Suomen hallitus kaatui kevätkesästä 1922. Tasavallan presidentti Ståhlberg nimitti väliaikaisen virkamieshallituksen hoitamaan nuoren valtion asioita. Pääministeriksi hän pyysi virkamiehenä ja tutkijana ansioituneen A. K. Cajanderin. Miten kasvitieteen tohtori Cajander päätyi politiikan polttopisteeseen?
Suomi teollistui kohisten 1800-luvun lopussa, ja metsien hyötykäyttö oli tämän muutoksen keskiössä. Suomessa pelättiin, että ulkomaiset suuryhtiöt valtaavat maan metsät, joten kotimaista teollisuutta päätettiin kehittää valtion ja yritysten välisessä yhteistyössä. Metsäteollisuus tarvitsi maan vihreän kullan kaitsemiseen enemmän ja taitavampia metsänhoitajia sekä tieteellistä ja hallinnollista osaamista.
Ennen pääministeriksi nimittämistä Cajander ei ollut erityisen aktiivinen politiikassa. Hän oli opettajiensa kannustuksella pätevöitynyt tutkijaksi ja opettajaksi sekä hallinnon osaajaksi ja kansallisen osaamisen kehittäjäksi. Cajander uudisti metsänhoitajien koulutuksen, ja hänet nimitettiin professoriksi vain 32-vuotiaana. Vuonna 1903 valmistuneessa väitöskirjassaan Cajander kehitti uraauurtavan metsätyyppiteorian, joka määritti suomalaista metsäntutkimusta vuosikymmeniksi eteenpäin. Pian hänen vastuullaan oli metsänhoitotieteen professuurin lisäksi valtion metsäviraston eli Metsähallituksen johtaminen.
Cajander käynnisti Metsähallituksen ja teollisuuden kehityshankkeen, jonka osana valtavat metsäalueet keskitettiin valtion hallintaan. Samalla perustettiin Veitsiluoto Oy sekä valtiollistettiin taloudellisiin vaikeuksiin joutunut suuryhtiö Enso-Gutzeit. Cajander palveli pitkään monien metsäteollisuuden yritysten ja järjestöjen hallinnossa virka- ja opetustehtäviensä ohella. Lisäksi hän oli yksi presidentti Ståhlbergin luottomiehistä.
Aimo Kaarlo Cajander (1879–1943) toimi metsänhoitotieteen professorina 1911–1934, metsänarvioimistieteen vt. professorina 1913–1927, sekä Suomen tasavallan pääministerinä 1922, 1924, 1937–1939. Viisi Helsingin yliopiston professoria on toiminut pääministerinä.
Tämä teksti on osa Helsingin yliopiston Tiedemuseo Liekin Tieteen palo -näyttelyä. Näyttely on esillä Tiedemuseo Liekin näyttelykeskuksessa (Fabianinkatu 33, Helsinki). Lue lisää: https://www.helsinki.fi/fi/tiedemuseo-liekki/nayttelyt/tieteen-palo
Uola, Mikko & Matti Leikola. Cajander, Aimo Kaarlo (1879 - 1943). Kansallisbiografia. SKS, 2000. https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/727
A. K. Cajander. Entiset kansanedustajat, Suomen eduskunta. https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910320.aspx
https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910320.aspx
8. Cajander | 2.6.1922 - 14.11.1922. Valtioneuvosto. Noudettu 21.2.2023. https://valtioneuvosto.fi/tietoa/historiaa/hallitukset-ja-ministerit/raportti/-/r/m1/8
22. Cajander III | 12.3.1937 - 1.12.1939. Valtioneuvosto. Noudettu 21.2.2023. https://valtioneuvosto.fi/tietoa/historiaa/hallitukset-ja-ministerit/raportti/-/r/m1/22
Halonen, Tero. Maasta ja puusta pidemmälle: Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan historia. Osa 1, Hyödyn aikakaudesta vuoteen 1945. Helsingin yliopisto, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, 2008. https://helka.helsinki.fi/permalink/358UOH_INST/q5v72t/alma9921221343506253