Abstrakti
Miksi utopiat johtavat joskus kamaliin lopputuloksiin? Tarkastelen utopianismia 1500-luvulla alkaneen eurooppalaisen kolonialismin kontekstissa. Utopianismi antoi silloin tekosyyn syrjinnälle ja sorrolle. Utopiat eivät vain ole osa historiaa, vaan ne myös luovat historiaa.
Eurooppalaiset toivat utooppisia ideoita Atlantin yli, mutta ”Uusi maailma” ruokki myös heidän mielikuvitustaan. Kun Kolumbus lähti matkaan, hän toivoi löytävänsä maanpäällisen paratiisin, joka Raamatussakin mainittiin. Sitä ei löytynyt, jolloin utopianismi muuttui ajatukseksi, että paratiisi voidaan luoda itse. Tarinoita levisi asuttamattomista maista, joille voi rakentaa yltäkylläisen yhteiskunnan. Lainsäädännössä puhuttiin käsitteestä terra nullius, ei-kenekään-maa. Tämä sivuutti alkuperäiskansat, jotka olivat sukupolvien ajan asuttaneet alueita.
Utooppiset ideat voivat siis muokata todellisuutta ja hämärtää omien tekojen seurauksia. Artikkelissa nimeän tämän utooppiseksi repressioksi. Repressiolla tarkoitan sekä psykologista epämiellyttävien ajatusten torjumista, että väkivaltaista poliittista repressiota
Article forthcoming