. Aivotutkija Tanja Linnavalli pitää hyödyllisenä, että oppiainerajat ylittävän opetuksen avulla on mahdollista opiskella toisiinsa liittyviä oppisisältöjä eri yhteyksissä ja oppiaineissa. Hän vertaa oppiainerajat ylittävää opiskelua eräänlaisen mentaalisen käsitekartan rakentamiseen. Aivot ovat järjestelmä, jossa syntyy jatkuvasti uusia yhteyksiä eli oppimista. Oppiainerajat ylittävän opetuksen avulla on mahdollista tukea asian tai ilmiön linkittymistä aivoissa syntyneeseen verkostoon, mikä puolestaan vahvistaa asioiden ymmärtämistä.
Kun opittava asia tulee oppilaalle esiin eri yhteyksissä, hän saattaa oivaltaa sen uudella tavalla. Oppilas voi esimerkiksi huomata, miten jokin matemaattinen malli kytkeytyy käytännön toimintaan kuten matkan pituuden arviointiin. Toisaalta opittavan asian yhdistäminen visuaaliseen ärsykkeeseen auttaa muistia. Jotakin ilmiötä voi opiskella ensin esimerkiksi maantiedon tunnilla ja kuvaamataidon tunnilla samaa asiaa hahmottaa piirtämällä. Lisäksi musiikillisten työtapojen hyödyntäminen voi olla hyvä vaihtoehto esimerkiksi vieraiden kielten opiskelussa, koska vieraskieliset sanat jäävät laulun oppimisen myötä muistiin ja lausumistakin tulee opittua kuin vahingossa. Yhteistyökyvyn kannalta on olennaista huomata, että yhteismusisoinnin ja etenkin rytmisen synkronoinnin on havaittu vahvistavan – ainakin lyhytkestoisesti – sosiaalisia taitoja ja halua auttaa muita.
Opettajien on tärkeää ottaa huomioon myös oppiainerajat ylittävässä toiminnassa se, että oppilaat ovat oppimiselle sopivassa vireystilassa. Musisointi opetuksen lomassa on virkistävää fyysistä toimintaa, joskin vireyteen vaikuttavat sellaisetkin asiat, mitä koulussa ei pystytä paljoa kontrolloimaan. Näitä ovat muun muassa unen määrä, terveellinen ravinto, liikunta ja sosiaalinen elämä. Yläkoulun opettajien on olennaista muistaa, että teini-ikäiset kehittyvät hyvin eri tahtiin: esimerkiksi toiminnanohjauksen taidot kehittyvät pitkälle yli 20-vuotiaaksi. Keskittymiskyvyn ylläpito, tehtävätyypistä toiseen vaihtaminen tai tarpeettomien ärsykkeiden huomioitta jättämisen taidot eivät myöskään välttämättä ole kovin tehokkaita vielä teini-iässäkään. Sen vuoksi oppimisympäristöihin kannattaisi Linnavallin mukaan panostaa tarjoamalla puitteet hiljaiseen ja keskittymistä vaativaan työskentelyyn. Suuret lasiseinäiset luokat voivat olla haastavia, koska näköaistimme reagoi herkästi. Olemme siinä mielessä savannieläjiä edelleen, Linnavalli toteaa.
Monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa on hyvä huomata, että saman asian parissa tuntikausia puurtaminen ei ole välttämättä kovin tehokasta oppimisen ja muistamisen kannalta. Sen sijaan asian käsitteleminen tai sen mieleen palauttelu pitkin päivää tai viikkoa vaatii palauttamaan asian uudestaan mieleen ja työstämään sitä, jolloin se jää mahdollisesti paremmin muistiin.