Kirjallisuuskatsaus
Tieteellisen kirjallisuuden katsaus erityisesti vapaaporsitukseen liittyvistä asioista.

Katsaus on koostettu tuottajia ajatellen, mutta se on erinomaisen käyttökelpoinen kaikille sikojen parissa työskenteleville, jotka haluavat laajentaa tietopohjaansa.

Toisista asioista on paljon tutkimustietoa, toisista ei juurikaan. Muista tutustua suomalaistilojen kokemuksiin sekä asiantuntijahaastetteluihin (kotimaiset, ulkomaiset), joissa käsitellään monia asioista laajemmin.

Takaisin pääsivulle

Aloitussanat

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tarjota yhteenveto tutkimustiedosta asioista, joilla on merkitystä erityisesti vapaaporsituksessa. Uusimmat mukana olevat tutkimukset on jukaistu alkuvuodesta 2021.

Jos toimit kentällä huomaat, että osa esitetyistä karsina- ja muista ratkaisuista joita tutkimuksissa on vertailtu eivät vastaa nykytilannetta Suomessa. Saatu tieto voi silti olla käyttökelpoista - se lisää ymmärystä vapaaporsituksen toteuttamisesta, kertoo missä nykyratkaisujen heikkoudet ovat, ja mihin suuntaan kehitystä kannattaa viedä.  

Lyhytaikainen porsimishäkin käyttö

Lyhytaikaista häkitystä käytetään yleensä ensipäivien porsaskuolleisuuden vähentämiseksi. Häkki suojaa erityisesti heikkoja porsaita, joiden riski jäädä emakon alle on kohonnut (King 2019c, Baxter & Edwards 2021). Suurissa pahnueissa on usein enemmän heikkoja porsaita (Akdag ym 2009), ja suurta pahnuekokoa pidetäänkin tanskalaistutkimuksissa suurimpana esteenä emakoiden pitämiselle täysin vapaana (Hales ym 2015).

Tutkimuksissa on pyritty selvittämään mikä on se ajanjakso, jolloin häkki ehkäisee porsaskuolemia kaikista tehokkaimmin. Neljää päivää laskettuna porsimisesta on suositeltu sekä Tanskassa että Itävallassa (Moustsen ym 2013, Heidinger ym 2018).

Häkin avaaminen saattaa aiheuttaa kuolleisuuspiikin (King ym 2019b). Ilmiön taustalla voi olla se, että häkin avaaminen aiheuttaa emakossa merkkejä lievästä stressistä tai kiihtymyksestä: aktiivisuus lisääntyy ja tapa käydä makuulle muuttuu ainakin yhden päivän ajaksi (Goumon ym 2018, Heidinger ym 2018, Illmann ym 2020). Keinoja levottomuuden hallintaan selvitettiin 416 porsimista kattavassa tutkimuksessa. Häkkien avaaminen porsitusosastolla karsina kerrallaan aina pahnueen saavuttaessa 7 vuorokauden iän johti alempaan kuolleisuuteen kuin kaikkien osaston häkkien avaaminen samanaikaisest. Tutkijat pohtivat, että porrastettu avaaminen aiheutti vähemmän häiriötä, ja että iltapäivän avaaminen toimi paremmin koska ympäristö oli silloin rauhallisempi (King ym 2019b).

Lyhytaikaisen häkityksen suurin haitta on pesänrakennuskäyttäytymisen estyminen, mikä saattaa pidentää porsimista ja siten heikentää porsaiden elinvoimaa (Oliviero ym 2010). Täyden pesänrakennuksen mahdollistamiseksi on ehdotettu myöhempää häkin sulkemista: porsimisen alettua, tai vasta porsimisen päätyttyä. Kumpikaan käytäntö ei vaikuta lupaavalta, joskin tutkimustietoa on hyvin niukasti. Kerätty tieto viittaa siihen, että emakko kokee häkkiin sulkemisen varsin stressaavana, tapahtui se missä tuotannon vaiheessa tahansa: häkin sulkeminen porsimisen alettua on yhdessä kokeessa todettu lisäävän stressiä ja hidastavan porsimista verrattuna jatkuvaan häkissä pitoon (Yun ym 2015), ja toisessa kokeessa nostaneen porsaskuolleisuutta neljän päivän ajaksi porsimisen jälkeen (Hales ym 2015). Häkin sulkeminen porsimisen päätyttyä on yhdessä kokeessa lisännyt emakoiden asennonmuutoksia verrattuna ennen porsimista tapahtuvaan sulkemiseen (Heidiger 2018).

Karsinoita suunniteltaessa on muistettava, että vapaa porsitus onnistuu vain, jos karsina on hyvin suunniteltu. Vapaaporsituskarsinassa on huomioitava porsimisajan ja porsaiden ensipäivien erityiset riskit ja samalla mahdollistettava ja vahvistettava luonnollisia, porsaita suojaavia käyttäytymismalleja. Pelkästään vapaaimetykseen suunnitellun karsinan ei siksi voi odottaa toimivan vapaaporsituksessa (Hales ym 2014).

 

Tulevaisuuden Vapaaporsitus Suomessa -hankkeen tärkeimmässä lopputuotteessa, eli suosituksissa vapaaporsituksen toteuttamiseksi, suosittelemme "porsitus-/porsimishäkki" -termin sijaan jatkossa porsaiden suoja-aita -termin käyttöä. 

Vapaaimetys eli lyhytaikainen häkitys tarkoittaa useimmiten emakon sulkemista häkkiin hieman ennen porsimista, ja vapauttamista muutama päivä sen jälkeen. Tärkeimpänä tavoitteena on ensimmäisten elinpäivien porsaskuolleisuuden hallinta. Häkki suojaa erityisesti heikkoja porsaita. Häkityksen haittoja ovat pesänrakennuskäyttäytymisen estyminen ja emakon stressaantuminen sekä sulkemis- että avaamisvaiheessa. Lyhytaikaiseen häkitykseen suunniteltu karsina ei toimi vapaaporsituksessa. 

Takaisin pääsivulle

Karsinan toimivuus: toiminta-alueet ja sian ulostuskäyttäytyminen

Toiminta-alueet tekevät toimivan karsinan

Tutkijoiden mukaan hyvä vapaaporsituskarsina on vähintään 6-7 m2 kokoinen, toiminta-alueet ovat selkeästi erilliset, emakon mahdollisuudesta rakentaa pesä on huolehdittu, karsinassa on porsaita suojaavia rakenteita ja porsaspesä (Weber ym 2009, Baxter ym 2011 ja 2012; Pedersen ym 2013, Baxter & Edwards 2021).  

Karsinan toimivuus emakon ollessa vapaana edellyttää sitä, että toiminta-alueet pysyvät erillään. Useimmat emakot toimivat näin luonnostaan, jos siihen tarjotaan  mahdollisuus eivätkä karsinan olosuhteet ohjaa vääriin valintoihin (Randall ym 1983). Toiminta-alueet pyritään luomaan karsinaan valmiiksi käyttäen paitsi rakenteita ja sisustusta, myös lämpötilaeroja ja vetoa (lantakäytävälle), eri lattiamateriaaleja ja kuivitusta.

Emakon osalta toiminta-alueet ovat 1) porsimispaikka/ makuupaikka/ emakon pesä, 2) ruokailu ja 3) lantakäytävä. Porsaiden osalta toiminta alueet ovat 1) porsaspesä, 2) ruokailu ja 3) lantakäytävä. Porsaiden ruokinnalle suositellaan erillistä, emakolta suojattua aluetta mieluiten pesän yhteydessä (Baxter & Edwards 2021). 

Onnistuneesti erillään olevista toiminta-alueista on monia hyötyjä:

  • Ohjaa porsimaan oikeaan paikkaan
  • Helpompi hygienian ylläpitäminen
  • Mahdollistaa lämpötilaltaan erilaiset alueet, mikä on emakon hyvinvoinnin sekä syönti- ja imetyskyvyn kannalta hyvin tärkeää (Baxter ym 2011, Malmkvist ym 2012, Pedersen ym 2013).
  • Mahdollistaa hyvän makuupaikan tarjoamisen, mikä edistää sekä emakon että porsaiden terveyttä

Toiminta-alueiden sekoittuminen voi olla hyvinkin ongelmallista. Kyse ei ole pelkästään väärään paikkaan ulostamisesta, vaan myös porsaiden turvallisuudesta. Jos emakko syö lähellä porsaspesää olevalla makuualueellaan ja on ruokinta-aikaan rauhaton porsaiden riski joutua tallotuiksi kasvaa (Baxter ym 2011).

Vapaaporsitus ei muuta emakon ja porsaiden täysin erilaisia olosuhdevaatimuksia. Emakolle suositellaan edelleen 12-22 asteen lämpötilaa, vastasyntyneille porsaille 34:ää. Emakon vapaana pitämisen etu kuitenkin on, että sille voidaan tarjota lämpötilaltaan erilaisia alueita karsinassa (Malmkvist ym 2012, Baxter & Edwards 2021). Tutkijat ovat esittäneet, että vapaa emakko kykenee sopeutumaan hieman korkeampaan lämpötilaan kuin häkissä pidetty (Muns ym 2016).

Sian luontainen ulostuskäyttäytyminen ja karsinan puhtaanapito

Tutkijat epäilevät, että emakon ulostuskäyttäytymiseen liityy paljon toistaiseksi tuntemattomia asioita (Hansen 2018), jotka voisivat selittää sikalassa nähtäviä suuria yksilöiden välisiä eroja (Andersen & Pedersen 2011, Bøe ym 2016). Yksi tällainen tekijä lienee oman alueen merkkaaminen (Buchenauer ym 1982, Hacker ym 1994).

Vapaa emakko on saatava ulostamaan lantakäytävälle. Sian tullessa uuteen paikkaan se valitsee ensin makuupaikan, ja välttää sen jälkeen siihen ulostamista. Makuualueen houkuttelevuuteen kannataa siis panostaa. Tähän pyrkiessä kannattaa muistaa, että emakko näyttää sietävän hieman korkeampia lämpötiloja porsimisen aikaan kuin myöhemmin imettäessä (Black ym 1993).

Emakko pyrkii pitämään ulostusalueen erillään makuu- ja ruokailualueilta. Etäisyyden ei ilmeisesti aina tarvitse olla kovin suuri – laidunolosuhteissa on kuvattu vain metrin etäisyyksiä ruokinta- ja ulostusalueen välillä (Stolba & Wood-Gush 1989).

Karsinaolosuhteissa emakko mielellään asettuu ulostamaan niin, että pää on mahdollisimman kaukana sekä makuu- että ruokintapaikalta (Baxter 1982, Whatson 1985, Andersen & Pedersen 2011). Syötyään emakko usein kääntyy vastakkaiseen suuntaan ulostamaan niin, että naama osoittaa ruokintapaikalta poispäin (Moustsen & Jensen 2008, Andersen & Pedersen 2011). Tämä tapa säilyi ensikoilla tehdyssä kokeessa vaikka ruokintakaukalon paikka vaihtui (Andersen & Pedersen 2011).

Luontaista ulostuskäyttäytymistä voidaan ohjata ainakin seuraavin keinoin:

  • Lantakäytävä ja ruokintapaikka ovat mahdollisimman kaukana toisistaan (Baxter 1982)
  • Lantakytävä on selvästi viileämpi kuin muu karsina (Randall ym 1983)
  • Lantakytävä on kostea (Mollet & Wechsler 1990)
  • Lantakäytävältä on mahdollisuus nähdä naapurikarsinaan (Mollet & Wechsler 1990)
  • Lantakäytävää reunustavat seinämät ovat ainakin alaosastaan kiinteät (Mollet & Wechsler 1990, Hacker ym 1994).
  • Kiinteä väliseinä lantakäytävän ja muun karsinan välissä luo lisää ulostusmielessä houkuttelevia seiniä ja nurkkia (Wiegand ym 1994) ja helpottaa toiminta-alueiden erillään pysymistä (Whatson 1985). Väliseinä saattaa toimia myös ohjaamalla emakon lantakäytävälle kokonaan: jos väliseinää ei ole emakon takapää jäisi helpommin kiinteän lattian puolelle (Moustsen & Jensen 2008, Andersen & Pedersen 2011)

Porsaiden ulostuskäytännöt muodostuvat ensimmäisen elinviikon aikana. Makuu- ja ulostusalueen erottaminen on synnynnäistä käyttäytymistä, eikä siihen ilmeisesti liity emakon opettamista (Buchenauer ym 1982, Whatson 1985). Huomattava lämpötilaero porsaspesän ja muun karsinan välillä helpottaa pesän puhtaana pysymistä (Baxter & Edwards 2021).

Karsinahygienia 30 norjalaistilalla

Kolmenkymmenen vapaaporsitusta harjoittavan norjalaistilan karsinahygieniaan vaikuttavien tekijöiden selvityksessä viisi puhtainta tilaa erosi muista seuraavien tekijöiden osalta: suurempi karsinakoko, suurempi suhteellinen osuus ritilää, enemmän kuiviketta (tilavuus), kiinteät karsinoiden väliseinät lantakytävän kohdalla.  Karsinoiden puhtauteen eivät vaikuttaneet karsinan mittasuhteet (syvyys, leveys, ritiläalueen syvyys; Bøe ym 2019). 

Karsinan koko, väliseinät ja portit

Karsinan koko

Karsinan toimivuus emakon ollessa vapaana edellyttää sitä, että toiminta-alueet pysyvät erillisinä. Tämä vaatii luonnollisesti riittävästi tilaa. Allaolevat suositukset on laskettu 350-kiloiselle emakolle. Laskentaperusteena ovat saatavilla olevat tutkimukset. Koska nämä usein ovat ajalta jolloin emakot olivat hieman pienempiä, suositukset on päivitetty 350-kiloiselle emakolle. Näin suuri koko on valittu siksi, että myös poikkeusyksilöille riittäisi tilaa (Baxter & Edwards 2021).

Suositeltuja minimimittoja vapaaporsitus- ja soveltuvin osin myös vapaaimetyskarsinaan 350 kg emakolle. Näiden suositusten mukainen karsina on yhteensä 9,78 m2.

Emakon pesä = makuupaikka = porsimispaikka

 

Lattiatasossa 2,79 m2

Olkapään korkeudella 3,17 m2

Kääntösäde olkapään korkeudella 1,53 m

Emakon ruokailupaikka

2,44 m2

Lantakäytävä (emakon tarve)

Olkapään korkeudella 3,17 m2

Pienin vapaa tila olkapään korkeudella 1,53 m

Porsaat, emakolta suljettua tilaa

0,8 m2 10-12 vastasyntynyttä kohti

1,0 m2 14 4-viikkoista kohti

Karsinoiden väliseinät ja portit

Karsinoiden väliin suositellaan seiniä, jotka ovat alaosastaan kiinteät ja mahdollistavat yläosastaan sekä näkö- että kärsäkontaktit naapurikarsinoiden välillä myös porsaille. Näköyhteys naapurikarsinaan emakon ollessa pesässä oletettavasti rauhoittaa sitä. Emakon mahdollisista sosiaalisista tarpeista imetysaikana ei juurikaan ole tietoa (Baxter & Edwards 2021). Porsaiden sosiaalistaminen kahden viikon iästä alkaen on sen sijaan todettu erittäin hyödylliseksi varsinkin sekoitettaessa ryhmiä myöhemmin. Tutkimuksissa sosiaalistaminen tosin tehdään päästämällä pahnueet samaan tilaan. Pelkästä kärsäkontaktista ei ole tutkimustietoa.   

Ylhäältä avoin ja alhaalta kiinteä väliseinä toimii myös lantakäytävällä, sillä sika ulostaa mielellään lähelle kiinteää seinää tai nurkkaa paikassa, jossa se näkee naapurikarsinaan.

Suositusten perusteluja ja muuta tietoa karsinan tilaa koskien 350 kg emakkoa

  • Vähintään 4,9 m2 vapaa tila mahdollistaa emakon pesänrakennuskäyttäytymisen alkuvaiheeseen liittyvän hyvin aktiivisen liikkumisen. Tilan ei tarvitse olla yhteinäinen, mutta on suositeltavaa, että emakko mahtuu kääntymään karsinan mahdollisissa umpipusseissa kuten lantakäytävällä. Tämä edellyttää vähintään 153 cm vapaata tilaa emakon olkapään korkeudella (Lou & Hurnik 1994, Baxter ym 2011).
  • Suurempi tila lisää pesänrakennuskyttäytymistä – tutkimuksissa tosin on verrattu hyvin suuria ja hyvin pieniä karsinoita (esim. 1,5 m2, 4,5 m2 ja 17,5 m2: Hartsock & Barczewski 1997), joten eroista esim. 6 ja 7m2 välillä ei ole tietoa. Lisääntynyt pesänrakennuskäyttäytyminen nopeuttaa porsimista (Thodberg ym 1999).
  • Lattiatason 2,79 m2 mahdollistaa porsimisen, emakon kyljellään makaamisen, asennonmuutokset ja imettämisen. Ahdas imetyspaikka saattaa heikentää porsaiden kasvua (Pedersen ym 2011).
  • Makuulle meneminen ja ylös nouseminen vaatii tilaa 2,44 m2 (Lou & Hurnik 1994, Baxter ym 2011)
  • 3,17 m2 mahdollistaa porsaiden hoitamisen ja tarkkailun sekä pesäalueen kohentamisen. Koska emakko tekee nämä toiminnot pääasiassa seisten, se mitataan olkapään korkeudelta (Baxter & Edwards 2021).
  • Liian suuri emakon pesäalue ei välttämättä ole porsaskuolleisuuden kannalta hyvä ratkaisu. Yhdessä tutkimuksessa 3,3 m2 pesäalueella (karsina 7,9 m2, kuolleisuus 10,9%) havaittiin pienempi porsaskuolleisuus kuin 4,0 m2 pesäalueella (karsina 9,7 m2, kuolleisuus 18,1%). Karsinat olivat kokoa lukuunottamatta identtiset. Videoanalyysien perusteella syynä oli emakoiden makuukäyttäytyminen – suuressa pesässä emakot eivät käyttäneet seinien tukea yhtä paljon, ja ne kierivät enemmän (Baxter ym 2015). 

Takaisin pääsivulle

Lattia

Yleistä

Toimivan lattiaratkaisun löytäminen vapaaporsitus- tai -imetyskarsinaan voi olla vaikeaa, sillä lattialta vaaditaan useita osittain ristiriitaisia ominaisuuksia. Suurimpia haasteita on hygienian ylläpitäminen kuivitetussa karsinassa. Kompromissi makuumukavuuden, karheuden ja liukkauden välillä on myös haasteellinen toteuttaa. Todennäköisesti parhaaseen tulokseen päästään käyttämällä eri materiaaleja karsinan eri toiminta-alueilla, ja tarpeen mukaan myös muuttamalla lattian ominaisuuksia käyttämällä kuivikkeita ja/tai kumimattoa (Lensink ym 2013, Heidinger ym 2018, Baxter & Edwards 2021).  

Lattian jämäkkyyteen on kiinnitettävä huomiota emakon ollessa vapaana, sillä emakko saattaa vältellä periksi antavaa kohtaa mahdollisesti vaarallisena (Anon. 2012). Emakon liikkuminen saattaa vähentyä, ja pahimmassa tapauksessa emakko käyttää vain osaa karsinasta jolloin toiminta-alueet sekoittuvat.

Lattia vaurioiden aiheuttajana

Liukkaus altistaa jalka-, utare- ja nisävaurioille emakolla (Nielsen 1992) ja jalkavaurioille porsailla (McKee & Dumelow 1995), ja saattaa vähentää imettävän emakon syöntiä (Heidinger ym 2018). Emakon ollessa vapaana liukkauden haitat korostuvat (Udesen 1985a, Baxter ym 2011). Materiaaleja vertailtaessa kovempi on yleensä liukkaampi: betoni ja valurauta ovat pitävimpiä, ja teräs ja muovi liukkaimpia materiaaleja (Udesen 1985a, Nielsen 1992).

Karheuden torjunta on tärkeää erityisesti porsaiden kannalta, sillä pienetkin vauriot ihossa tai sorkissa saattavat johtaa vakaviin tulehduksiin joko vaurion lähellä tai muualla kehossa. Tavallisimmin nähdään sorkkapaiseita ja niveltulehduksia (KilBride ym 2009).

Porsaiden jalat ovat hyvin herkät karheuden aiheuttamille haitoille ensimmäisten elinvuorokausien ajan, sillä useampi altistava tekijä toteutuu juuri tässä vaiheessa: Porsaan sorkka on vielä hyvin vesipitoinen ja pemeä (Gardner & Hird 1994), porsaat selvittävät vielä tappelemalla keskinäistä arvo- ja nisäjärjestystä (Kilbride ym 2009b, Zoric ym 2009), ja niiden tarve olla emakon lähellä on hyvin vahva (Vasdal ym 2010). Porsaiden sorkka- ja ihovaurioiden torjunnassa emakon makuualueen lattian laatu onkin erittäin merkittävä, eikä karhean lattian haittoja ei voida kompensoida hyvällä alustalla porsaspesässä. Lantakäytävän (ritilä)lattian laadun vaikutuksia porsaiden jakaterveyteen tutkittaessa on havaittu, että makuualueen lattian laatu on tärkeämpi tekijä (Udesen 1985a, Holmgren & Mattsson 2001, Heidinger ym 2018).  

Vanheneva betonilattia voi muuttua hyvinkin karheaksi. Betonilattian karheuden torjunnassa tehokkaiksi todettuja keinoja ovat luonnonkiven käyttö murskekiven sijaan, muovitus ja hionta (Baxter 1984, Baxter ym 2011). Kumimatto on hyvin tehokas (Baxter ym 2011). Hiekkaa sisältävä polyuretaanipinnoitus on sen sijaan yhdessä kokeessa lisännyt porsaiden iho- ja sorkkavaurioita (Norring ym 2006).

Ritilälattia jalkavaurioiden aiheuttajana

Ritilälattia lisää riskiä emakon jalkavaurioille, sillä ne aiheuttavat suuren paikallisen paineen sorkan pohjaan. Mitä suurempi osuus sorkasta on tyhjän päällä, sitä suurempi paine kohdistuu niihin osiin, jotka ovat yhteydessä alustaan kannatellen eläimen painoa. Vaurioiden riski on siksi sitä suurempi, mitä suurempi osuus lattiasta on aukkoa (Webb 1984, Udesen 1985b). Osaritilälattian tarjoama mahdollisuus viettää aikaa myös kiinteällä lattialla kuitenkin suojelee sorkkia (Nielsen 1999).

Lattia hygienian kannalta

Erilaisten lattiamateriaalien käyttäminen on suositeltava tapa ohjata eläimiä pitämään toiminta-alueet karsinassa erillään (Baxter & Edwards 2021).

Ritilälattia lantakäytävällä on selvsti kiinteää parempi vaihtoehto karsinahygienian kannalta (Baxter ym 2011, Westin 2005). Ulosteen ja virtsan erottaminen nopeuttaa (hyvin bakteeripitoisen) ulosteen kuivumista, mikä ilmeisesti vaikeuttaa bakteerien hengissäpysymistä (Rantzer & Svendsen 2001). Tiloilla tehtyjen kokeilujen ja tiloilta kerätyn datan perusteella viemäröidyllä lantakäytävällä on kiinteään nähden useita etuja, vaikka viemäröity alue olisi selvästi kiinteää pienempi: parempi karsinahygienia, vähemmän bakteereita lattialla keskellä karsinaa, sekä vähemmän tulehdussairauksien aiheuttamia porsaskuolemia (Rantzer & Svendsen 2001) ja emakoiden kroonisia utaretulehduksia (Hultén ym 2004). SWAP-vapaaporsituskarsinoissa Tanskassa emakot olivat puhtaampia tiloilla, joilla ritilän osuus oli 60% verrattuna tiloihin, joilla se oli 40% (Hales ym 2017).

Ritilälattioiden lannanläpäisevyyskykyä tutkittaessa on havaittu palkkien pyöristämisen ja pinnan karheuden olevan haitaksi (Nielsen 1992 ja 1996). Aukon koolla näyttäisi olevan suurempi merkitys kuin aukkojen kokonaismäärällä. Tiloilta kerätyissä tiedoissa 15 mm aukko on havaittu toimivammaksi kuin 9-12 mm - tämä leveys tosin ei sovellu pikkuporsaille. Hygienian kannalta materiaalien paremmusjärjestys on ollut muovi (paras) > valurauta tai lasikuitu > betoni (Sonesson 2003).

Kuivitus ja kumimaton käyttö lattian ominaisuuksien parantamiseksi

Kuivike ehkäisee lattian aiheuttamia vaurioita tehokkaasti: lapahaavoja (Rioja-Lang ym 2018) ja porsaiden imetyksen aikana aiheutuneita ihovaurioita sekä muita iho- ja sorkkavaurioita (Zoric ym 2009). Kuivike voidaan tarvittaessa korvata kumimatolla, jonka on havaittu vähentävän tai ehkäisevän ainakin lapahaavoja (Zurbrigg 2006) ja porsaiden etupolvivaurioita (Courboulay ym 2000). Kumimaton mahdollisia haittapuolia ovat pikkuporsaiden ihovauriot maton ollessa aivan uusi (tutkijan kertoma anekdootti) sekä maton nopea kuluminen. Likaantuessaan ulosteella tai virtsalla se on lisäksi liukas ja muodostaa hygieniariskin (Calderón Díaz ym 2013).

Kuiviketta käyttämällä voidaan tehokkaasti ohjata emakko porsimaan haluttuun paikkaan. Porsimista varten emakko valitsee mieluiten lattian, jota voi muokata pesää varten hieman kuoppamaiseksi, ja jonka materiaali on huonosti lämpöä johtavaa. Mukavuus makuupaikkana saattaa myös olla houkutteleva tekijä. Sisätiloissa runsas kuivitus lienee ainoa tapa täyttää nämä vaatimukset (Baxter & Edwards 2021).

Jos kuiviketta on porsimisvaiheessa paksu kerros, sen vähentäminen jo muutaman päivän kuluttua saattaa olla paikallaan erityisesti jos emakko hakeutuu lantakäytävälle makaamaan. Vaikuttaisi siltä, että emakko sietää hieman korkeampia lämpötiloja porsimisen aikaan kuin myöhemmin imettäessä (Black ym 1993).

Useat yllä mainitut kuivituksen hyödyt totuetuvat Ruotsissa kehitetyssä porsimisvaiheen strategisessa kuivituksessa (Westin ym. 2013).

Lattia lämpötalouden kannalta

Imettävän emakon kohdalla ylikuumeneminen on todellinen riski, ja lievänäkin liika lämpö vähentää maidontuotantoa. Vapaan emakon mahdollisuus valita paikkansa karsinassa on erittäin merkittävä parannus sekä emakon että porsaiden kannalta, edellyttäen että tarjolla on lämpötilaltaan erilaisia alueita, ääripäinä esimerkiksi kuivitettua aluetta ja metallia (Baxter ym 2011, Malmkvist ym 2012, Pedersen ym 2013).

 

 

Suosituksia viemäröinnin aiheuttamien vaurioiden ehkäisemiseksi

  • Yleisohjeena kapeampi aukko ja pienempi aukkojen kokonaispinta-ala ovat sorkkaystävällisempiä (Webb 1984, Udesen 1985b).
  • Emakon makuualueelle suositellaan kiinteää lattiaa (Baxter ym 2011)
  • Vastasyntynyt porsas voi jäädä jalastaan kiinni jopa 10 mm aukkoon. Riski kasvaa jos emakko porsii ritilälle (Holmgren & Mattsson 2001).
  • 3,8-10 kg porsaille ei suositella yli 10 mm aukkoa (Udesen 1985b, Baxter 1984)
  • 10 ruotsalaistilalta kerätyssä datassa porsaiden jalkavaurioiden kannalta paras lantakäytävän ritilälattian materiaali oli muovi (kiinteät palkit 85x17 mm, aukko 38%) ja huonoin valurauta (kiinteät palkit 10 mm, aukko 10 mm - noin kaksinkertainen määrä jalkavaurioita). Kaikilla tiloilla oli kiinteä makuualue (Holmgren & Mattsson 2001).

Kuva: Vapaaporsituskarsinassa käytetään usein erilaisten lattiamateriaalien yhdistelmiä. Hyvä lattia ei ole helppo järjestää, sillä emakon ja porsaiden vaatimukset ovat hyvin erilaiset. Kuva: Weda, Suomessa käytössä oleva karsinamalli.

Emakon makuualue ja vinoseinät

Emakon makuualueen rakenne

Luomalla emakolle pesää muistuttava tila karsinaan sekä ohjataan emakkoa porsimaan haluttuun paikkaan, että annetaan emakolle porsimisrauhaa. Häirintä saattaa pitkittää porsimista haittaamalla oksitosiinin eritystä (Lawrence  ym 1992). Voidaan olettaa, että mahdollisuus porsia itse valittuun, hyväksi ja turvalliseksi todettuun paikkaan myös edistää porsimisen etenemistä.

Hämärä ja suojainen alue on emakon silmissä hyvä porsimispaikka. Pesäalueen rajaaminen kolmella mielellään tummalla seinällä muodostaa tällaisen ympäristön. Joissakin vapaaporsituskarsinoissa pesäalue on lisäksi tehty karkeasti ovaalin muotoiseksi emakon luonnossa rakentaman pesän mallin mukaan (esim. PigSAFE-karsina, Edwards 2012). Tutkimustietoa pesän mallin mahdollisista vaikutuksista sen toimivuuteen ei kuitenkaan ole.

Mahdollisuus valvoa ympäristöä pesässä ollessa oletettavasti rauhoittaa emakkoa ja vähentää tarvetta lähteä liikkeelle tutkimaan tilannetta. Suositeltava tapa järjestää valvontamahdollisuus on tarjota pesän aukosta (yleensä lantakäytävälle aukeava kohta) näkymä suoraan naapurikarsinaan. Käytännössä näkymä on naapurikarsinan lantakäytävälle putkista tehdyn väliseinän tai portin läpi (Baxter ym 2015). Valvontamahdollisuuden tärkeyttä ei ole sellaisenaan tutkittu, mutta suositus perustuu kokemukseen ja emakon luontaiseen käyttäytymiseen (Baxter & Edwards 2021).

Emakon luontoon rakentamaa pesää on matkittu myös kattamalla tai äänieristämällä pesäalue. Kummastakaan ei näyttäisi olevan hyötyä (Baxter & Edwards 2021). Lattian lämmittäminen 30 asteeseen ei vaikuttanut pesän käyttöön, kun vertailuna oli 20-asteinen lattia samassa 18-asteisessa osastossa (Baxter ym 2015).

Pesäalueen kokosuositus 350-kiloiselle emakolle on vähintään 2,44 m2 lattiatasolla ja 3,17 m2 olkapään korkeudella. Kääntymisen mahdollistamiseksi pienimmän vapaan tilan tulisi olla 1,53 m (Baxter & Edwards 2021).

Liian suuri emakon pesäalue ei välttämättä ole hyvä ratkaisu. Yhdessä tutkimuksessa 3,3 m2 pesäalueella (karsina 7,9 m2, kuolleisuus 10,9%) havaittiin pienempi porsaskuolleisuus kuin 4,0 m2 pesäalueella (karsina 9,7 m2, kuolleisuus 18,1%). Karsinat olivat kokoa lukuunottamatta identtiset. Videoanalyysien perusteella syynä oli emakoiden makuukäyttäytyminen – suuressa pesässä emakot eivät käyttäneet seinien tukea yhtä paljon, ja ne kierivät enemmän (Baxter ym 2015). 

Vinoseinä ja muut emakon makuullemanoa helpottavat rakenteet

Kappaleessa useasti mainitusta Damm ym 2006 -tutkimuksesta on lisätietoa vasemmassa sarakkeessa.

Emakon makuualueella olevat seinät ovat hyvin oleellinen osa porsaiden suojaamista alle jäämiseltä, sillä niiden avulla emakon makuulle käyminen on hitaampaa ja hallitumpaa. Tutkijoiden kesken näyttäisi vallitsevan yksimielisyys siitä, että emakon käytössä olevat tukevat seinät ovat edellytys vapaaporsituksen (ja myös -imetyksen) onnistumiselle, sillä ne ehkäisevät porsaiden allejäämistä (Marchant ym 2001, Damm ym 2006, Baxter ym 2011).

Emakko käyttää makuulle käydessään mielellään tukea. Hyvinkin erilaisissa karsinoissa on havaittu, että emakko käy huomattavasti useammin makuulle seinästä tukea ottaen kuin ilman tukea (Marchant ym 2001, Damm ym 2006, Illmann ym 2020). Suuri tila saattaa kuitenkin vähentää seinien käyttöä (4,0 m2 pesäalueella vähemmän seinien käyttöä kuin 3,3 m2 pesäalueella, Baxter ym 2015). Myös emakkoyksilöiden välillä voidaan olettaa olevan suuria eroja siinä, miten ne seiniä lopulta käyttävät.

Tuen käyttäminen on paitsi mukavuustekijä, myös porsaita suojaavaa käyttäytymistä. Luonnonmukaisissa olosuhteissa emakko ilmoittaa makuullemenoaikeistaan porsaille röhkien, pyrkii keräämään pahnueen yhteen paikkaan pesässä, ja laskeutuu sen jälkeen hyvin varovasti (Jensen, 1988). Karsinaolosuhteissa tällainen varovainen makuullemeno suojaa porsaita allejäämiseltä (Marchant ym 2001, Burri ym 2009, Grimberg-Henrici ym 2019).

Emakolle näyttäisi kelpaavan monenlainen seinä makuullemenoa helpottamaan: tavallinen karsinan kiinteä väliseinä, vinoseinä vaakarimoin varustettuna tai ilman, tai taivutettu vinoseinä. Emakot ovat tukimuksissa käyttäneet näitä yhtä paljon (Dammin ym 2006). Eri puolilla karsinaa olevien seinien mielekkyyttä on verrattu vain yhdessä tutkimuksessa, jossa raportoitiin karsinan takaseinän olleen selvästi mieluisin riippumatta siitä, minkälainen se oli (Damm ym 2006).

Tutkijat eivät suosittele vaakatasossa olevia, yksinkertaisia porsaiden suojaputkia, sillä ne ovat useammassa tutkimuksessa vähentäneet seinän käyttöä makuulle mennessä voimakkaasti (Blackshaw & Hagelsø 1990, Damm ym 2006, Baxter & Edwards 2021). Kontrolloitua vertailua porsaskuolleisuuden suhteen (vino)seinän ja vaakaputkien välillä ei ilmeisesti kuitenkaan ole tehty. Vaakaputket ovat yleisiä kaupallisissa vapaaporsitus- tai -imetyskarsinoissa, ilmeisesti halvan hinnan ja helpon puhtaana pidon takia.

Liukas alusta voi pahimmillaan estää emakkoa käyttämästä seinää, joten makuualueen liukkauden torjunta on hyvin tärkeää.

Porsaiden muista suojarakenteista, kuten suojaputkista ei ole saatavilla tukimustietoa. Asiantuntijahaastatteluissamme on kuitenkin paljon tietoa niistä: kotimaiset, ulkomaiset.

Tanskassa toteutettu tutkimus erilaisita vinoseinistä verrattuna karsinan väliseinään (Damm ym 2006)

Kolmen totuttautumispäivän jälkeen emakoita videoitiin neljän päivän ajan. Yhdessä karsinassa oli yksi tutkittava seinätyyppi.

Osa 1. Emakot käyttivät kolmenlaisia vinoseiniä yhtä paljon:

1) tavallinen kiinteä, 2) alaosastaan karsinaan päin taivutettu kiinteä, ja 3) vinoseinä, jossa seitsemän vaakarimaa (2,5 cm pyöreä koivurima, käytännössä seinä 1., johon rimat asennettu kuvan perusteella vähintään 10 cm pintaa korkeammalle). Kaikki seinät oli tehty 10 cm paksusta koivuvanerista, asennuskulma oli 18°, korkeus 113 cm, etäisyys lattiasta 20 cm.

Osa 2. Emakot käyttivät tavallista vinoseinää (nro 1. yllä) ja karsinan kiinteää väliseinää yhtä paljon (36 ± 8% ja 48 ± 8% makuullemenotapahtumista). Karsinan väliseinä, jonka alaosaan oli asennettu vaakaputki porsaiden suojelemiseksi, jäi huomattavasti vähemmälle käytölle (16 ± 5% makuullemenotapahtumista). Putki oli galvanisoitua terästä, 2m pitkä, läpimitta 8 cm, asennettu 15 cm seinästä ja 22 cm lattiasta.

Takaisin pääsivulle

Ruokinta ja vedensaanti

Rehustuksen erityispiirteistä vapaaporsituksessa tai -imetyksessä ei juurikaan ole tutkimustietoa. Porsaiden ruokinnalle suositellaan erillistä, emakolta suojattua aluetta mieluiten pesän yhteydessä (Baxter & Edwards 2021). 

Ruokinnan järjestäminen ei ole vapaaporsituksessa samanlaista kuin emakon ollessa kiinni. Sekä emakon energiansaanti että porsaiden syömään oppiminen vaativat enemmän. Asiantuntijahaastatteluissamme on paljon asiaa ruokinnasta (kotimaiset, ulkomaiset)!

Kuva: Porsaat kasvavat nopeasti emakon ollessa vapaana, mikä asettaa entistä suuremmat vaatimukset emakon ravinnonsaannille. Hyvä imetyskyky voin myös vaikeuttaa vieroitusta, jos porsaat eivät ole oppineet syömään riittävästi rehua. 

Imetysvaiheen ryhmäratkaisuista ja porsaiden sosiaalistamisesta

Ryhmäratkaisuja imetysvaiheessa

Erilaisia ryhmäratkaisuja (Kemp & Soede 2012, van Nieuwamerongen ym 2014)

  • Väliseinän poistaminen kahden porsituskarsinan välistä yleensä noin 2 viikon iässä
  • Kahdesta tai useammasta porsituskarsinasta avataan porsaille (joskus myös emakoille) pääsy yhteiselle alueelle yleensä noin 2 viikon iässä
  • Emakoita porsaineen siirretään yhteiskarsinaan, pihattoon tms. sopivassa iässä. Porsituskarsinoiden kierto on tässä järjestelmässä nopea.
  • Emakot porsivat omissa karsinoissaan, joista on pääsy yhteiselle alueelle. Porsaat pääsevät yhteiselle alueelle sopivassa iässä tai sopivan kokoisina.
  • Joissakin ratkaisuissa emakoille on tarjolla tila johon porsaat eivät pääse (ns. Get-away -järjestely). Tämä jäljittelee luonnonmukaista vieroitusta, jonka emakko tekee asteittain.
  • Järjestelyjä joissa emakot ja porsaat ovat yhdessä kutsutaan englanniksi nimellä Multi-suckling

Ryhmäratkaisuilla haettavia hyötyjä

  • Vieroitusvaiheen ongelmien helpottaminen vähentämällä vieroitukseen liittyvää stressiä (Bohnenkamp ym 2013b). Tutustuttamalla porsaat noin parin viikon iästä alkaen vieraisiin saadaan käyttöön niiden luonnollinen herkkyyskausi sosiaalistumiselle. Sosiaalistetut porsaat tappelevat vähemmän vieroitusvaiheessa myös yhdistettäessa ennalta tuntemattomien kanssa. Hyödyt näyttäisivät säilyvän ainakin teurastusikään asti. 
  • Vieroitusvaiheen stressin vähentämisestä toivotaan helpotusta vieroitettujen runsaaseen antibioottien tarpeeseen (Baxter ym 2012)
  • Emakon mahdollisuus poistua porsaiden luota matkii luonnollista vieroitusprosessia – tutkimustietoa mahdollisista vaikutuksista ei tosin juuri ole
  • Tutkimustieto emakoiden terveydestä on niukkaa mutta positiivista, joskin ensikoiden terveys on ollut vanhempia emakoita huonompaa (van Nieuwamerongen ym 2014)
  • Pienempi porsituskarsinoiden tarve järjestelmässä joka perustuu erilliseen ”imetyskarsinaan”
  • Imettävien emakoiden kanssakäymisen hyödyistä tai haitoista ei ole tietoa (Baxter & Edwards 2021

Ryhmäratkaisujen ongelmia

Suurimpana ongelmana on ollut porsaskuolleisuus. Kokemusten karttuessa voidaan tutkijoiden mielestä kuitenkin jo sanoa, että ryhmäimetys on mahdollista saada toimimaan hyvällä managementilla (van Nieuwamerongen ym 2014, Baxter & Edwards 2021). Tärkein syy kuolleisuudelle on porsiminen muualle kuin halutulle paikalle omassa karsinassa, esim. useampaan paikkaan, toisen emakon karsinaan tai yhteiselle alueelle.

Ristiinimeminen, jolloin porsas imee muun kuin oman emon nisää, rikkoo vieraan pahnueen imemisjärjestyksen ja voi siten  aiheuttaa tappeluita ja haitata koko pahnueen maidonsaantia. Emakko saattaa myös hermostua, mikä saattaa johtaa imetyskertojen vähentymiseen (Van Nieuwamerongen ym 2014). Yksittäiselle porsaalle ristiin imemisestä saattaa kuitenkin olla hyötyä, jos se lisää maidon saantia. Ristiinimeminen on tyypillisesti harvojen porsasyksilöiden tapa, mutta ne saattavat tehdä sitä hyvin paljon (Nicolaisen ym 2019, Schrey ym 2019) 

Kiima imetyksen aikana on vaarana erityisesti jos imetyskerrat harvenevat. Riskiä nostavat 1) pitkä imetysaika 2) ratkaisut joissa emakko pääsee porsailta suljettuun tilaan 3) runsas ristiin imeminen, jolloin imetystapahtumia keskeytyy ja emakon motivaatio imettää saattaa jatkuvien häiriöiden vuoksi vähentyä. Imetyksen aikainen kiima on usein oireeton, jolloin vieroituskiima jää pois yllätäen, eikä emakon kiimakierron tilasta ole varmaa tietoa. Ongelmaa voidaan vähentää siementämäll imetyksen aikana, jolloin kiima ainkaansaadaan karjun avulla ja/tai erottamalla emakot ja porsaat 10-12 tunniksi päivittäin (Kemp & Soede 2012).

Porsaiden sosiaalistaminen

Luonnonolosuhteissa emakko jättä pesän porsaiden ollessa noin kahden viikon ikäsiä. Emakko liittyy takaisin tuttuun laumaan, ja porsaiden on löydettävä paikkansa uusina lauman jäseninä. Voidaan olettaa, että tämä ikä on erityisen otollinen muihin sikoihin tutustumiselle. Ärsyketulva ja erilaisista tilanteista selviämisen harjoitteleminen ensimmäisten elinviikkojen aikana ovat hyvin tärkeitä porsaan aivojen normaalin kehityksen kannalta. Tuntemattomiin tutustuminen tarjoaa juuri näitä ärsykkeitä (Telkänranta & Edwards, 2018).

Koeasetelmissa on yleensä käytetty kahden viikon yhdistelyikää sian luonnollisen käytäytymisen mallin mukaisesti. Melko paljon tietoa on jo kertynyt siitä, että käsittely ehkäisee myöhempiä tappeluita, nopeuttaa arvojärjestyksen muodostumista ja vähentää siten ryhmien sekoittamiseen liittyvä stressiä, mikä näkyy useissa tutkimuksissa myös kasvussa. Hyödyt säilynevät ainakin teurasikään asti (esim. D’Eath 2005, Morgan ym 2014, Klein ym 2016, Camerlink ym 2018), ja ne saattavat koskea myös häntävaurioita (Klein ym 2016). Vaikutuksista kasvuun on saatu vaihtelevia tuloksia. Sosiaalistaminen kuitenkin näyttäisi parantavan kasvua välittömästi vieroituksen jälkeen (Schrey ym 2019). Yhden ei-vertaisarvioidun tutkimusraportin mukaan kahden pahnueen pääsy yhteiselle alueelle koko imetyskauden ajan lisäsi suolistomikrobien lajikirjoa imetysaikana ja vähensi kirjon köyhtymistä vieroitusvaiheessa (Bi ym 2020). Nämä vaikutukset saattaisivat edistää porsaiden terveyttä. Suolistomikrobeja koskeva tieto on tosin vielä alkutekijöissään.

 

 

 

 

Tutkimuksista kertyneitä kokemuksia porsaiden sosiaalistamisesta imetysaikana

Sosiaalistamisikä on ollut 10-14 vrk luonnonolosuhteissa tapahtuvan ryhmään palaamisen mukaisesti. Yhdessä tutkimuksessa on verrattu 7 ja 14 pv yhdistämistä, eikä eroja vieroitusvaiheen käyttäytymisessä ollut (Verdon ym 2019). Tavallisimmin on kokeiltu joko kahden porsituskarsinan välisen aukon avaamista, tai useamman pahnueen pääsyä omista karsinoistaan yhteiselle alueelle. Yleensä vain porsaat ovat päässeet omasta karsinasta pois, ei emakko.

Pahnueiden yhteen päästämisen jälkeen noin vuorokauden ajan voidaan odottaa tappeluja ja siitä johtuneita ihovaurioita. Emakko on myös ollut alkuvaiheessa selvästi rauhaton. Pahnueet ovat kuitenkin imeneet normalisti (Klein ym 2016).

Yhdessä kokeessa porsaat olivat pääosin karsinoissaan 3 viikon ikään asti (vaikka niillä oli pääsy yhteiselle alueelle). Sen jälkeen ne viettivät yhä enemmän aikaa yhteisellä alueella, ja karsinaa käytettiin lähinnä lepäämiseen. Porsaat pysyttelivät varsinkin aluksi lähellä omaa emoa. Yhteinen alue oli kovassa käytössä (Schrey ym 2019).

Porsaat ovat imeneet omaa emoa lähes sataprosenttisesti. Tietyt yksilöt ovat aktiivisia ristiinimijöitä, ja ”vääriä” porsaita on havaittu joukossa noin kolmasosassa kaikista imetystapahtumista (Nicolaisen ym 2019). On ristiinimijöitä, jotka ovat liittyneet vieraaseen pahnueeseen eli imevät jatkuvasti samaa vierasta emakkoa (Schrey ym 2019) .

Takaisin pääsivulle

Porsaskuolleisuus

Porsaskuolleisuus porsitettaessa vapaana verrattuna häkkiin

Porsaiden suojeleminen on yksi tärkeimmistä syistä häkin käytölle porsituskarsinassa (Edwards & Fraser 1997). Kuolleisuuden nouseminen on ehkä tavallisin huoli vapaaporsitusta suunniteltaessa.  Britannian tutotanoeläinten hyvinvointikomitea onkin esittänyt huolensa porsaskuolleisuuden kasvusta liian hätäisesti toteutetun vapaaporsitukseen tai -imetykseen siirtymisen takia (Farm Animal Welfare Committee 2015).

Porsituskarsinatyypin (vapaa verrattuna häkkiin) vaikutuksia porsaskuolleisuuteen on tutkittu melko paljon. Tulokset ovat hyvin vaihtelvia, ja myös raportoitujen kuolleisuusprosenttien vaihtelu on suurta. Tämä viittaa siihen, että karsinatyyppi on vain yksi tekijä pidemmällä listalla porsaskuolleisuuteen vaikuttavista tekijöistä (King 2019c). Tässä tilanteessa julkaistujen tutkimusten yhteenvetoanalyysi voi tuoda arvokasta tietoa. Tällaisessa meta-analyysissa pyritään poimimaan halutun tekijän vaikutus hyvinkin erilaisista koe-asetelmista.

Uudehkon meta-analyysin mukaan porsaan kuoleman todennäköisyys on 14% suurempi vapaaporsituksessa verrattuna häkkiporsitukseen. Kuolleisuusprosenteiksi muutettuna odotettu kuolleisuus olisi vapaaporsituksessa 17,1% jos se häkissä olisi 15,0%, tai 13,7% vs 12,0%. Meta-analyysiin hyväksyttiin erittäin tarkkojen laatukriteerien takia vain 22 julkaisua, joissa kuvattiin 32 vertailua sisältäen yhteensä 4385 pahnuetta (Glencorse ym 2019).

