Löytöretki happamuuteen - aikajana

Aikajana

 

Kemian historia

Aikakausi

Suomen historia

Euroopan historia

 

-3000-luku e.a.a.

 

Pronssikausi Euroopassa

 

2000-luku e.a.a.

Pronssikausi Suomessa

Rautakausi Euroopassa

Tieteellisen ajattelun alku, joonialainen tiede

Atomos-jakamaton, Leukippos ja Demokritos

Aristoteles

1000-luku e.a.a

 

Antiikin aika

Latinalaiset aakkoset

Hippokrates

Khemeia ja alkemian kehittyminen

Aleksandrian alkemistit, kullan etsintä alkaa

0-500

Suomalaisten tulo Suomeen

Rautakausi alkaa Suomessa

Kristinuskon valtaantulo 323

Keskiaika alkaa.

Islamilainen alkemia

Alkali ja kirpeät vedet, Rhases ja Avicienna

500-1000

Ruotsin valtakunta syntyy

Viikingit

Paperi Eurooppaan

 

1000-luku

 

1. Ristiretki 1095

Euroopan alkemia

Viinien tislaus

1100-luku

Keskiaika alkaa Suomessa

Katolinen uskonto Suomeen

Pariisin Notre Damen rakentaminen 1163-1325

Epäorgaaniset hapot, typpihappo ja rikkihappo

1200-luku

Kivikirkkoja Ahvenanmaalle

Kastelhoman linna

Turun tuomiokapituli 1276

Turun linna rakennetaan

Gotiikan aika alkaa

Ristiretket loppuvat 1271

 

1300-luku

Pähkinäsaaren rauha 1323

Satavuotinen sota Ranskan ja Englannin välillä (1339-1453)

Musta surma (1348-1351)

 

1400-luku

Olavinlinna 1475

Täyssinän rauha 1495

Uusi aika alkaa

Renesanssi

Leonardo da Vinci (1452-1519)

Michelangelo (1475-1564)

Columbus purjehtii Amerikkaan 1495

Paracelsus, iatrokemian synty

Alkemistihuijarit

Ensimmäinen kemian oppikirja 1597

1500-luku

Uskonpuhdistus Suomeen 1527

Agricolan aapinen 1543

Nuijasota 1597

Mona Lisa 1506

Martti Luther (1483-1546)

Lutherin teesit (1527)

William Shakespeare (1564-1616)

Modernin tieteen kehitys

Kokeellinen tiede syntyy

Sir Francis Bacon (1561-1626)

Jan Babtist van Helmont (1577-1644)

Johan Rudolf Glauber (1604-1670)

Robert Boyle (1627-1691)

Nicolas Lemery (1645-1715)

1600-luku

Oulu kaupungiksi 1605

Turun akatemia 1640

Savupiiput ja ikkunat taloihin rannikolla

Galilei (1564-1642)

Descartes (1596-1650)

Kolmikymmenvuotinen sota Euroopassa (1618-1648)

Noitavainot

Barokin aika alkaa

Suuri flogistonteoria

Newton

Josheph Black (1728-1799)

Joseph Priestley (1733-1804)

Modernin kemian synty

Antoine Lavoisier (1743-1794), Palaminen, Happiteoria

Kemian käsitteistön muuttaminen

1700-luku

Isoviha 1713-1721

Bach (1685-1750)

Valistuksen aika

Rosseau (1712-1778)

Höyrykone 1765

Mozart (1756-1791)

Ranskan vallankumous 1789

Teollinen vallankumous alkaa Iso-Britanniasta

Michael Faraday (1791-1867)

John Dalton (1766-1844) ja kemiallinen atomiteoria

Kemialliset merkit

Dmitri Ivanovitsh Mendelejev (1853-1907) ja aineiden jaksollisuus 1869

Svante August Arrhenius (1859-1927)

1800-luku

Suomi Venäjään 1808

Yliopisto Helsinkiin 1828

1835-1876 Kalevala

Suurkirkko Helsinkiin 1837

Vänrikki Stoolin tarinat 1848

Napoleon valloittaa suuren osan Eurooppaa (1803-1815)

Ensimmäinen sähkömoottori 1831

Euroopan "hullu vuosi" 1848

Charles Darwinin Lajien synty 1859

Hehkulamppu 1879

Polttomoottorilla toimiva auto 1896

Lauritz Sørensen (1868-1939), happamuuden mitta-asteikko syntyy 1909, pH-käsite

Marie Curie (1867-1934)

Niels Bohr (1885-1962) ja Atomin elektronirakenne

Johann Nicolaus Brønsted (1879-1947) ja Thomas Martin Lowry (1874-1936)

Kemiallinen sidos, J.J.Thomson

Gilbert Lewis (1875-1946)

Artturi Ilmari Virtanen (1895-1973), Nobel 1945

1900-luku

Naisille äänioikeus suomessa 1906

Suomi itsenäistyi 1917

Vapaussota

Suomen talvisota (1939-1940)

Jatkosota (1941-1944)

Albert Einstein julkaisee suhteellisuusteorian 1905

Ensimmäinen maailmansota (1914-1918)

Alexander Fleming keksii penisiliinin 1928

Toinen maailmansota (1939-1945)

DNA:n rakenne selvitetään 1953

Ensimmäinen kuulento 1969

 

Keskiaikaa (400-1400) kutsutaan pysähtyneisyyden kaudeksi, Euroopassa ei juurikaan tiede kehittynyt, sillä uskonnon asema korostui ja tieteellinen ajattelu pyrittiin tukahduttamaan. Luonnontieteet olivat pääasiassa aikaisempien töiden tulkintaa käännösten pohjalta. Viisasten kiveä etsittiin edelleen.

Yksi suurimmista renesanssiajan alkemisteista oli Theophrastus Philippus Aurelus Bombatus von Hohenheim (1493-1541). Nykyään hänet tunnetaan paremmin Paracelsuksena. Paracelsus uskoi vahvasti siihen, että alkemian tarkoitus ei ollut vain tutkia transmutaatiota kullan aikaa saamaseksi, vaan alkemialla oli tarkoituksena parantaa erilaisia tauteja ja kehittää lääkkeitä ihmisten hyvinvoinnille (tätä kutsutaan iatrokemiaksi). Voidaankin ajatella Paracelsuksen ansioksi, että alkemia alkoi muotoutua enemmän kemian suuntaan ja kullan tavoittelusta tuli vain toissijaista metallien tutkimista. Tästä huolimatta hän itse omisti hyvin paljon aikaansa kehittääkseen ns. viisasten kiveä, jonka hän myös uskoi ja väitti löytäneensä. Saattaa olla, että hänen mieltymyksellään alkoholijuomiin oli osuutta, kun hän menehtyi hyvin varhain sairauteen, johon ei hän itse ainakaan tiettävästi ollut löytänyt parannusta.

Alkemia oli myös antoisa lähtökohta huijareille. Historiasta löytyy runsaasti kertomuksia, jossa hyväuskoiset ihmiset joutuivat alkemisteina esiintyvien huijareiden pettämiksi. Huijarit pilasivat alkemian mainetta ja siitä tuli jossain määrin pilkan kohde. Vielä 1700-luvulla jotkut väittivät osaavansa valmistaa kultaa, mutta nämä tavoittelivat pikemminkin kuuluisuutta kuin vaurautta.

Modernin kemian perustukset kehittyivät 1600-luvulla metallurgian (metallien erottaminen malmeista) kehittymisen ansiosta. Samaan aikaan alkemistien usko kullan valmistamisesta alkoi menettää uskottavuuttaan. Kokeellinen tiede syntyi 1600-luvulla, vaikka kokeita ja havaintoja olikin tehty jo aikaisemminkin.

Sir Francis Bacon (1561-1626) oli kokeellisuuden suurin kannattaja ja korosti, että suunnittelu ja tulosten kirjaaminen ovat tärkeitä kokeiden toistamisen ja vahvistamisen kannalta. Hän esitti myös ehdotuksen tieteellisten seurojen perustamiseksi, jossa tiedemiehet voisivat keskustella havainnoistaan.

Johan Rudolf Glauber (1640-1670) on tunnettu epäorgaanisten happojen ja suolojen valmistusmenetelmistä. Hän huomasi, että lasikuvun alla poltetusta rikistä syntynyt vihtrilliöljy eli rikkihappo on sama aine, jota saadaan kuumentamalla vihreää vihtrilliä (rauta(II)sulfaattia). Hän tuotti suolahappoa ja typpihappoa antamalla vihrilliöljyn reagoida kloridien kanssa. Hän oli myös ensimmäinen teollisuuskemisti, sillä osan tuotteistaan hän valmisti suuremmassa mittakaavassa ja hankki elantonsa niitä myymällä. Hänen kuuluisimpia tuotteitaan on kidevedellinen natriumsulfaatti, Na2SO4•10H2O. Yhdistettä sanotaan vielä nykyisinkin glaubersuolaksi.

Nicolas Lemery (1645-1715) esitti, että happojen kirpeä maku johtuu siitä, että niiden atomit ovat piikikkäitä ja pistelevät kieltä. Saman teorian mukaan metallit liukenevat happoihin, sillä piikikkäät kärjet murtavat metallihiukkasten ryppäät.

Georg Ernst Stahl esitti vuonna 1703 Johann Joachim Becherin teorian pohjalta, että aineen palaessa siitä vapautuu flogistonia. Flogistonin avulla pystyttiin selittämään monia reaktioita. Koska metalli muuttui hapettuessaan "kalkiksi", sen täytyi koostua "kalkista" ja flogistonista. Suljetussa astiassa palaminen loppui siinä vaiheessa, kun astia kyllästyi flogistonilla. Virheellinen flogistonteoria menestyi 1700-luvun jälkipuoliskolle asti.

Sir Isaac Newton (1645-1727) oli 1600-luvun merkittävin tiedemies. Vaikka hänen ajatus gravitaatiosta oli sen ajan mekanimin riemuvoitto, koski hänen tutkimuksensa myös alkemiaa. Newtonin taipumusta maagiseen ajatteluun osoittaa se, että hän käytti 25 vuotta aikaa aikaisempien alkemiaa käsittelevien kirjoitusten arvoituksiin. Hänen ainoa kemian alalta julkaistu teos vuonna 1710, De natura acidorum (Happojen luonteesta), yritti selittää happamuutta hiukkasten välisten vetovoimien avulla.

Kemian historia koki vuoden 1770 tienoilla muutaman kymmenen vuoden mittaisen tieteen historian täydellisimmän muutoksen. Ennen vuotta 1770 miltei kaikki kemistit pitivät flogistonteoriaa kemian suurena yhtenäisenä periaatteena. Kuitenkin jo vuonna 1790 suurin osa kemisteistä oli hyväksynyt happeen perustuvan palamisteorian. Suuri muutos perustui lähes kokonaan yhden miehen, Antoine Laurent Lavoisierin (1743-1794) työhön.

Michael Faraday (1791-1867) oli englantilainen fyysikko ja kemisti, joka kehitti merkittävällä tavalla sähkökemiaa sekä keksi Bunsen polttimen. Hän teki monia keksintöjä, kuten sähkömoottorin, sähkömagneettisen induktion, dynamon ja Faradayn häkin. Faradayn kehittämä uusi sähkökemiallinen tiede tarvitsi uuden sanaston. Niiltä ajoilta saakka meillekin tutut sanat, elektrodi, anodi, katodi, ioni, anioni, kationi, elektrolyytti ja elektrolyysi, ovat olleet käytössä. Varatun hiukkasen käsite oli silloin vielä tulevaisuutta, sillä alun perin sana ioni tarkoitti matkustajaa.

John Dalton julkaisi vuonna 1808 atomiteoriansa. Dalton oivalsi, että kemiallisiin tapahtumiin liittyvissä määräsuhteisuus voidaan selittää atomien avulla. Dalton päätyi siihen, että kemiallisessa reaktiossa atomit eivät juuri muutu, vaan ainoastaan järjestäytyvät uudelleen. Daltonin keksintö on myös se, että alkuaineet koostuvat samanlaisista atomeista ja yhdisteet muodostuvat erilaisten atomien liittyessä toisiinsa. Atomin tieteellinen merkitys kasvoi, vaikka teoria hyväksyttiin yleisesti vasta vuosisadan loppupuolella.

1800-luvulla kemian tutkimus edistyi voimakkaasti: uusia alkuaineita löydettiin ja monia reaktioita pystyttiin jo selittämään. Lisääntyneen tiedon hallitsemiseksi kehitettiin merkkijärjestelmä, jossa jokaiselle alkuaineelle annettiin oma kemiallinen merkkinsä. John Dalton oli yksi merkkijärjestelmän puolestapuhuja.

Ensimmäiset alkuaineiden järjestelmät julkaistiin 1869, kun venäläinen Dmitri Ivanovitsh Mendelejev (1853-1907) ja saksalainen Lothar Meyer (1830-1895) esittivät toisistaan tietämättä omat versionsa järjestelmästä. Molemmat olivat havainneet joidenkin alkuaineiden ominaisuuksien toistuvan säännöllisinä jaksoina, kun alkuaineet laitetaan atomipainojensa mukaiseen järjestykseen. Nykyisen jaksollisen järjestelmän muotoutuminen alkoi.