Valmistelut alkoivat myös meidän ryhmän riviopiskelijajäsenten osalta jo kevätlukukaudella. Neljännen periodin aikana meillä oli useampia perjantaisia tapaamisia, joissa käsiteltiin ensin yleisemmin matkan järjestänyttä HALS-tutkimusryhmää, sen tavoitteita ja neljän peräkkäisinä vuosina järjestettävän kenttätyömatkan projektia, sitten erityisesti tämänvuotiseen Mordvan matkaan liittyviä asioita, kuten mordvalaiskansojen ja -kielten historiaa ja kulttuuria, matkan tavoitteita, käytännön asioita yms.. Jo näiden lyhyiden tapaamisten aikana päädyttiin jakautumaan pienempiin ryhmiin, jotka keskittyisivät kentällä eri aiheiden tutkimiseen.
Toukokuussa ryhmällemme järjestettiin koulutusseminaari Tuusulan Krapissa. Seminaarissa ryhmäjakomme tarkentui, ja ryhmät pääsivät miettimään aiheitaan ja niiden tutkimiseen käytettäviä metodeja keskenään. Lisäksi käsittelimme paljon sekä kenttätyöhön että yleisemmin matkaan ja Keski-Venäjän maaseudulla oleskeluun liittyviä käytännön asioita. Seminaarin toisena päivänä Florian Siegl sekä Lotta Jalava pitivät lyhyen lingvistisen kenttätyökoulutuksen, jossa käsiteltiin mm. ääni- ja videomateriaalin tallennukseen käytettäviä laitteistoja, materiaalin tallentamista, käsittelyä ja arkistointia, äänenlaatuun vaikuttavia tekijöitä äänitystilanteessa, muistiinpanojen tekemistä, kielenoppaiden lähestymistä ym..
Toukokuun lopulla järjestettiin myös HALSin ensimmäinen workshop nimellä Culturally grounded field linguistics. Workshopiin sisältyi kenttätöitä ja läheisiä aiheita käsittelevien esitelmien lisäksi ryhmätyöskentelyä neljästä eri aiheesta. Itse olin mukana ryhmässä, joka pohti historiallisten lähteiden merkitystä kenttätöille, niiden käyttöön liittyviä ongelmia sekä lähdekritiikkiä ja muuta metodologiaa. Pohdimme myös sitä, millaisia asioita olisi hyvä ottaa huomioon omia tutkimustuloksiaan tallentaessa, jotta muiden tutkijoiden olisi mahdollista käyttää niitä taas oman tutkimuksensa apuna. Lopuksi ryhmät esittelivät käsittelemiään asioita ja työnsä johtopäätöksiä.
Kesäkuukausien aikana yhteistä ohjelmaa HALSin tai matkalle lähtevän ryhmän kesken juurikaan ollut. Jack Rueter hoiti käytännön asioita kuten viisumeiden tilauksia, ja eri aihepiirien ryhmät kommunikoivat luultavasti keskenään tutkimusmetodiensa kehittämisestä.
Maanantaina 12.08.2013 koitti lähtö. Koko ryhmämme, lukuun ottamatta muutamia myöhemmin omin neuvoin saapuvia jäseniä, tapasi alkuillasta Helsingin rautatieasemalla, josta matkamme jatkui yöjunalla Moskovaan. Moskovaan saavuimme aikaisin aamulla, jossa kaikilla oli iltaan asti aikaa toimia mielensä mukaan. Illalla matka jatkui, taas yöjunalla, Mordvan tasavallan pääkaupunkiin Saranskiin. Saranskissa ohjelmassa oli kaupunkikierros, kansalliskirjastoon ja erityisesti sen suomalais-ugrilaisen kirjallisuuden osastoon tutustuminen, sekä vierailu Mordvan valtionyliopistolla. Iltapäivällä matkamme jatkui kohti itäisen Mordvan ersäläisalueella sijaitsevaa Dubjonkin piirin keskusta, Dubjonkin kylää. Majoituimme Dubjonkin maatalousoppilaitokselle, jossa asuimme koko piirikunnassa vietetyn ajan, 14.-24.8., jolle varsinaiset kenttätyöt sijoittuivat.
Mukanamme Dubjonkissa oli henkilökuntaa Mordvan valtionyliopistolta Saranskista, jotka toimivat oppainamme ja yhteyshenkilöinämme piirikunnan ja sen kylien johtoon ja muihin tärkeisiin ihmisiin alueella. Myös muutama Saranskilainen opiskelija oli matkassamme.
