Toinen D.Rad raportti pohtii väkivaltaisen radikalisaation taustavirtauksia kolmen suomalaisen tapauksen kautta

Osana EU-rahoitteista kirjoitamme raportteja väkivaltaiseen radikalisoitumiseen sekä polarisaatioon liittyvistä aiheista Suomessa. Tämä on niistä yksi. Vertaileva kansainvälinen tutkimus pyrkii identifioimaan toimijoita, verkostoja ja laajempia sosiaalisia konteksteja, jotka saavat erityisesti nuoria radikalisoitumaan kaupungeissa ja niiden ympäristöissä. 

D.Rad-hankkeen mukaan radikalisoitumista ilmiönä on tarkasteltava aina kussakin sosio-historiallisessa kontekstissa. Sen vuoksi toinen maaraportti keskittyy Suomessa vaikuttaviin poliittisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin kehityskulkuihin ja jännitteisiin. Raportissa analysoidaan kolmea väkivaltaisen radikalisoitumisen yleisempiä kehityssuuntia edustavaa ja niiden seurauksena syntynyttä “levottomuuspesäkettä” (hotspots). Tarkastelemme väkivaltaisia tekoja makro-, meso- ja mikrotasolla, kartoitamme niiden toteuttamista edesauttanutta ilmapiiriä ja sijoitamme ne I-GAP-asteikolle (Injustice-Grievance-Alienation-Polarisation).

Tapausten asettaminen I-GAP-asteikolle on konstruktivistinen metodi, jossa arvioidaan ja etsitään radikalisoitumisen taustalla vaikuttavia motiiveja. Motiivit on määritelty väkivaltaa tehneiden ihmisten näkökulmasta perustuen heidän manifesteihinsa, haastatteluihinsa ja muihin lausuntoihinsa. Metodi pohjaa toimijoiden käsityksiin epäoikeudenmukaisuustekijöistä (injustice), jotka johtavat vääryyden kokemisen (grievance) ja vieraantumisen tunteisiin (alienation) sekä polarisaatioon (polarisation), ja kärjistyy lopulta väkivaltaiseen tekoon. Tarkastelimme jokaisen valitsemamme tapauksen kohdalla näitä neljää näkökulmaa. Yhdistimme I-GAP-asteikon toimijanäkökulman väkivallantekoja ympäröineeseen kontekstuaaliseen informaatioon. 

Kolme analysoitua tapausta, Jokelan kouluampuminen, Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenen tekemä pahoinpitely ja radikaali-islamistinen puukotus Turussa, edustavat laajempia väkivaltaisia ilmiöitä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kaikissa tapauksissa tekijä oli nuori mies, ja väkivaltainen maskuliinisuus ja naisviha olivat keskeisessä roolissa joko heidän ideologiassaan tai motivaatiossaan. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen tapauksessa väkivaltainen maskuliinisuus ja militantti veljeys olivat vahvassa osassa organisatorisessa kulttuurissa ja ideologiassa. Jokelan tekijä kirjoitti naisvihaisia tekstejä ja hänen esiintymisensä verkkoyhteisöissä korosti väkivaltaista maskuliinisuutta. Turun hyökkääjän omien sanojen mukaan naisviha oli keskeinen motiivi väkivallan teossa. Vaikka Turun puukottaja ja Jokelan kouluampuja toimivat yksin ilman selvää taustaorganisaatiota, heidänkään ei voi sanoa toimineen täysin omillaan: he olivat osa väkivaltaa ihannoivia verkkoyhteisöjä ja kuluttivat ekstremististä materiaalia verkossa. 

Poliittisen väkivallan ja terrorismin määritelmät vaihtelevat. Vaikka Jokelan kouluampuja sanoi tekonsa olleen poliittista terrorismia, ampumisesta keskusteltiin suurelta osin kiusaamisen ja mielenterveysongelmien kehyksessä. Kaksi muuta tapausta tulkittiin nopeasti poliittiseksi väkivallaksi, ja ne herättivät monet havaitsemaan, että poliittista väkivaltaa voi tapahtua Suomessakin. Tapausten ja niille annettujen merkitysten analysointi osoittaa, kuinka väkivallan tulkinta on aina poliittista ja arvolatautunutta, vaikka nämä valinnat eivät aina olekaan tietoisia. Hankkeella tahdomme kiinnittää huomiota myös mikro-, meso- ja makrotason epätasa-arvoon, syrjäytymiseen ja pettymyksen kokemuksiin sekä niitä läpileikkaaviin virtauksiin, jotka auttavat väkivaltaista radikalismia kanavoitumaan.

Suomi-raportin kokonaisuudessaan löydät ja muiden maiden raportit .

Tulevat raportit: