Abstrakti
Keskustelu ukrainalaisten pakolaisten vastaanottamisesta EU:ssa on keskittynyt kaksijakoiseen vastakkainasetteluun apua ansaitsevien “valkoisten” ukrainalaisten ja ei-valkoisten, ei-eurooppalaisten turvapaikanhakijoiden välillä. Tämän narratiivin mukaan ukrainalaiset saavat osakseen tukea, koska he ovat valkoisia. On vaikea kiistää, etteivätkö ukrainalaiset pakolaiset olisi saaneet osakseen enemmän solidaarisuutta sekä tukea, mutta kertomuksena tämä on yksinkertaistava eikä ota huomioon ukrainalaisten siirtotyöläisten pitkäaikaista liikettä yli EU:n rajojen halpana työvoimana jo ennen vuoden 2022 invaasiota.
Tässä artikkelissa kyseenalaistan kaksijakoisen vastakkainasettelun tukeutumalla pidempiaikaiseen etnografiseen kenttätyöhön Puolassa sijaitsevien ukrainalaisten siirtolaisyhteisöjen parissa. Jos tarkastelemme ukrainalaisten maahanmuuttoa pidemmällä aikavälillä, käy ilmi, miten ukrainalaisia siirtotyöläisiä on toivotettu aktiivisesti tervetulleiksi ja rekrytoitu haluttuna sekä “kulttuurisesti samanlaisena” halpana työvoimana Puolaan toisin kuin Euroopan ulkopuolisia turvapaikanhakijoita, joiden pääsy EU:hun on estetty kokonaan. Vaikka ukrainalaisten “valkoisuus” mahdollisti heidän pääsynsä EU:hun, oli sen edellytyksenä se, että heistä tulee halpaa työvoimaa, jolle ei myönnetä sosiaaliturvaa ja jolla ei ole samoja oikeuksia kuin valkoisilla EU:n kansalaisilla.
Artikkelissani kehotan siirtymään valkoisen ja ei-valkoisen kaksijakoisuuden ulkopuolelle ja näkemään ukrainalaisen “valkoisuuden” moninaisten hierarkioiden näkökulmasta, jossa joku voi olla tervetullut siirtotyöläisenä (toisin kuin muut ei-eurooppalaiset turvapaikanhakijat), mutta jäädä eurooppalaisen valkoisuuden etujen ulkopuolelle.
Artikkeli on osa rotua, rodullistamista ja Euroopan unionin itäosaa käsittelevää erikoisnumeroa.
Lue lisää (englanniksi).