Keskiviikko 4.6.2025, 9:00–11:00
Helsingin yliopiston tutkijakollegium
Fabianinkatu 24 A, Common Room (3. krs)
Länsimaiden institutionaalisia perustuksia järisyttävä liberalismin kriisi on muotoutumassa maantieteelliset rajat ylittäväksi suuntaukseksi. Empiirisellä tasolla kehitys ilmenee erilaisten poliittisten ja intellektuaalisten toimijoiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Käytännön esimerkkejä ovat rajat ylittävät podcastit, kirjallisuus, kansainväliset tapahtumat sekä lopulta eri asteilla toteutetut poliittiset projektit.
Liberaalia eliittiä kohtaan esitetty kritiikki perinteisten arvojen ja yhteiskunnallisen vakauden heikentämisestä resonoi myös arkipäivän konservatiivisissa kulttuureissa. Antiliberalismin ilmentymät eri maantieteellisissä konteksteissa muodostavatkin sosiaalisesti elinvoimaisen, dynaamisesti kehittyvän kulttuurisen, poliittisen ja intellektuaalisen kentän, joka haastaa myös tutkijoiden itsensä edustamat yliopistot liberaalin eliitin tyyssijana. Analyyttisesti tarkasteltuna liberalismia kritisoivasta liikehdinnästä nousee esiin Euroopan historiasta tuttuja elementtejä ja niiden välisiä jännitteitä: yhteisö ja yksilö, kansakunta ja ihmisoikeudet, uskonto ja sekularismi.
Millaisin metodein liberalismia haastavaa liikehdintää voidaan ymmärtää? Kuinka erilaiset yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat liberalismin kriisin ilmentymiin? Minkälaisia yhteneväisyyksiä ja ristiriitoja näiden virtausten välillä esiintyy? Entä minkälaisia tutkimuseettisiä haasteita liberalismin vastaista liikehdintää tutkivat tahot kohtaavat — ja millaisia analyyttisia seurauksia näillä haasteilla on?
Esittelemme Suomessa ja Unkarissa tehdyn syvällisen etnografisen tutkimuksen tuottamaa aineistoa ja tarkastelemme kolmea eri esimerkkiä: yhdysvaltalaista postliberalismia, unkarilaista illiberalismia ja suomalaista arkipäivän konservatiivista antiliberalismia. Vaikka nämä suuntaukset toimivat radikaalisti erilaisissa konteksteissa, etnografinen aineisto tuo esiin niiden välisten yhtäläisyyksien merkityksen.
Esitys toimii keskustelunavauksena niihin menetelmällisiin ja analyyttisiin haasteisiin, joita tutkijat kohtaavat käsitellessään liberalismin kriisiä. Pyrimme tarkastelemaan antiliberalismia sen omassa viitekehyksessä — vakavasti ottaen.
Annastiina Kallius on antropologian tutkijatohtori Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Hänen etnografinen tutkimuksensa käsittelee vastavalistuksen perintöä eurooppalaisessa konservatiivisessa ajattelussa.
Joonas Timonen on sosiologian väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hänen etnografinen väitöskirjansa tarkastelee konservatismia ja liberaalin yhteiskunnan kritiikkiä perussuomalaisten kannattajien keskuudessa.
Esitelmän jälkeen kuullaan kaksi lyhyttä reaktiopuheenvuoroa suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin erikoistuneilta tutkijoilta. Jenni Karimäki on Itä-Suomen yliopiston puolue- ja aatehistoriaan erikoistunut yliopistotutkija, joka työskentelee parhaillaan strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa demokratian resilienssiä tutkivassa RESLIDE-hankkeessa. Tero Toivanen on historian ja poliittisen talouden tutkija, joka on yksi BIOS-tutkimusyksikön perustajista ja tutkii poliittisten ja taloudellisten ideoiden ympäristöhistoriaa sekä äärioikeiston ympäristöajattelua.
Tilaisuuden moderoi kansainväliseen politiikkaan erikoistunut valtio-opin dosentti ja yliopistotutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta.