Abstrakti
Käsittelen fasismin kulttuuria saksalaisjuutalaisen filosofin Ernst Blochin esseiden pohjalta. Blochin kirjoitukset auttavat ymmärtämään historiallista fasismia, sekä tarjoavat työkaluja nykypäivän äärioikeiston ja uusfasismin lähestymiseen. Saksalaisen kriittisen teorian kontekstissa Bloch tarjoaa poikkeavan selityksen fasismin nousulle, korostaen fasismin kulttuurillista puolta ja ottaen tosissaan fasistisen utopian viehätyksen. Esitän, että Blochin keskittyminen kulttuurillisiin seikkoihin liittyy hänen ajallisuuden filosofiaan sekä luonnonfilosofiaan. Fasismi sekä omii ajallisesti vanhentuneita käsitteitä, kuten kolmas valtakunta, että rakentaa niiden pohjalta utopiaa, jossa ihmisen ja luonnon suhde on palautettu alkuperäiseen tilaansa.
Kuinka Blochin analyysi soveltuu äärioikeiston toimintaan nykyaikana? Filosofi Alberto Toscano kutsuu ”dialektiseksi ironiaksi” sitä, että Donald Trump tai globaalit kansallismieliset liikkeet eivät tällä kertaa vetoa arkaaiseen menneisyyteen, vaan haikailevat huomattavasti lähempää historiaa. Niitä ajaa nostalgia ison pääoman ja -työvoiman kunnianpäiviin, kaipuu fordismiin ja sodanjälkeiseen vaurauteen.
Esitän, että sodanjälkeisen teollisuustyön utopiaan liittyy tietysti ajatus itsenäisestä, perheelleen toimeentulon tarjoavasta (valkoisesta) miehestä, mutta myös implikaatio ihmisen ja luonnon välisestä hallitusta metabolismista. Kyse on ajasta, jolloin ei puhuttu ilmastonmuutoksesta, mutta ajettiin yksityisautoilla, syötiin lihaa ja kulutettiin vapaasti. Myöhäis-fasismin ymmärtämiseksi voi soveltaa Blochin kirjoituksia epäsamanaikaisuudesta sekä hänen teknologian- ja luonnonfilosofiaansa. Blochilaisesta näkökulmasta myöhäisfasismin suhteessa luontoon ei ole pelkästään avoimen ekofasististen ajatusten leviämisestä, vaan myös yleisemmästä kaipuusta imperialistisen elämäntavan tyydyttävään luontosuhteeseen.