Sveitsissä kerätty tuotostieto 96 tilalta ennen ja jälkeen vuoden 2007 kansallisen porsituskarsinakiellon (n. 9700 pahnuetta vuonna 2003 ja n. 11300 pahnuetta vuonna 2017 – tilat olivat samat) ei tue meta-analyysin löydöstä. Porsaskuolleisuudessa ei havaittu eroa, vaikka pahnuekoko on kasvanut tänä aikana yhdellä porsaalla (Weber ym 2020). Sveitsissä tosin on huomioitu vapaaporsituksen vaatimuksia jalostuksessa jo vuodesta 2003 (Roggli 2011).

Vapaaporsitukseen siiryttäessä riski kuolleisuuden nousulle on hyvin suuri, koska sen hallinta on erilaista kuin häkkejä käytettäessä (King 2019a). Jos aiemmin häkissä porsineita emakoita porsitetaan vapaana, kuolleisuuden voi odottaa nousevan (Damm ym 2005, King 2019a). Vastaavasti sekä emakon että tilan kokemus vapaaporsituksessa parantaa tunnuslukuja (Hales ym 2017, Heidinger ym 2018, Baxter & Edwards 2021).

 

Heikko porsas jää helpommin vapaan kuin häkitetyn emakon alle

Karsinatyypillä (vapaa verrattuna häkkiin) on selvä vaikutus siihen, koska ja miten porsaan kuolema tapahtuu. Vapaana olevan emakon pahnueissa kuolinsyynä painottuu emakon alle jääminen, ja häkkiä käytettäessä heikkous, tulehdussairaus tai loukkaantuminen. Porsaiden raadonavaukset ovat osoittaneet, että vapaan emakon alle jääneillä usein on jokin sairaus, tai niiden maha on tyhjä. Häkki siis suojaa erityisesti heikentyneitä porsaita (King 2019c).

 

Porsaiden riski jäädä emakon alle on suurimmillaan ensimmäisen 24 tunnin aikana, ja eniten alle jäämisiä kirjataankin yleensä kahden vuorokauden aikana (Marchant ym 2001). Lyhytaikaisella häkin käytöllä pyritään suojaamaan porsaita yli tämän kriittisimmän ajanjakson.

Porsaan allejäämisriskiin vaikuttaa tutkimusten mukaan (Grimberg-Henrici ym 2019)

  • Porsaan terveys
  • Porsaiden käyttäytyminen – saattaa liittyä emakon käyttäytymiseen
  • Pahnuekoko (enemmän pieniä porsaita)
  • Emo-ominaisuudet
  • Emakon ikä ja kunto
  • Emakon makuu- ja makuullemenokäyttäytyminen
  • Emakon kokemus k o karsinatyypistä
  • Karsinatyyppi (vapaa vs häkki)
  • Karsinan jakaminen toiminta-alueisiin
  • Ainakin vapaaporsituksessa karsinan koko
  • Henkilökunnan kokemus k o karsinatyypistä
  • Henkilökunnan taitotaso

 

Tärkeimpiä porsaskuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä vapaaporsituksessa (osittain myös vapaaimetyksessä)

Emakon käyttäytyminen ja emo-ominaisuudet

Emakon ominaisuuksilla näyttäisi olevan suurempi vaikutus porsaskuolleisuuteen kuin ympäristöllä vapaasti porsitettaessa (Weber ym 2009). Emo-ominaisuuksia onkin tässä yhteydessä tutkittu melko paljon.

Syystä tai toisesta heikentyneellä porsaalla on suurempi riski jäädä vapaan kuin häkissä olevan emakon alle (King 2019c). Heikkoudet emakon terveydessä tai yksilöominisuuksissa tulevat siis voimakkaammin esille emakon ollessa vapaana. Erityisesti kyse on tavasta mennä makuulle. Paljon ja vähän porsaita murskanneita emakoita jälkikäteen videolta verrattaessa on havaittu, että ne käyvät makuulle yhtä usein, mutta eri tavalla (Grimberg-Henrici ym 2019). Vähän porsaita murskaavat emakot ovat siis varovaisempia. 

Imettävän emakon käydessä makuulle se toteuttaa luonnostaan tietyt valmistelevat vaiheet: se kuopii ja tonkii alustaa ehkä löytääkseen tai herättääkseen piilossa olevat porsaat, kommunikoi röhkien porsaiden kanssa, pyrkii keräämään ne yhteen paikkaan ja käy sen jälkeen varovasti makuulle (Blackshaw & Hagelsø 1990, Schmid 1991, Burri ym 2009). Näiden vaiheiden toteuttamisen on osoitettu vähentävän porsaiden alle jäämistä (Schmid 1991, Marchant ym 2001, Burri ym 2009, Grimberg-Henrici ym 2019).

Emakon makuu- ja makuullemenokäyttäytymisessä on suuria yksilökohtaisia eroja. Käyttäytymisen vaikutus porsaiden (allejäämis)kuolleisuuteen on selvä. Norjassa erirotuisilla vapaasti porsineilla emakoilla pienempää porsaskuolleisuutta ennusti aktiivisempi pesänrakennus ja porsaiden kanssa kommunikointi, sekä aktiivisempi porsaiden huomioiminen ja suurempi varovaisuus liikkuessa ja vaihtaessa asentoa (Ocepek & Andersen 2018).

Emakon huolimaton makuulle käyminen ja makuulla tapahtuva kieriminen ovat porsaalle erityisen vaarallisia (Damm ym 2005, Weary ym 1998). Kierimisellä tarkoitetaan tässä suoraa siirtymistä kyljeltä kyljelle, vatsalta kyljelle tai kyljeltä vatsalle. Kierimiseen ei ole havaittu liittyvän mitään ennakkovaroitusta. Yhdessä kokeessa paljon ja vähän porsaita murskanneiden emakoiden välillä oli huomattava ero kierimisfrekvenssissä (Grimberg-Henrici ym 2019).

Emakon kokemus porsimisympäristöstä

Kokemuksen vaikutuksista emakon toimintaan porsituskarsinassa on vain muutaman tutkimuksen verran tietoa, mutta tulokset kertovat pitkälti samaa tarinaa.  Edellinen porsimisympäristö, tai edellisen ja nykyisen yhteisvaikutus, vaikuttavat emakon käyttäytymiseen enemmän kuin nykyinen ympäristö (Thodberg ym 2002a ja 2002b). Porsimisympäristön muutos, eli aiemmin häkissä porsineen emakon porsittaminen vapaana tai toisin päin, saattaa nostaa porsaskuolleisuutta verrattuna tilanteeseen, jossa ympäristö ei muutu (Damm ym 2005, King ym 2019a). Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että emakko toimii porsituskarsinassa pitkälti kokemustensa pohjalta. Tämä aiheuttaa ongelmia, jos ympäristö muuttuu täysin erilaiseksi. Aiemmin häkissä porsineet emakot näyttävät esimerkiksi olevan niin tottuneita häkin tarjoamaan välittömään tukeen makuulle mennessä, että ne häkittömässä karsinassa eivät osaa tai viitsi lähteä hakemaan tätä tukea hieman kauempana olevista seinistä (Damm ym 2005).

Ensikon porsittamisesta vapaana saattaa olla hyötyä emo-ominaisuuksien kehittymiselle. Vapaanaolo ja sen tuoma normaali hormonitoiminta saavat aikaiseksi täysimittaisen emokäyttäytymisen, mikä ilmeisesti jää eläimen muistiin. Toisen pahnueen kuolleisuus oli yhdessä kokeessa ympäristöstä riippumatta pienempi, jos emakko oli porsinut ensimmäisen pahnueensa vapaana (verratuna häkkiin). Toinen pahnue oli myös suurempi, mikä saattaa liittyä parempaan syöntiin vapaana ollessa (King ym 2019a).

 

Pahnueeseen ja porsaisiin liittyvät tekijät

Pahnuekoon kasvaessa alipainoisten porsaiden osuus kasvaa (Akdag ym 2009). Alhainen paino lisää kuoleman riskiä (myös) vapaaporsituksessa (Vasdal ym 2011). Hitaasti kasvavavien porsaiden on havaittu viettävän enemmän aikaa seisovan tai istuvan emon alla kuin hyvin kasvavien (Weary ym 1996). Vapaaporsituksessa pahnuekoko on toisissa tutkimuksissa vaikuttanut porsaskuolleisuuteen (Andersen ym 2005, Vasdal ym 2011), toisissa ei (Grimberg-Henrici ym 2019). Suurta pahnuekokoa pidetään Tanskan mittakaavassa suurimpana esteenä emakon pitämsielle täysin vapaana (Hales ym 2015).

Porsaat pysyttelevät luonnostaan emon lähellä parin ensimmäisen eläinpäivän ajan saaden lämpöä, ravintoa ja turvaa, ja ilmeisesti myös rakentaakseen emosuhdetta (Weary ym 1996). Tämä luonnollisesti lisää riskiä jäädä emakon alle. Riskiä pyritään vähentämään järjestämällä ympäristö niin, että erittäin houkuttelevan pesän sisäänkäynti on lähellä emakon makuualuetta. Tarve olla emakon lähellä ensivaiheessa on kuitenkin hyvin vahva, eikä houkuttelevinkaan pesä välttämättä ohita sitä (Vasdal ym 2010). Häkkikarsinaan verrattuna vapaaporsituksessa emakon makuualue on lisäksi usein mukavammaksi kuivitettu ja emakon hoivakäyttäytyminen aktiivisempaa, mikä voi entisestään lisätä porsaiden halua olla emakon lähellä (Vasdal ym 2010).

 

Karsinaan liittyvät tekijät

Karsinaan liittyvien asioiden vaikutuksista porsaskuolleisuuteen on vain vähän tukimustietoa.  

Pienemmässä 5,2 m2 (2,2 x 2,4 m) karsinassa havaittiin korkeampi kokonaiskuolleisuus ja enemmän alle jääneitä porsaita kuin suuremmassa 6,2 m2 (2,2 x 2,6 m) karsinassa. Tutkimuksessa porsitettiin kokoritilällä, ja porsaiden suojana oli vaakaputkia (Grimberg-Henrici ym. 2019)

Makuulle käyvää emakkoa tukevat seinät ovat erittäin tärkeä osa vapaaporsituksen onnistumista (Marchant ym 2001, Damm ym 2006). Monissa kaupallisissa karsinoissa olevien vaakaputkien ongelmana pidetään sitä, että emakko ei käytä niitä tukena makuulle mennessään. Kontrolloitua vertailua porsaskuolleisuuden suhteen (vino)seinien ja vaakaputkien ei ilmeisesti ole tehty (lisätietoa LINKKI seinämät).

Liian suurella pesäalueella emakko saattaa vähentää seinien käyttöä makuulle käydessään ja myös kieriä enemmän. Yhdessä tutkimuksessa pienemmällä 3,3 m2 pesäalueella havaittiin pienempi porsaskuolleisuus (karsina 7,9 m2, kuolleisuus 10,9%)  kuin 4,0 m2 pesäalueella (karsina 9,7 m2, kuolleisuus 18,1%; Baxter ym 2015). 

Yhdessä kokeessa emakot kierivät vähemmän betoni- kuin muovilattialla (Weary ym 1998). Kieriminen on porsaiden kannalta erityisen vaarallista (Damm ym 2005, Weary ym 1998, Grimberg-Henrici ym 2019).

Yritykset vähentää porsaskuolleisuutta houkuttelemalla vastasyntyneet porsaat pois betonilla makaavan emakon luota mukavaan pesään toimivat huonosti (Vasdal ym 2010)

Management

Pesänrakennuskäyttäytymisen estyminen nostaa porsaskuolleisuutta (Andersen ym 2005, Westin ym 2015a ja 2015b). Todennäköisiä mekanismeja ovat pidentynyt porsiminen (Oliviero ym 2010), ongelmat porsaiden ternimaidon saannissa (Yun ym 2014, Hasan ym 2019) ja emokäyttäytymisessä (Thodberg ym 2002, Jarvis ym 2004). Jos emakko ei pysty modostamaan omasta mielestään riittävän hyvää pesää, se porsimaan rauhoittumisen sijaan saattaa jatkaa rakentamista, mikä on porsaille vaaraksi (Thodberg ym 1999, Damm ym 2000).