Ohjelmamme Dubjonkin piirikunnassa oli pääpiirteittäin samanlainen lähes joka päivä: tutustuimme paikallisten ohjaamina johonkin piirikunnan kylään, ennen kaikkea historiaan ja kulttuuriperinteisiin kuten lauluihin ja hääseremonioihin sekä tärkeisiin rakennuksiin kuten kouluihin ja kirkkoihin, jonka jälkeen oli juhla-ateria ja mahdollisesti paikallisten toimesta järjestettyä informanttien tapaamista. Joskus ohjelmaan sisältyi myös ekskursioita, mm. pyhille lähteille ja linnavuorille. Usein paikalliset tahtoivat myös meidän esittävän heille suomenkielisiä lauluja. Tämä järjestyi välillä yhteislauluna koko ryhmämme voimin, useammin kuitenkin erityisesti tarkoitusta varten perustetun kvartetin, Ankanpojan, johon itsekin kuuluin, toimesta. Kyliin tutustuminen alkoi Dubjonkin kylästä, jossa asuimme, jonka lisäksi tutustuimme vielä kuuteen muuhun piirikunnan kylään. Järjestettyä ohjelmaa oli yleensä niin paljon, että varsinaisiin kenttätöihin päästiin yleensä vasta iltapäivästä, jolloin aikaa ei jäänyt montaakaan tuntia päivässä. Vaikka ohjelma, lauluvalikoima, ruokalajit ja tarjotun ruokajuoman laatu ja määrä vaihtelivatkin kylästä toiseen, muodostui visiiteistä melko nopeasti rutiinia. Marinoituja sieniä, kaalipiirasta, maukkaita keittoja ja varsinkin kaikkia niitä blinejä, lettuja sekä lettulaatikoksi nimeämäämme erittäin maukasta mössöä (ja näiden kanssa tarjottuja herkullisia marjoja) on kyllä ehtinyt jo hieman tulla ikävä. Sen sijaan en erityisemmin murehdi, vaikken enää koskaan pääsisi maistamaan sitä erikoista oranssia mäti- ja kalamössöä (jonka tuoreudestakaan ei aina tuntunut olevan takeita), joka tuntui olevan suurikin herkku paikallisten mielestä.
Kahtena päivänä pääsimme kuitenkin kyliin, joissa olimme jo käyneet aiemmin, jolloin uutta juhlallista vastaanottoa ohjelmineen ei tarvinnut käydä läpi, vaan saatoimme käyttää koko kylässä vietetyn ajan omiin tutkimuksiimme.
Lähtöpäivänämme 24.8. järjestettiin Dubjonkin kylässä piirikunnan juhla, ilmeisesti vuoden suurin tapahtuma, johon osallistui suuren osan piirikunnan väestöä lisäksi mm. tasavallan hallinnon edustajia ja muita korkea-arvoisia vieraita. Ryhmämme kuului myös juhlan kunniavieraisiin, ja kvartettimmekin pääsi esiintymään sata- ellei tuhatpäiselle yleisölle. Juhlan ja sitä seuranneen juhla-aterian jälkeen matkamme jatkui jälleen kotia kohti, ensin bussilla Saranskiin, sitten yöjunalla Moskovaan ja lopulta lentokentällä vietetyn päivän jälkeen lentäen Helsinkiin.
Omat tehtäväni matkalla olivat kahdenlaisia: ensinnäkin olin yksi matkamme kahdesta videokuvaajasta. Tehtäväni oli siis kuvata meille järjestettyä ohjelmaa, jonka lisäksi kuvasin myös joitakin haastattelutilanteita. Koska kuvaajia oli kaksi, pystyimme vuorottelemaan usein tunteja kestäneen ohjelman aikana, ja työnjako keskenämme muodostui melko nopeasti: järjestettyä ohjelmaa kuvasimme molemmat, mutta kenttätöitä kuvasin lähinnä toinen kuvaaja, koska minä osallistuin itse haastattelutilanteisiin.
Varsinaisessa kenttätutkimuksessa olin mukana ersän kielen syntaksin tutkimukseen keskittyvässä ryhmässä. Ryhmämme jakautui vielä kahteen pienempään alaryhmään: paikan ilmaisuja tutkivaan sekä transitiiveja tutkivaan. Transitiivilauseita tutkiva alaryhmämme jakautui käytännössä vielä kolmeen erilliseen, omat tutkimuskysymyksensä kehittäneeseen yksikköön, joista kaksi koostui vain yhdestä ihmisestä, mutta josta kolmannen muodostin minä kahden muun kanssa.
