksi se, milloin lapsi nousee ensimmäisiä kertoja seisomaan, on tutkimuksemme mukaan yhteydessä suurempaan vapaa-ajan liikunnalliseen aktiivisuuteen 24-vuotiaana. Toisin sanoen, kaksossisaruksesta se, jonka motorinen kehitys tapahtui varhain, oli todennäköisemmin liikunnallisesti aktiivinen myöhemmällä iällä. Näissä analyyseissa hyödynsimme kaksosten vanhempien kertomia tietoja kaksosten varhaislapsuudesta.
Liikunta-aktiivisuuden perinnöllisen osuuden selvittämisen lisäksi olemme olleet kiinnostuneita selvittämään kaksosten liikuntamotivaatiota. Huomasimme, että liikuntamotivaatiossa ympäristötekijöillä on perimää suurempi vaikutus. Lisäksi paljon liikkuvien kaksosten syyt liikkua ovat hieman erilaiset kuin vähän liikkuvien. Molemmille ryhmille tärkeää oli hyvän fyysisen kunnon saavuttaminen, liikunnan mielialaa nostava vaikutus, taitojen kehittäminen ja ulkonäköön liittyvät tekijät. Paljon liikkuvilla nämä kaikki tekijät tosin korostuivat enemmän kuin vähän liikkuvilla. Vähiten tärkein tekijä kummallekin ryhmälle oli muiden odotuksiin sopeutuminen, mutta sen merkitys korostui vähän liikkuvilla paljon liikkuviin verrattuna.
Joskus liikunta kuitenkin jää vähille, ja kysyttäessä mikä kaksosia estää liikkumasta, sekä vähän että paljon liikkuvat kaksoset kertoivat erilaisten kipujen, sairauksien ja ajanpuutteen olevan yleisimpiä esteitä liikunnalle. Kuten painonhallinnassa laajemmin, myös liikunnan harrastamisessa oman kehon kuuntelu ja kunnioittaminen ovat erittäin tärkeitä tekijöitä.
Aiemmissa tutkimuksissa on myös huomattu, että vanhempien koulutustaso saattaa vaikuttaa lapsen liikunnalliseen aktiivisuuteen. Kaksosten antamat vastaukset olivat mukana laajemmassa tutkimuksessa, jossa huomattiin, että korkeammin koulutettujen vanhempien lapset olivat keskimäärin liikunnallisempia kuin vähemmän kouluttautuneiden lapset. Liikunnallista aktiivisuutta selittävät tekijät ovat kaiken kaikkiaan siis hyvin monimuotoisia ja syy-seuraussuhteet harvoin yksinkertaisia.
Osa kaksosista on toiminut vapaaehtoisena aivokuvantamista hyödyntävässä tutkimuksessamme. Saimme selville, että pitkäaikaisella liikunnallisuudella saattaa olla vaikutusta aivojen toimintaan ja rakenteeseen. Tarkemmin sanottuna, pitkäaikainen liikunnallinen aktiivisuus saattaa vaikuttaa siihen, kuinka aivomme käsittelevät aisti-informaatiota eli esimerkiksi näkemiämme, kuulemiamme ja haistamiamme asioita. Havaitsimme myös, että paljon liikkuvilla aivojen niin kutsutun harmaan aineen tilavuus saattaa olla vähän liikkuvia suurempi. Vieressä oleva kuva on Hautasaaren ym. (2017) artikkelista ja se havainnollistaa aivokuoren alueita, joita tutkimuksessa tarkasteltiin magneettikuvantamisen avulla. Tarkempaa tietoa löytyy Hautasaaren ym. vuonna 2017 julkaistusta artikkelista.
Näiden aivokuvantamisella saatujen tulosten, kuten kaiken tieteellisen tutkimuksen, kohdalla on kuitenkin tärkeää muistaa, että kyseessä ovat vain yksittäiset tutkimukset ja jotta asioita voidaan sanoa varmuudella, tulosten tulisi toistua useissa eri tutkimuksissa. Olemme kuitenkin saaneet kaksosten avulla otettua tärkeitä askeleita uuden tiedon lisäämisessä.
Aaltonen, S., Kaprio, J., Vuoksimaa, E., Huppertz, C., Kujala, U.M. & Silventoinen, K. (2017). Genetic architecture of motives for leisure‐time physical activity: a twin study. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 27, 1431-41. doi: 10.1111/sms.12779.