Runsas kuivitus vähentää vapaaporsituksessa kuolleisuutta syntyessä sekä nälkiintymisestä ja emakon alle jäämisestä johtuen (Westin ym 2015a). Häkin avaaminen vapaaimetyksessä (King ym 2019b) tai emakon sulkeminen häkkiin vasta porsimisen alettua (Hales ym 2015a) saattavat sen sijaan nostaa porsaskuolleisuutta, ainakin hetkellisesti. Näistä riskeistä on kuitenkin vielä hyvin vähän tietoa.

Vapaaporsituksessa kuolleisuutta torjuvia käytäntöjä etsittäessä hieman eri asiat nousevat esille eri tutkimuksissa, mikä ei ole yllätävää käytettäessä eri tutkimusmenetelmiä eri tiloilla. Yksi sekoittava tekijä saattaa myös olla se, että tilan kokemuksen karttuessa tunnuslukujen voidaan odottaa paranevan huomattavasti (Hales ym 2017, Heidinger ym 2018, Baxter & Edwards 2021). Ainakin porsaiden kuivaaminen ja nostaminen utareelle tai lämpölampun alle ovat nousseet toistuvasti esille hyvinä käytäntöinä (Andersen ym 2007 ja 2008, Vasdal ym 2011, Rosvold ym 2017). Alla on annettu yksityiskohtaisempaa tietoa kahdesta Norjassa tehdystä selvityksestä.    

 

 

 

Porsitusrutiinien ja muutaman muun tekijän yhteyksiä porsaskuolleisuuteen, tilatason tutkimuksia

 

52 tilalla tehdyn tutkimuksen tulokset on vedetty yhteen taulukossa (Rosvold ym 2017): 

Tekijätyyppi

Tekijät, joilla vaikutusta porsaskuolleisuuteen

Tekijät, joilla ei vaikutusta porsaskuolleisuuteen

Emakoiden käsittelyn helppous

 

Tuottajan arvio emakoiden käsittelyn helppoudesta

Porsitusryhmän koko

Alle 20 emakkoa vs 20 tai yli: kuolleisuus

+3,6-5,3% (pienemmissä ryhmissä oli siis 3,6-5,3% suurempi kuolleisuus)

 

Porsimisen ja ensimmäisen 48 tunnin aikana tehdyt rutiinit

Porsimisten valvominen (ainakin 80% porsimisista) ja vastasyntyneiden porsaiden kuivaaminen ja vuoroimetys vs ei mikään näistä toimenpiteistä: kuolleisuus -3,9%

Vastasyntyneiden auttaminen utareelle tai pesään, lisämaidon antaminen, hampaiden hionta, porsaiden sulkeminen häkkiin emakon syödessä, emakon kävelyttäminen käytävällä

Pahnuetasaus

Ilman ennalta määrättyä menetelmää (ajankohta tai pahnuekoko) tehtävä tasaus vs 13-24h kohdalla tehty tasaus: kuolleisuus +4,1%

Pahnuetasauksen syyt, siirrettävien porsaiden valintaperuste ja toteutunut tasattujen pahnueiden määrä   

Eläinten tarkastaminen pors.osastossa

Vähintään kolmesti päivässä vs harvemmin: kuolleisuus -3,1%

 

Porsimisen ja ensimmäisen 48 tunnin aikana tehdyt rutiinit ja eläinten tarkastaminen

porsimisten valvominen (ainakin 80% porsimisista) ja vastasyntyneiden porsaiden kuivaaminen ja vuoroimetys ja eläinten tarkastaminen vähintään kokmesti päivässä vs ei mikään näistä toimenpiteistä: kuolleisuus -6,8%

 

 

Hieman vanhemmassa 39 tilan selvityksessä tutkitut tekijät olivat pitkälti erilaiset. Porsaskuolleisuuteen syntymän jälkeen positiivisesti vaikuttivat heinän antaminen tiineille emakoille (vähintään 500 g vs vähemmän), porsaiden suojaputket karsinoissa (vs ei suojarakenteita), porsimisaikaan ainakin kohtalainen kuivitus emakon makuualueella (vs niukka tai ei kuitivutsta) ja utareelle auttaminen (vs ei auteta utareelle). Tekijöitä joilla ei havaittu vaikutusta olivat porsaspesän tyyppi, tasattujen pahnueiden osuus, porsaiden sulkeminen pesään emakon syödessä, porsaiden kuivaaminen tai laittaminen lämpölampun alle, kuivikkeen määrä porsimisaikaan porsaspesässä, kuivikkeen määrä tiineillä emakoilla (Andersen ym 2007).

 

 

 

Porsimisvaihe: pesänrakennus ja ruotsalaismallinen strateginen oljen käyttö

Pesänrakennus käynnistää joutuisaan porsimiseen vaadittavan hormonitoiminnan

Emakon mahdollisuutta pesänrakennukseen pidetään hyvin merkittävänä vapaaporsituksen tarjoamana etuna. Pesänrakennusta ja muita imevien porsaiden menestykseen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu paljon suomalaisilla emakoilla.

Porsimisen normaalin hormonitoiminnan kannalta on tärkeää, että emakko pääsee sekä rakentamaan pesää, että toteamaan sen olevan valmis (Thodberg ym 1999, Damm ym 2000). Pesänrakennuksen estyminen tai kesken jääminen saattaa pidentää porsimista (Oliviero ym 2008), mikä lisää useiden haittojen rikiä: synnytysvaikeudet, kuolleena tai heikkona syntyneiden porsaiden lisääntyminen (Oliviero ym 2010) ja vähentynyt ternimaidon tuotanto (Hasan ym 2019). Pesänrakennuksen estymisen on lisäksi raportoitu heikentäneen emokäyttäytymistä  (Jarvis ym 2004, Thodberg ym 2002), laskeneen porsaiden vasta-ainetasoja (Yun ym 2014) ja nostaneen porsaskuolleisuutta (Andersen 2005, Westin ym 2015a ja 2015b).

Sarja hormonaalisia muutoksia ohjaa emakon pesänrakennusta, joka alkaa aktivoitumisella 2-3 päivää ennen porsimista emakon poistuessa laumasta etsiäkseen turvallisen paikan pesälle. Emakko rakentaa pesän ympäristöstä hakemistaan aineksista. Luonnonolosuhteissa pesä on varsin tukeva, siinä on seinämät ja jopa jonkinlainen katto, ja sen keskikohta eli makuualue on kupera ja hyvin pehmustettu. Pesänrakennus loppuu noin 4 tuntia ennen porsimista (Baxter ym 2011).

Pesänrakennuksen mahdollistaminen

Vähintään 4,9 m2 vapaa tila mahdollistaa 350-kiloisen emakon pesänrakennuskäyttäytymisen alkuvaiheeseen liittyvän hyvin aktiivisen liikkumisen. Tilan ei tarvitse olla yhteinäinen, mutta on suositeltavaa, että emakko mahtuu kääntymään karsinan mahdollisissa umpipusseissa kuten lantakäytävällä. Kääntyminen vaatii vähintään 153 cm vapaata tilaa emakon olkapään korkeudella (Lou & Hurnik 1994, Baxter ym 2011).

Tutkijat suosittelevat emakon pesänrakennukseen vähintään kahta kiloa pitkää olkea (Baxter ym 2011). Pitkä olki muotoutuu pesänomaiseksi rakennelmaksi, ja on samalla hyvä kuivike porsimisen aikana (Westin ym 2014 ja 2015a ja 2015b, Rosvold ym 2018). Emakon todettua että pesä on valmis se rauhoittuu ja rakennusvaihe vaihtuu porsimisvaiheeksi.  Pesänrakennuksen jatkuessa porsimisen alettua on riski porsaiden hengelle (Thodberg ym 1999, Damm ym 2000).

Monien tutkittujen vaihtoehtoisten materiaalien (esim säkit, kangas, sanomalehtipaperi, puru) ongelmana on se, että varsinaista pesää ei muodostu, jolloin emakko saattaa jatkaa pesänrakennusta liian kauan. Tämä olisi mahdollisesti ratkaistavissa tarjoamalla emakolle lisäksi esimerkiksi oksia (Baxter ym 2011).

Porsimisen aikaisen riittävän eristyksen aikaansaamiseksi, ja pikkuporsaiden iho- ja sorkkavaurioiden ennaltaehkäisemiseksi suositellaan 10-12 cm kuivikekerrosta tai kumimattoa (Westin ym 2014 ja 2015a ja 2015b, Baxter ym 2011, Baxter & Edwards 2021).

Strateginen oljen käyttö porsimisen yhteydessä

Ruotsissa kehitetyssä nk. strategisessa kuivitusmenetelmässä emakolle tarjotaan osaritiläkarsinaan 15-20 kg silputtua olkea kaksi päivää ennen odotettua porsimista. Tämän jälkeen kuiviketta tarvittaessa levitetään, esimerkiksi jos emakko työntää sitä liikaa kaukalon alle, mutta karsinoita ei siivota. Tavoitteena on hyvin runsas kuivitus ja hyvä hygienia porsimisen aikaan. Kun oljen määrä porsimisen jälkeen vähenee karsinan kuivitusta ja siivousta jatketaan normaaliin tapaan.

Oljen pituuden tulee sopia käytössä olevan ritilän kanssa niin, että se ei poistu liian nopeasti (edut eivät toteudu) tai hitaasti (hygienia kärsii; Westin ym 2013). Menetelmää on kokeiltu erilaisissa osaritiläkarsinoissa erimittaisella oljella (veitsien välimatka cm/ toteutunut keskimääräinen pituus cm: pisin olki 7-8/ 13 cm, lyhin 2/ 4 cm) pääosin hyvin kokemuksin.

Verrattuna perinteisempään kuivitukseen (0,5-1 kg/ pv, lisäksi 2 kg pesänrakennukseen) strategisella menetelmällä on ollut positiivisia vaikutuksia pesänrakennusaktiivisuuteen, porsaskuolleisuuteen syntyessä ja nälkiintymisen johdosta (ei tosin kokonaiskuolleisuuteen), porsaiden sorkka- ja ihovaurioihin, kasvuun ja vieroituspainoon (+330 g; Westin ym 2014 ja 2015a ja 2015b).

Takaisin pääsivulle

Emakoiden genetiikasta

Vapaaporsitusta kehitettäessa on pitkälti keskitytty karsinoihin. Eläinaines ja management ovat jääneet vähemmälle, vaika ne eivät ole yhtään vähemmän tärkeitä – kaikki kolme on optimoitava vapaaporsituksen onnistumiseksi (Baxter & Edwards 2021). Vapaaporsitus vaatisi omanlaisensa emakkoaineksen, jossa emokäyttäytyminen on otettu jalostuksessa huomioon (Grandison 2003, Baxter ym 2011, Roggli 2011). Porsaiden elinvoimaan tulisi myös kiinnittää huomiota, sillä vapaaporsituksessa emakon alle jäävät ovat usein jostain syystä heikentyneitä (King 2019c). Erittäin suuri pahnuekoko on vapaaporsituksessa haaste. Suurta pahnuekokoa pidetään tanskalaistutkimuksissa suurimpana esteenä emakon pitämsielle täysin vapaana (Hales ym 2015). Ongelmana eivät pelkästään ole pienten ja heikkojen porsaiden suurempi määrä. Moni suurten pahnueiden vaatima lisätyö - lisääntynyt porsaiden ja emakon käsittely, imettäjäemakoiden ja lisäruokinnan järjestäminen - ovat vaativampia emakon ollessa vapaana (Rosvold ym 2017).

Sveitsissä on toteutettu vapaaporsitukseen tähtäävää jalostusta vuodesta 2003 alkaen, jolloin emo-ominaisuuksien ja alipainoisten porsaiden osuuden painotusta nostettiin pahnuekoon kustannuksen perusteella (Roggli 2011). Porsitushäkit kiellettiin vonna 2007. Vuonna 2017 250 tilan aineistossa syntyi keskimäärin 12,9 porsasta ja vieroitettiin 11,3 (Weber ym 2020).

