Abstrakti
Suomessa on kansallinen laki, joka pyrkii suojelemaan alkuperäiskansaan kuuluvien saamelaisten kieltä, kulttuuriperintöä ja identiteettiä. Tämä laki määrittelee tiettyjä kriteerejä, joiden perusteella saamelaisyhteisöön kuulutaan. Saamelaiskäräjillä, joka saamelaisten edustuksellinen elin, viiden henkilön vaalilautakunta päättää, täyttävätkö yksilöt nämä kriteerit ja voidaanko heidät sisällyttää vaaliluetteloon.
Saamelaiskäräjät on hylännyt satoja hakemuksia henkilöiltä, joita se ei ole tunnustanut saamelaisiksi. Jos joku hakemus hylätään, hakija voi valittaa päätöksestä Suomen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vuonna 2015 oikeus kumosi 93 hylkäystä ja merkitsi nämä henkilöt saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, mikä aiheutti kriisin saamelaiskäräjillä. Tämä herätti kysymyksen siitä, kuka omaa riittävän kulttuurisen osaamisen saamelaisidentiteetin määrittelemiseksi Suomessa.
Saamelaisaktivistit veivät huolensa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomiteaan ja jättivät kaksi valitusta saamelaisten itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta. Vuonna 2019 ihmisoikeuskomitea totesi, että Suomi oli todellakin loukannut saamelaisten oikeuksia.
Tämä artikkeli käsittelee kulttuurisen asiantuntijuuden merkitystä saamelaisidentiteetin määrittämisessä ja sitä, kenellä on valta tehdä tällaisia päätöksiä. Siinä keskitytään korkeimman hallinto-oikeuden vaatimiin todisteisiin ja kysytään, voivatko oikeudelliset asiantuntijat ja tuomarit, joilla ei välttämättä ole kulttuuriosaamista, tarkasti määritellä jonkun alkuperäiskansan identiteetin. Samalla kysytään, voiko saamelaiskäräjät itse tunnistaa kaikki saamelaisia tilanteessa, jossa pakkosulatettujen saamelaisten jälkeläiset pyrkivät uudelleen elvyttämään kieltä ja kulttuuria, kuten alkuperäiskansat kaikkialla maailmassa.
Artikkelissa esitetään argumentti, että alkuperäiskansojen suojelemiseksi luodut oikeudelliset mekanismit eivät riittävästi huomioi todellisen elämän monimuotoisia ja monimutkaisia konteksteja, joissa näitä oikeuksia neuvotellaan. Tuloksena hakijat usein nojaavat argumentteihin, jotka perustuvat stereotypioihin siitä, millaisia alkuperäiskansojen tulisi olla, sen sijaan että tunnustettaisiin näiden yhteisöjen todellista moninaisuutta ja heterogeenisuutta.
Lue lisää (englanniksi).