Saapuessamme Dubjonkiin kolmen hengen porukallamme ei ollut vielä kovin selvää kuvaa siitä, mitä aiomme tutkia. Ensimmäisen Dubjonkissa vietetyn päivän iltana kuitenkin pääsimme alkuun tutkimuskysymyksen ja -menetelmiemme kehittelyssä. Päätimme tutkia kausatiivijohdoksilla muodostettuja transitiivilauseita. Aluksi tutkimme, käyttävätkö paikalliset ersän kausatiivijohdinta produktiivisesti ja säännönmukaisesti. Tätä varten keksimme melko yksinkertaisen ja niin suomalaisen kuin ersäläisenkin kulttuurin parissa kasvaneille toivottavasti helposti ymmärrettävän tarinan, jossa esiintyi paljon intransitiiviverbejä ja niiden kausatiiveja, sekä joukon lausepareja saman mallin mukaan. Tämän jälkeen käännätimme lauseemme joukkomme venäjäntuntijoilla suomesta venäjäksi. Seuraavina päivinä haastattelimme yhteensä noin kuutta paikallista, jotka käänsivät meille tarinan sekä lauseet ersäksi. Pystyimme toteamaan kaikkien käyttävän hyvin johdonmukaisesti kausatiivijohdoksia.
Seuraavaksi kehitimme kaksi tutkimussuuntaa lisää. Ensinnäkin kiinnostuin itse rinnastettujen transitiiviverbien ja negaation yhteispelistä, mm. siitä kuinka transitiiviverbien yhteistä objektia merkitään, kun yksi verbeistä on affirmatiivinen ja toinen negatiivinen. Tätä varten kehittelimme lauseita, joissa joko koko lause oli kielteinen tai myönteinen, tai vain ensimmäinen tai jälkimmäinen verbeistä (Anja ei paikannut vaan korjasi nuo sukat). Lauseita oli sekä indikatiivissa että imperatiivissa, ja yhdessä ryhmässä lauseilla oli lisäksi kaksi jaettua objektia, jolloin saatoimme testata myös objektien ristiin menevän totuusarvon vaikutusta. Tämä viimeinen oli kuitenkin vain pieni ylimääräinen lisä, ja varsinkin vanhemmille ja päihtyneemmille informanteille lauseet saattoivat tällöin olla liian pitkiä tai monimutkaisia (esim. Mekaanikko korjasi mutta ei pessyt autoa vaan polkupyörän – myönnän kyllä ettei lauseessa ole suomeksikaan kauheasti järkeä). Lauseiden kääntämisen venäjäksi jouduimme jälleen ulkoistamaan joukkomme paremmin kyseistä kieltä osaaville jäsenille. Tällä kertaa saimme jopa äidinkielistä käännösapua, mutta lauseet olivat hyvin hankalia käännettäviä, ja kääntäjämme joutuivat vaihtamaan melko paljon lekseemejä saadakseen lauseet toimimaan semanttisesti ja syntaktisesti suunnilleen samoin kuin suomeksi.
Toinen tutkimuksen jatkokehityksen suunta oli verrata johtamattomia ja kausatiivimuotoja sellaisista heikosti transitiivisista kokemisen verbeistä, joissa kausativisaatio ei lisää lauseenjäseniä, vaan vain muuttaa niiden asemaa ja merkintää (esim. suuttua – suututtaa). Keksimme tähän tarkoitukseen kymmenisen lauseparia (esim. Petja suuttui veljelleen – Veli suututti Petjan; joillekin verbipareille kehitimme vielä toisenkin lauseparin testataksemme voiko verbin kausativisoida myös elottoman stimuluksen kanssa, niin että tästä tulee subjekti: Petja suuttui autolleen – Auto suututti Petjan) käännätimme ne jälleen venäjäksi (tällä kertaa hieman vähemmin ongelmin) ja keräsimme sitten käännöksiä haastattelemiltamme informanteilta. Tämän lisäksi yksi kolmikkomme jäsenistä keräsi materiaalia, jossa testasi pronominien ja leksikaalisten pääargumenttien sekä näiden yhdistelmien käyttöä transitiivilauseissa.
Äänittämämme materiaali on vielä pääosin purkamatta, mutta lähitulevaisuudessa retkikuntaamme osallistuneille on tarjolla mahdollisuus purkaa materiaalejaan äidinkielisen ersän puhujan avustuksella. Tämän jälkeen vuorossa on itse aineiston analysointi. Kuitenkin jo kentällä ollessamme pystyimme havaitsemaan tulosten olevan vaihtelevia, jopa ristiriitaisia, mutta hyvin mielenkiintoisia. Alustava vaikutelmani on, että ersää yliopistotasolla opiskelleet nuoret hyväksyivät sellaisiakin muotoja, jotka eivät kylien eläkeikäisille vanhoille rouville kelvanneet. Työn tuloksia esittelemme marraskuun 18.-19. päivä pidettävässä avoimessa seminaarissa. Tarkoituksena on lisäksi, että kaikki ekskursioon osallistuneet julkaisevat, yhdessä tai erikseen, jonkinlaisen tieteellisen artikkelikokoelman kenttätyön tuloksista.