Pahnuetasauksesta emakon ollessa vapaana

Häkitetyillä emakoilla porsaiden siirtämisen tiedetään aiheuttavan emakon rauhattomuutta, mistä voisi olettaa olevan enemmän ongelmia emakon ollessa vapaana. Hyvin niukka tutkimustieto viittaa ainakin toistaiseksi siihen, että näin ei ole.  

Yhdessä tutkimuksessa todettiin kuudentena päiväna tapahtuneen pahneutasauksen aiheuttavan samanlaista häiriötä häkissä ja vapaana olleiden emakoiden kohdalla. Mitattavat asiat olivat imetyksen onnistuminen ja emakon käyttäytyminen imetyksen yhteydessä. Vapaana olleilla emakoilla häiriöt kuitenkin jatkuivat vielä toisena päivänä, kun ne häkkiemakoilla rajoittuivat ensimmäiseen päivään. Porsaiden kasvussa ei kuitenkaan ollut eroja 60 päivän ikään asti seurattaessa (King ym 2020).

Toisessa kokeessa ei havaittu eroja häkeissä ja vapaana olevien emakoiden reaktioihin muutaman porsaan vaihtamiseen 1. tai 4. päivänä. Kummassakaan karsinatyypissä emakot eivät reagoineet ensimmäisenä päivänä tapahtuneeseen siirtoon, mutta neljännen päivän siirtäminen aiheutti levottomuutta ja lisääntynttä porsaiden haistelua ja jahtaamista, ja lisäsi epäonnistuneita imetyskertoja. Vaikutukset porsaiden tappeluihin seurasivat samaa kaavaa: ensimmäisenä päivänä siirtäminen ei lisännyt tappeluita, mutta neljäntenä päivänä näin kävi. Häiriöt olivat samanlaisia vapaiden ja häkitettyjen emakoiden karsinoissa. Tuotosvaikutuksia kuten porsaskuolleisuutta ei valitettavasti raportoitu (Pedersen ym 2008).

Kirjallisuuskatsauksen viiteluettelo

Akdag F., Arslan S. & Demir H., 2009. The effect of parity and litter size on birth weight and the effect of birth weight variations on weaning weight and pre-weaning survival in piglet. Journal of Animal and Veterinary Advances 8 (11), 2133–2138.

Andersen, I. L., Berg, S., & Bøe, K. E. 2005. Crushing of piglets by the mother sow (Sus scrofa)—purely accidental or a poor mother? Applied Animal Behaviour Science93(3-4), 229-243.

Andersen, H. M. L., & Pedersen, L. J. 2011. The effect of feed trough position on choice of defecation area in farrowing pens by loose sows. Applied Animal Behaviour Science131(1-2), 48-52.

Anon. 2012. Recommended design for PigSAFE loose farrowing pens October 2012. PigSAFE How to Build Summary - Free Farrowinghttps://www.freefarrowing.org/downloads/file/4/pigsafe_how_to_build_summary

Baxter, E. M., Lawrence, A. B., & Edwards, S. A. 2011. Alternative farrowing systems: design criteria for farrowing systems based on the biological needs of sows and piglets. Animal5(4), 580-600.

Baxter, E. M., Lawrence, A. B., & Edwards, S. A. 2012. Alternative farrowing accommodation: welfare and economic aspects of existing farrowing and lactation systems for pigs. Animal6(1), 96-117.

Baxter, E. M., Adeleye, O. O., Jack, M. C., Farish, M., Ison, S. H., & Edwards, S. A. 2015. Achieving optimum performance in a loose-housed farrowing system for sows: the effects of space and temperature. Applied Animal Behaviour Science169, 9-16.

Baxter E & Edwards S 2021. Optimising welfare in farrowing and lactation In: Edwards, S. (ed.). Understanding the behaviour and improving the welfare of pigs. Burleigh Dodds Science Publishing Limited (26 January 2021).

Baxter, M. R. 1982. Environmental determinants of excretory and lying areas in domestic pigs. Applied Animal Ethology9(2), 195.

Baxter, S., 1984. Intensive Pig Production: Environmental management and design. London, Granada Publishing Ltd.

Bi, Y., Liu, R., Ji, W., Pan, L., Wei, H., Li, J., ... & Bao, J. 2020. The effect of early social contact on the community structure and functions of fecal microbiome in suckling-growing piglets.

Black, J. L., Mullan, B. P., Lorschy, M. L., & Giles, L. R. 1993. Lactation in the sow during heat stress. Livestock production science35(1-2), 153-170.

Blackshaw, J. K., & Hagelsø, A. M. 1990. Getting-up and lying-down behaviours of loose-housed sows and social contacts between sows and piglets during day 1 and day 8 after parturition. Applied Animal Behaviour Science25(1-2), 61-70.

Buchenauer, D.; Luft, C.; Grauvogl, A. 1982. Investigations on the eliminative behaviour of piglets. Appl. Anim. Ethol. 9, 153–164

Burri M, Wechsler B, Gygax L, Weber R 2009. Influence of straw length, sow behaviour and room temperature on the incidence of dangerous situations for piglets in a loose farrowing system. Applied Animal Behaviour Science;117(3):181–9.

Bøe, K. E., Kvaal, I., Hall, E. J. S., & Cronin, G. M. 2016. Individual differences in dunging patterns in loose-housed lactating sows. Acta Agriculturae Scandinavica, Section A—Animal Science66(4), 221-230.

Bøe, K. E., Hall, E. J., & Cronin, G. M. 2019. The effect of pen design on pen floor cleanliness in farrowing pens for loose housed lactating sows. Livestock Science229, 37-42.

Camerlink, I., Farish, M., D’Eath, R. B., Arnott, G., & Turner, S. P. 2018. Long term benefits on social behaviour after early life socialization of piglets. Animals8(11), 192.

Courboulay, V., Le Roux, A., Collin, F., Dutertre, C. and Rousseau, P., 2000. Incidence du type de sol en maternité sur le confort de la truie et des porcelets. Journées de la Recherche Porcine 32, 115-122.

Damm, B. I., Vestergaard, K. S., Schrøder-Petersen, D. L., & Ladewig, J. 2000. The effects of branches on prepartum nest building in gilts with access to straw. Applied Animal Behaviour Science69(2), 113-124.

Damm, B. I., Forkman, B., & Pedersen, L. J. 2005. Lying down and rolling behaviour in sows in relation to piglet crushing. Applied Animal Behaviour Science90(1), 3-20.

Damm, B. I., Moustsen, V., Jørgensen, E., Pedersen, L. J., Heiskanen, T., & Forkman, B. 2006. Sow preferences for walls to lean against when lying down. Applied Animal Behaviour Science99(1-2), 53-63.

Díaz, J. C., Fahey, A. G., KilBride, A. L., Green, L. E., & Boyle, L. A. 2013. Longitudinal study of the effect of rubber slat mats on locomotory ability, body, limb and claw lesions, and dirtiness of group housed sows. Journal of animal science91(8), 3940-3954.

Edwards, S. A., & Fraser, D. 1997. Housing systems for farrowing and lactation. Pig Journal39, 77-89.

Edwards, S.A., Brett, M., Ison, S., Jack, M., Seddon, Y.M., Baxter, E.M., 2012. Design principles and practical evaluation of the PgSAFE free farrowing pen. In: 4th European Symposium on Porcine Health Management. p. 113.

Farm Animal Welfare Committee (FAWC) 2015. Opinion on free farrowing systems, FAWC, London, UK.

Gardner, I.A. & Hird, D.W., 1994. Risk factors for development of foot abscess in neonatal pigs. JAVMA: Journal of the Veterinary medical association, 204: 1062-1067

Glencorse, D., Plush, K., Hazel, S., D’Souza, D., & Hebart, M. 2019. Impact of non-confinement accommodation on farrowing performance: A systematic review and meta-analysis of farrowing crates versus pens. Animals9(11), 957.

Goumon, S., Leszkowová, I., Šimečková, M., & Illmann, G. 2018. Sow stress levels and behavior and piglet performances in farrowing crates and farrowing pens with temporary crating. Journal of animal science96(11), 4571-4578.

Grandinson, K. 2003. Genetic aspects of maternal ability in sows. Doctoral thesis. Swedish University of Agricultural Sciences Uppsala 2003 (Vol. 390, No. 390).

Grimberg-Henrici, C. G. E., Büttner, K., Lohmeier, R. Y., Burfeind, O., & Krieter, J. 2019. The effect of group-housing with free-farrowing pens on reproductive traits and the behaviour of low-risk and high-risk crushing sows. Applied Animal Behaviour Science211, 33-40.

R.R. Hacker, J.R. Ogilvie, W.D. Morrison, F. Kains 1994. Factors affecting excretory behavior of pigs. J. Anim. Sci., 72, pp. 1450-1460

Hales, J., Moustsen, V. A., Nielsen, M. B., & Hansen, C. F. 2014. Higher preweaning mortality in free farrowing pens compared with farrowing crates in three commercial pig farms. Animal8(1), 113-120.

J. Hales, V.A. Moustsen, M.B.F. Nielsen, C.F. Hansen 2015. Temporary confinement of loose-housed hyperprolific sows reduces piglet mortality J. Anim. Sci., 93, pp. 4079-4088

Hales, J., Norval, A., Nielsen, M. B. F., & Moustsen, V. A. 2017. Pen hygiene and piglet mortality in farrowing pens with partly solid floor, changes through lactation. Animal Production Science57(12), 2499-2499.

Hartsock, T. G., & Barczewski, R. A. 1997. Prepartum behavior in swine: effects of pen size. Journal of animal science75(11), 2899-2904.

Hasan, S., Orro, T., Valros, A., Junnikkala, S., Peltoniemi, O., & Oliviero, C. 2019. Factors affecting sow colostrum yield and composition, and their impact on piglet growth and health. Livestock Science227, 60-67.

Heidinger, B., Stinglmayr, J., & Baumgartner, J. 2018. Pro-SAU: Selected results on the new moving bays in farrowing. Nutztierschuztagung Raumberg-Gumpenstein 2018, Ethik, Umweltwirkungen, Tiergesundheit, Schlachtung, 16 Mai, 2018, Raumberg-Gumpenstein, Austria, 17-24.

Holmgren, N. & Mattsson, B., 2001. Dränerande golv i enhetsboxar – inverkan på djurhälsa, hygien och arbetsinsats. PIG - Praktiskt Inriktade Grisförsök, 30 s.

Hultén, F., Persson, A., Eliasson-Selling, L., Heldmer, E., Lindberg, M., Sjögren, U., Kugleberg, C. & Ehlorsson, C.J., 2004. Evaluation of environmental and management-related risk factors associated with chronic mastitis in sows. American J ournal of Veterinary Research, 65: 1398-1403.

Illmann, G., Goumon, S., & Chaloupková, H. 2020. Assessment of lying down behaviour in temporarily crated lactating sows. Animal, 100130.

Jarvis, S., Reed, B. T., Lawrence, A. B., Calvert, S. K., & Stevenson, J. 2004. Peri-natal environmental effects on maternal behaviour, pituitary and adrenal activation, and the progress of parturition in the primiparous sow. Animal Welfare13(2), 171-181.

S Jarvis, RB D’Eath, SK Robson, AB Lawrence 2006. The effect of confinement during lactation on the hypothalamic-pituitary-adrenal axis and behaviour of primiparous sows. Physiology and Behaviour, 87, pp. 345-352

Jensen P 1988. Maternal behaviour and mother-young interactions during lactation in free-ranging domestic pigs Applied Animal Behaviour Science, 20, pp. 297-308

KilBride, A., Gillman, C., Ossent, P., & Green, L. 2009. Impact of flooring on the health and welfare of pigs. In Practice31(8), 390-395.

King, R. L., Baxter, E. M., Matheson, S. M., & Edwards, S. A. 2019a. Consistency is key: interactions of current and previous farrowing system on litter size and piglet mortality. animal, 13(1), 180-188.

King, R. L., Baxter, E. M., Matheson, S. M., & Edwards, S. A. 2019b. Temporary crate opening procedure affects immediate post-opening piglet mortality and sow behaviour. animal, 13(1), 189-197.

