Ensimmäinen maailmansota ja sisällissota aiheuttivat Suomessa ruoanpuutetta. Ruoka kallistui, ja se vaikutti varsinkin vähävaraisten ihmisten ravitsemukseen. Tilannetta helpottamaan valtio perusti kotitaloustoimikunnan (1917–1921), jonka tehtävä oli valistaa ihmisiä ja helpottaa ruokapulaa. Tigerstedt nimitettiin toimikunnan ravintofysiologiksi.
Kotitaloustoimikunta julkaisi artikkeleita hätäleivästä, korvikeruoan ravintoarvoista ja ruoan hinnasta. Se tutki, mitkä ruoka-aineet sisältävät eniten energiaa suhteessa niiden hintaan. Edullisimmiksi osoittautuivat ruisjauhot, ruisleipä ja peruna. Liha neuvottiin korvaamaan palkokasveilla. Kasviksia ja hedelmiä suositeltiin ostettavaksi ja säilöttäväksi satokauden aikaan.
Tigerstedt julkaisi kotitalouksille suunnattuja kirjoja kuten Kalliin ajan ruokatalousohjeita ja Halpahintainen ruoka (1923). Hän kirjoitti ensimmäisen suomalaisen ravinto-opin oppikirjan vuonna 1927 ja tutki erilaisten laitosten ruokailua. Carl Tigerstedt menehtyi purjehdusonnettomuudessa vain 48-vuotiaana.