Aaltonen, S., Latvala, A., Rose, R., Pulkkinen, L., Kujala, U., Kaprio, J., et al. (2015). Motor development and physical activity: a longitudinal discordant twin-pair study. Medicine & Science in Sports & Exercise, 47, 2111-8. doi: 10.1249/MSS.0000000000000650
Aaltonen, S., Ortega-Alonso, A., Kujala, U.M. & Kaprio, J. (2013). Genetic and environmental influences on longitudinal changes in leisure-time physical activity from adolescence to young adulthood. Twin Research and Human Genetics, 16, 535-43. doi: 10.1017/thg.2013.9.
Aaltonen, S., Rottensteiner, M., Kaprio, J. & Kujala, U.M. (2014). Motives for physical activity among active and inactive persons in their mid‐30s. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 24, 727-35. doi: 10.1111/sms.12040
Hautasaari,P., Savic, A.M, Loberg, O., Niskanen, E., Kaprio, J., Kujala, U.M & Tarkka, I. (2017). Somatosensory brain function and gray matter regional volumes differ according to exercise history: evidence from monozygotic twins. Brain Topography, 30, 77–86. doi: 10.1007/s10548-016-0531-1.
Huppertz, C., Bartels, M., de Geus, E. J. C, van Beijsterveldt, C. E. M, Rose, R.J., Kaprio, J., et al. (2017). The effects of parental education on exercise behavior in childhood and youth: a study in Dutch and Finnish twins. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports, 27, 1143-56. doi: 10.1111/sms.12727.
Rottensteiner, M. (2018). Leisure-time physical activity habits and abdominal adiposity in young adulthood: twin cohort and co-twin control studies. (Väitöskirja Jyväskylän yliopisto)
Kaksosten varhaiskeski-iässä antamien vastausten perusteella alkoholia käytettiin yleisimmin noin 1–2 kertaa viikossa tai pari kertaa kuukaudessa. Noin 7 prosenttia vastanneista ei käyttänyt alkoholia ollenkaan. Tässä kysymyksessä alkoholin käytöksi laskettiin myös pienet alkoholiannoksen kuten puolikas pullo olutta tai tilkka viiniä. Miehillä alkoholin käyttö oli naisia runsaampaa. Vastanneista miehistä yli puolet eli noin 58 prosenttia kertoi käyttävänsä alkoholia 1–2 kertaa viikossa, kun taas naisilla vastaava osuus oli noin 39 prosenttia. Lisäksi päivittäin juovia miehiä oli enemmän kuin päivittäin juovia naisia.
Tupakointi oli varhaiskeski-ikäisten kaksosten joukossa harvinaisempaa kuin alkoholin käyttö, sillä vastanneista 60 prosenttia ei tupakoinut. Verrattaessa identtisten ja ei-identtisten kaksosparien tupakointia, ei-identtisten kaksosparien joukossa on enemmän pareja, joista toinen sisarus tupakoi ja toinen ei, mutta tilastollisten analyysien mukaan tätä ei voida yleistää koskemaan laajemmin väestöä. Identtisillä kaksosparien sisaruksilla oli enemmän yhteneväisyyttä, siinä tupakoidaanko vai ei, mutta tätäkään ei voi analyysien perusteella yleistää.
Riippuvuuksien tutkimus on alue, jossa ymmärrys lisääntyy kovaa vauhtia ja kaksoset ovat olleet osaltaan edistämässä tätä tärkeää tutkimusteemaa. Riippuvuudet voivat olla vakavia sairauksia, jotka vaikuttavat laajasti myös sairastavan lähipiiriin, mutta onneksi olemme alkaneet paremmin ymmärtää riippuvuuksien biologista perustaa ja sitä, miksi joillekin ihmisille riippuvuudet kehittyvät todennäköisemmin kuin toisille. On tärkeää tiedostaa, että perinnöllisillä tekijöillä on oleellinen osuus sekä alkoholi- että nikotiiniriippuvuuden kehittymisessä. Riippuvuuden kehittyminen ei ole vain ihmisen omista valinnoista kiinni.
Lähettämissämme kyselyissä olemme tiedustelleet kaksosilta tupakointiin liittyviä asioita ja vastauksia on hyödynnetty muun muassa väitöskirjoissa sekä laajoissa kansainvälisissä tutkimusprojekteissa. Tupakointi on hyvin monimuotoinen ilmiö, mikä tekee sen genetiikan tutkimisesta haastavaa, mutta kaksosten antamien tietojen avulla on päästy lähemmäs ihmisen perimästä löytyvien tupakoinnin kannalta oleellisten alttiuskohtien tunnistamista ja perinnöllisyyden mekanismien ymmärtämistä.