King, R. L. 2019c. Managing alternative farrowing systems for optimised sow behaviour and piglet performance (Doctoral dissertation, Newcastle University).

King, R. L., Matheson, S. M., Baxter, E. M., & Edwards, S. A. 2020. Sow behaviour and piglet weight gain after late cross-fostering in farrowing crates and pens. Animal, 14(9), 1923-1933.

Klein, S., Patzkéwitsch, D., Reese, S., & Erhard, M. 2016. Effects of socializing piglets in lactation on behaviour, including tail-biting, in growing and finishing pigs. Tierarztliche Praxis. Ausgabe G, Grosstiere/Nutztiere, 44(3), 141-150.

Lawrence, A. B., Petherick, J. C., McLean, K., Gilbert, C. L., Chapman, C., & Russell, J. A. 1992. Naloxone prevents interruption of parturition and increases plasma oxytocin following environmental disturbance in parturient sows. Physiology & behavior, 52(5), 917-923.

Lensink, B.J., Ofner-Schröck, E., Ventorp, M., Zappavigna, P., Flaba, J., Georg, H. and Bizeray-Filoche, D., 2013. Lying and walking surfaces for cattle, pigs and poultry and their impact on health, behaviour and performance. In Livestock housing: Modern management to ensure optimal health and welfare of farm animals (pp. 2509-2514). Wageningen Academic Publishers.

Lou, Z., & Hurnik, J. F. 1994. An ellipsoid farrowing crate: its ergonomical design and effects on pig productivity. Journal of animal science, 72(10), 2610-2616.

Marchant, J. N., Broom, D. M., & Corning, S. 2001. The influence of sow behaviour on piglet mortality due to crushing in an open farrowing system. Animal science, 72(1), 19-28.

McKee, C.I. & Dumelow, J., 1995. A review of the factors involved in developing effective non-slip floors for pigs.Journal of Agricultural Engineering Research, 60: 35-42.

Mollet P., Wechsler B., 1990. Auslösende reize für das koten unf harnen bei hausschweinen. Aktuelle Arbeiten zur Artgemässen Tierhaltung KTBL-Schrift, 344, pp. 150-161 Viitattu: Bøe ym 2019

Moustsen V.A., J. Hales, H.P. Lahrmann, P.M. Weber, C.F. Hansen 2013. Confinement of lactating sows in crates for 4 days after farrowing reduces piglet mortality. Animal, 7, pp. 648-654

Moustsen, V.A., Jensen, T., 2008. Inventar til forbedring af hygiejne i stier til løsgående farnende og diegivende søer. Videncenter for svineproduktion, Notat nr. 0809 3.

Nicolaisen, T., Risch, B., Lühken, E., Van Meegen, C., Fels, M., & Kemper, N. 2019. Comparison of three different farrowing systems: Skin lesions and behaviour of sows with special regard to nursing behaviour in a group housing system for lactating sows. animal, 13(11), 2612-2620.

Nielsen, N.P., 1992. Fuldspaltegulve til farestier. Landsudvalget for svin, Den rullende afprøvning, Meddelelse nr. 242, Danske Slagterier Svinefaglig database, Köpenhamn

Nielsen, N.P., 1996. Fuldspaltegulve til farestier. Landsudvalget for svin, Den rullende afprøvning, Erfaring nr. 9613, Danske Slagterier Svinefaglig database, Köpenhamn

Nielsen, N.P., 1999. Spaltegulv till smågrisestalde. Landsudvalget for svin, Den rullende afprøvning, Meddelelse nr. 414, Danske Slagterier Svinefaglig database, Köpenhamn

Norring, M., Valros, A., Munksgaard, L., Puumala, M., Kaustell, K. O., & Saloniemi, H. 2006. The development of skin, claw and teat lesions in sows and piglets in farrowing crates with two concrete flooring materials. Acta Agriculturae Scand Section A56(3-4), 148-154.

Ocepek, M., & Andersen, I. L. 2018. Sow communication with piglets while being active is a good predictor of maternal skills, piglet survival and litter quality in three different breeds of domestic pigs (Sus scrofa domesticus). Plos one13(11), e0206128.

Oliviero, C., Heinonen, M., Valros, A., & Peltoniemi, O. 2010. Environmental and sow-related factors affecting the duration of farrowing. Animal reproduction science, 119(1-2), 85-91.

Pedersen, LJ, Jensen, H and Thodberg, K 2008. Cross fostering of piglets in farrowing pens. In: Proceedings of the 20th Nordic Symposium of the International Society for Applied Ethology, 16–18 January 2008, Oscarborg, Norway, pp. 18

Pedersen, M. L., Moustsen, V. A., Nielsen, M. B. F., & Kristensen, A. R. 2011. Improved udder access prolongs duration of milk letdown and increases piglet weight gain. Livestock science, 140(1-3), 253-261.

Pedersen LJ, J Malmkvist, HML Andersen 2013. Housing of sows during farrowing: a review on pen design, welfare and productivity A. Aland, T. Banhazi (Eds.), Livestock housing: modern management to ensure optimal health and welfare of farm animals, Wageningen Academic Publishers, Wageningen, the Netherlands, pp. 93-112

Randall, J. M., Armsby, A. W., & Sharp, J. R. 1983. Cooling gradients across pens in a finishing piggery: II. Effects on excretory behaviour. Journal of Agricultural Engineering Research, 28(3), 247-259.

Rantzer, D. & Svendsen, J., 2001. Slatted versus solid floor in the dung area of farrowing pens: Effects on hygiene and pig performance, birth to weaning. Acta Agriculturae Scandinavica. Section A, Animal science, 51: 167-174.

Rioja-Lang, F. C., Seddon, Y. M., & Brown, J. A. 2018. Shoulder lesions in sows: a review of their causes, prevention, and treatment. Journal of Swine Health and Production, 26(2), 101-107.

Roggli, M., 2011. Neues gegen Ferkelverluste. UFA-Revue 7–8, 76–77.

Rosvold, E.M., Kielland, C., Ocepek, M., Framstad, T., Fredriksen, B., Andersen-Ranberg, I., Næss, G.  and Andersen, I.L., 2017. Management routines influencing piglet survival in loose-housed sow herds. Livestock science, 196, pp.1-6.

Rosvold, E. M., Newberry, R. C., Framstad, T., & Andersen, I. L. 2018. Nest-building behaviour and activity budgets of sows provided with different materials. Applied Animal Behaviour Science200, 36-44.

Schmid, H. 1991. Natürliche Verhaltenssicherungen der Hausschweine (Sus scrofa) gegen das Erdrücken der Ferkel durch die Muttersau und die Auswirkung haltungsbedingter Störungen. PhD Dissertation, University of Zürich.

Schrey, L., Kemper, N., & Fels, M. 2019. Behaviour and skin injuries of piglets originating from a novel group farrowing system before and after weaning. Agriculture, 9(5), 93.

Sonesson, E., 2003. Grisningsboxens inverkan på produktionsresultatet inom smågrisproduktionen. Sveriges Lantbruksuniversitet, Institutionen för husdjurens utfodring och vård, Uppsala, examensarbete 188, 32 s.

Stolba, A., & Wood-Gush, D. G. M. 1989. The behaviour of pigs in a semi-natural environment. Animal Science, 48(2), 419-425.

Thodberg, K., Jensen, K. H., Herskin, M. S., & Jørgensen, E. 1999. Influence of environmental stimuli on nest building and farrowing behaviour in domestic sows. Applied Animal Behaviour Science, 63(2), 131-144.

Thodberg K., K.H. Jensen, M.S. Herskin 2002. Nest building and farrowing in sows: relation to the reaction pattern during stress, farrowing environment and experience Appl. Anim. Behav. Sci., 77, pp. 21-42

Udesen, F.K., 1985a. Beton- plast- og perforerede u-jernsbjælker til farestier. Landsudvalget for svin, Den rullende afprøvning, Meddelelse nr. 85. Danske Slagterier Svinefaglig database, Köpenhamn

Udesen, F.K., 1985b. Beton-, perforerende u-jernsbjælker og plastriste i 2-etages fravænningsstalde. Landsudvalget for svin, Den rullende afprøvning, Meddelelse nr. 84. Danske Slagterier Svinefaglig database, Köpenhamn

Van Nieuwamerongen, S. E., Bolhuis, J. E., Van der Peet-Schwering, C. M. C., & Soede, N. M. 2014. A review of sow and piglet behaviour and performance in group housing systems for lactating sows. Animal, 8(3), 448-460.

Vasdal, G., Møgedal, I., Bøe, K. E., Kirkden, R., & Andersen, I. L. 2010. Piglet preference for infrared temperature and flooring. Applied Animal Behaviour Science, 122(2-4), 92-97.

Vasdal, G., Østensen, I., Melišová, M., Bozděchová, B., Illmann, G., & Andersen, I. L. 2011. Management routines at the time of farrowing—effects on teat success and postnatal piglet mortality from loose housed sows. Livestock Science, 136(2-3), 225-231.

Weary, D. M., Pajor, E. A., Fraser, D., & Honkanen, A. M. 1996. Sow body movements that crush piglets: a comparison between two types of farrowing accommodation. Applied Animal Behaviour Science, 49(2), 149-158.

Weary, D. M., Phillips, P. A., Pajor, E. A., Fraser, D., & Thompson, B. K. 1998. Crushing of piglets by sows: effects of litter features, pen features and sow behaviour. Applied Animal Behaviour Science, 61(2), 103-111.

Verdon, M., Morrison, R. S., & Rault, J. L. 2019. Group lactation from 7 or 14 days of age reduces piglet aggression at weaning compared to farrowing crate housing. Animal, 13(10), 2327-2335.

Webb, N.G., 1984. Compressive stresses on, and the strength of, the inner and outer digit of pig ́s feet, and the implications for injury and floor design. Journal of Agricultural Engineering Research, 30: 71-80

Weber, R., Keil, N. M., Fehr, M., & Horat, R. 2009. Factors affecting piglet mortality in loose farrowing systems on commercial farms. Livestock Science, 124(1-3), 216-222.

Weber, R., Burla, J. B., Jossen, M., & Wechsler, B. 2020. Piglet Losses in Free-Farrowing Pens: Influence of Litter Size.  Agrarforschung Schweiz 11: 53-58.

Westin, R. 2005. Betydelsen av grisningsboxens utformning för hälsa och beteende hos sugga och smågrisar under grisning och digivning: en litteraturstudie. Institutionen för husdjurens miljö och hälsa, Sveriges lantbruksuniversitet.

Westin, R., Holmgren, N., Mattsson, B., & Algers, B. 2013. Throughput capacity of large quantities of chopped straw in partly slatted farrowing pens for loose housed sows. Acta Agriculturae Scandinavica, Section A–Animal Science, 63(1), 18-27.

Westin, R., Holmgren, N., Hultgren, J., & Algers, B. 2014. Large quantities of straw at farrowing prevents bruising and increases weight gain in piglets. Preventive veterinary medicine, 115(3-4), 181-190.

Westin, R., Holmgren, N., Hultgren, J., Ortman, K., Linder, A., & Algers, B. 2015a. Post-mortem findings and piglet mortality in relation to strategic use of straw at farrowing. Preventive veterinary medicine119(3-4), 141-152.

Westin, R., Hultgren, J., & Algers, B. 2015b. Strategic use of straw increases nest building in loose housed farrowing sows. Applied Animal Behaviour Science166, 63-70.

Whatson, T.S. 1985. Development of eliminative behaviour in piglets. Appl. Anim. Behav. Sci. 14, 365–377.

Zoric, M., Nilsson, E., Lundeheim, N., & Wallgren, P. 2009. Incidence of lameness and abrasions in piglets in identical farrowing pens with four different types of floor. Acta Veterinaria Scandinavica, 51(1), 1-9.

Zurbrigg, K. 2006. Sow shoulder lesions: Risk factors and treatment effects on an Ontario farm. Journal of animal science, 84(9), 2509-2514.

J. Yun, K.M. Swan, K. Vienola, Y.Y. Kim, C. Oliviero, O.A.T. Peltoniemi, A. Valros 2014. Farrowing environment has an impact on sow metabolic status and piglet colostrum intake in early lactation. Livest. Sci., 163, pp. 120-125

Takaisin pääsivulle