Abstrakti
Toimivaa kansainvälistä politiikkaa varten Euroopassa meidän tulee ymmärtää, miten eri tavoin eri yhteisöt ja yhteiskunnat kokevat Euroopan historian. Tämän ymmärryksen tueksi esitän filosofisin (tarkemmin: fenomenologisin) keinoin tutkimusta kollektiivisesta muistista. Lähden siitä, että kollektiivinen muisti on kollektiivinen kokemus, eli jotakin yhdessä koettua ja jaettua ja joka on olemassa myös silloin, kun henkilö on yksin. Argumentoin, että kollektiivinen muisti kokemuksena pitää sisällään niin sanottuja historiallisia sedimenttejä, eli historiallisia kerrostumia kokemuksessa. Nämä muodostuvat joko muistajien omista tai heidän edeltäjiensä aiemmista kokemuksista, joihin jälkeläiset sosialisoituvat. Tällaiset sedimentit vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme ja koemme maailman ympärillämme. Erilaiset kollektiiviset muistit saattavat saada samat historialliset ja ajankohtaiset poliittiset tilanteet näyttämään hyvinkin erilaisilta eri muistiyhteisöjen silmissä. Käytän tästä esimerkkeinä Neuvostoliiton jälkeisiä yhteisöjä ja yhteiskuntia, erityisesti virolaista yhteiskuntaa ja inkeriläisiä. Esitän, että eriävät kollektiiviset muistit voivat olla haastavia eurooppalaiselle politiikalle, mikäli näitä ei oteta poliittisissa keskusteluissa huomioon.