Kipu - ja sairauskäyttäytyminen

Eläimen käyttäytymisen muutokset ovat yleensä ensimmäisiä merkkejä, joista aavistetaan, ettei eläimellä ole kaikki kunnossa. Käyttäytymismuutokset saattavat olla kuitenkin hyvin hienovaraisia tai epätavallisia, ettei niitä osata välttämättät liittää kipuun tai sairauteen. 

Kun hoidetaan arkoja eläimiä tai suuria eläinmääriä kerralla, teknisistä sovelluksista on apua hoitoa tarvitsevien eläinten tunnistamiseen. 

Eläimen kipu ja sairaustila pitää osatat tunnistaa, sen hoito pitää kokea tärkeäksi ja on oltava hoitokeinoja, joilla sairaus- ja kiputiloja hoidetaan ja lievitetään. Ihmisten asenteet ja tieto hoidontarpeesta ovat keskeisiä eläimen hyvinvoinnille.

Alla linkkejä eräisiin tutkimusryhmässämme tehtäviin tutkimusaiheisiin.

Suomessa syntyy vuosittain noin 300 000 vasikkaa, joista valtaosa nupoutetaan (sarvenaiheet tuhotaan) ennen neljän viikon ikää kuumapolttoa käyttämällä. Enemmistö suomalaisista tuottajista kutsuu eläinlääkärin lääkitsemään nupoutettavat vasikkansa.

Nupoutukseen liittyvää kivunlievitystä olisi toimenpiteen aikana ja sen jälkeen edelleen tehostettava vasikoiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi sekä toimenpiteen eettisen hyväksyttävyyden vuoksi. Tulehduskipulääkkeiden ja paikallispuudutuksen vaikutusta nupoutettavien vasikoiden hyvinvointiin on jo jonkin verran selvitetty, tulehduskipulääkekuurin riittävää kestoa on selvitettävä lisää ja erilaisten rauhoiteaineyhdistelmien vaikutus nupoutettavien vasikoiden terveyteen ja hyvinvointiin on lähes tutkimaton kenttä.

Yhteystiedot: dosentti Laura Hänninen

Sian kipukäyttäytymistä ei ole paljoa tutkittu. Siat voivat kokea elämänsä aikana useita kivuliaita tiloja, joiden aiheuttajamekanismit ovat erilaisia ja siten myös kivun ilmentymä saattaa olla erilainen. Tällaisia ovat esimerkiksi hännänpurennan aiheuttama kipu sekä porsimisen yhteydessä koettu kipu.

Yhteystiedot: professori Anna Valros

Suomessa kastroidaan vuosittain noin 2500 poroa, joista lähes kaikki ilman kivunlievitystä. Kastroidut ovat useimmiten siitostyönsä tehneitä n. viisivuotiaita porohirvaita, jotka kastroidaan lopputalven erotusten yhteydessä, jotta ne ovat härkinä säyseämpiä käsitellä ja selviävät paremmin seuraavan syksyn kiimakaudesta loukkaantumatta ja laihtumatta rajusti. Myös nuorempia hirvaita sekä omaan käyttöön tulevia teurasporoja sekä kilpa- ja matkailuporoja kastroidaan. Poroilta puuttuvat kastraatiokipua koskevat tutkimukset kokonaan, vaikka toimenpide on ilman oikeaa lääkitystä kivulias. Puolivillin tuotantoeläimen lääkitsemisessä on haasteensa, ja sen vuoksi perustutkimus on tarpeen.

Yhteystiedot: dosentti Laura Hänninen