Lisäksi on saatu selville, että myös tupakoinnin aloittamisikään vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristöön liittyvät tekijät. Erityisesti varhaisessa teini-iässä perheympäristöön liittyvät tekijät vaikuttavat yksilöllisiin eroihin tupakoinnin aloittamisessa, kun taas iän myötä perinnöllisten tekijöiden osuus kasvaa.
Vaikka perimällä on vaikutusta riippuvuuksien kehittymiseen, on huomattu, että ympäristöä muokkaamalla päihteiden käyttöön voidaan onneksi vaikuttaa. Suomessa tästä ovat esimerkkinä tiukentuneet tupakointiin liittyvät lait. Tutkimustiedolla voidaan siis vaikuttaa lainsäädäntöön ja muokata lakeja terveyttä ja hyvinvointia tukeviksi.
Oleellista olisi etenkin myöhäistyttää alkoholinkäytön aloitusikää, sillä tällöin voitaisiin säästyä monilta varhain aloitetun alkoholin käytön ikäviltä seurauksilta. Kaksosten antamien vastausten perusteella käy ilmi, että runsas alkoholin käyttö teini-iässä ennustaa myöhempää runsasta alkoholin käyttöä ja on yhteydessä fyysisiin oireisiin ja taloudellisiin ongelmiin nuoren aikuisena. Lisäksi runsaasti alkoholia teini-ikäisinä käyttäneet olivat nuorena aikuisena keskimäärin tyytymättömämpiä elämäänsä.
Alkoholinkulutus on yhteydessä moniin eri tekijöihin. Huomasimme kaksosten vastauksista, että esimerkiksi alkoholinkulutuksen ja koulutustason välillä on yhteys, jonka mukaan alkoholinkulutus on vähäisempää korkeasti koulutetuilla kuin vähän koulutetuilla. Perimä on ainakin osittain tämän yhteyden taustalla, sillä sen on havaittu vaikuttavan niin alkoholin kulutukseen kuin koulutustasoon. Kaksostutkimuksen avulla olemme huomanneet myös, että matalasti koulutetuilla ympäristön vaikutus alkoholinkäyttöön on suurempi kuin korkeasti koulutetuilla. Korkeasti koulutetuilla puolestaan perimällä on merkittävä vaikutus alkoholinkäyttöön.
Kaksosten vanhempien antamien tietojen avulla olemme selvittäneet, että lapsuuden puheen kehityksellä saattaa olla yhteys myöhempään alkoholin käyttöön. Tutkimuksemme mukaan kaksosparin sisaruksesta se, jonka puhe kehittyi varhaisemmin, käytti todennäköisemmin enemmän alkoholia teini-iässä kuin myöhempään puhumaan oppinut kaksossisarus. Aiemmin puhumaan oppineella kaksossisaruksella oli myös todennäköisemmin alkoholia käyttäviä kavereita teini-iässä, mikä saattaa osaltaan selittää heidän runsaampaa alkoholinkäyttöään. Tällaiset mielenkiintoiset yhteydet vaativat tarkempaa tarkastelua, jotta mahdolliset syy-seuraussuhteet voidaan paremmin ymmärtää.
Gupta, R. (2018) Association and interplay of genetic and epigenetic variants in smoking behavior. (Väitöskirja Helsingin yliopisto)
Latvala, A., Rose, R.J., Pulkkinen, L., Dick, D.M. & Kaprio, J. (2014). Childhood verbal development and drinking behaviors from adolescence to young adulthood: a discordant twin‐pair analysis. Alcoholism: Clinical and Experimental Research, 38, 457-65. doi: 10.1111/acer.12254
Lauhio, A., Färkkilä, E., Pietiläinen, K.H., Åström, P., Winkelmann, A., Tervahartiala, T., et al. (2016). Association of MMP‐8 with obesity, smoking and insulin resistance. European Journal of Clinical Investigation, 46, 757-65. doi: 10.1111/eci.12649
Meyers, J.L., Nyman, E., Loukola, A., Rose, R.J., Kaprio, J. & Dick, D.M. (2013). The association between DRD2/ANKK1 and genetically informed measures of alcohol use and problems. Addiction Biology, 18, 523-36. doi: 10.1111/j.1369-1600.2012.00490.x
Rose, R.J., Winter, T., Viken, R.J. & Kaprio, J. (2014). Adolescent alcohol abuse and adverse adult outcomes: evaluating confounds with drinking-discordant twins. Alcoholism: Clinical and Experimental Research, 38, 2314-21. doi: 10.1111/acer.12491.