Diaesitykset

LuomuTIETOverkon asiantuntijoiden diaesityksiä tarjotaan kouluttajien käyttöön ja itseopiskeluun.

Luomuvihannesten viljelyssä koneet ja työtekniikka ovat tärkeitä. Luomuasiantuntija Mikko Rahtolan LuomuTIETOverkolle laadimassa diaesityksessä käsitellään aihetta monipuolisesti.

  • Luomuvihannestilan traktorit, työkoneet ja koneketjut
  • Vihanneslohkon valmistelu ja koneet
  • Mekaaninen ja terminen rikkaruohontorjunta
  • Kasteluvaihtoehdot
  • Sadonkorjuu ja sadonkorjuun jälkeinen sadon käsittelytekniikka

Luomuasiantuntija Mikko Rahtola Luomuliitosta käsittelee näitä kysymyksiä  laatimassaan diaesityksessä.

Katso myös muita Mikko Rahtolan laatimia diaesityksiä:

Maan eloperäinen aines ja biologinen aktiivisuus ovat tärkeitä maan kasvukuntoon vaikuttavia ominaisuuksia. Jukka Rajalan LuomuTIETOverkolle laadimassa diaesityksessä käsitellään aihetta monipuolisesti.

Miten maan kasvukunto on riippuvainen maan eloperäisestä aineesta sekä biologisesta aktiivisuudesta? Miten ruokamultakerros eroaa pohjamaasta?
Miten viljavuuden määritelmät liittyvät eloperäiseen ainekseen ja biologiseen aktiivisuuteen?
Mitä vaikutuksia eloperäisella aineksella on maan kasvukuntoon?
Mitä vaikutuksia biologisella aktiivisuudella on maan kasvukuntoon?
Miten maan eloperäinen aines ja biologinen aktiivisuus vaikuttavat ravinnetalouteen?

Erikoissuunnittelija Jukka Rajala Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista käsittelee näitä kysymyksiä  laatimassaan diaesityksessä.

Osaran koulutilalla on harjoitettu luomutuotantoa vuodesta 1996 lähtien. Myös siat hoidetaan luonnonmukaisesti. Miten pieni emakkosikala on muutettu luomutuotannon soveltuvaksi? Miten tuotanto on järjestetty? Mm. näihin kysymyksiin vastaa luomusikatuotantoon perehtynyt neuvoja Katja Mahal  käyttäen esimerkkinä Osaran koulutilan luomusikalaa LuomuTIETOverkolle laatimassaan esityksessä.

Millaisia tavoitteita luomusikatuotannolle asetetaan? Miten tuottaa luomurehuja emakkosikalan tarpeisiin?  Millaisia rehuseoksia käytetään hoidon eri vaiheissa? Millaisia hoitojärjestelyjä käytetään? Missä on onnistuttu? Mitä tunnusluvut kertovat? Miten tuotantotilat saadaan vastaavaan muuttuvia luomutuotannon haasteita? Miten luomusikatuotantoa voitaisiin kehittää pienessä, ja vanhassa sikalassa?

Mm. näihin kysymyksiin vastaa luomusikatuotantoon perehtynyt neuvoja Katja Mahal  käyttäen esimerkkinä Osaran koulutilan luomusikalaa LuomuTIETOverkolle laatimassaan PP-esityksessä.

Hän antaa useita parannusehdotuksia karsinaratkaisuihin ja sikalan toimintoihin, joiden avulla sikalan tuotosta voisi parantaa merkittävästi.

Euroopan eri maissa on tuhansia luomusikatiloja, jotka ovat tuottaneet luomusianlihaa kuluttajille yli 30 vuoden ajan. Mm. näistä eurooppalaisista kokemuksista kertoo luomusikatuotantoon perehtynyt neuvoja Katja Mahal  LuomuTIETOverkolle laatimassaan PP-esityksessä.

Euroopassa on myös lukuisia yliopistoja ja tutkimuslaitoksia, jotka tutkivat luomutuotantoa, sikojen käyttäytymistä ja hyvinvointia sekä kehittävät uusia tuotantomenetelmiä, parempia sikalaratkaisuja ja ruokintamenetelmiä.

Tuotantoa pyritään optimoimaan eläinten hyvinvointi, rakennusratkaisut ja tuotannon taloudellisuus huomioon ottaen.

Mikä on luomusikatuotannon tila Euroopan eri maissa? Millaisia tuotantomenetelmiä luomusikatuotannossa on käytössä? Millaisia rakennusratkaisuja käytetään? Millaisia kokemuksia niistä on saatu käytännön tiloilla?

Mm. näihin kysymyksiin vastaa Euroopan luomusikatuotantoon perehtynyt neuvoja Katja Mahal  käyttäen LuomuTIETOverkolle laatimassaan esityksessä.

Luomusikatuotannon harjoittamista ohjaavat ja rajaavat monenlaiset reunaehdot. Sikojen siirtäminen luomutuotantoon edellyttää monien eri asioiden läpikäymistä tilan tuotannossa ja toimintatavoissa. Mitä luomu tarkoittaa käytännön sikatuotannossa?  Miten luomusäännöt viitoittavat luomusikatuotannon toteuttamista? Mitkä ovat luomusuunnitelman keskeiset kysymykset sikatuotannossa?  Mm. näihin kysymyksiin vastaa luomusikatuotantoon perehtynyt neuvoja Katja Mahal  LuomuTIETOverkolle laatimassaan havainnollisessa PP-esityksessä.

Mitä luomutuotanto itse asiassa on? Mitä asioita siihen liittyy? Onko luomu laatuohjelma? Mitä keinoja siinä käytetään? Mitä odotuksia on luomusianlihan ostajilla? Mitä luomu tarkoittaa käytännön sikatuotannossa?  Mitkä ovat käytännön luomusikatuotannon avaintekijöitä?
Miten luomusäännöt viitoittavat luomusikatuotannon toteuttamista? Miten testata siirtymisen edellytyksiä tilatasolla? Mitkä ovat luomusuunnitelman keskeiset kysymykset sikatuotannossa?

Tutustu näihin kysymyksiin ja luomusikatuotantoon perehtyneen  neuvoja Katja Mahalin  LuomuTIETOverkolle laatimassaan PP-esityksessä antamiin  vastauksiin.

Herneen viljely tarjoaa etuja sekä omavaraistamalla lannoitusta että tuottamalla valkuaispitoista rehua karjalle. Luomuneuvoja Tero Tolvanen esittelee herneen viljelytekniikkaa luomuviljelyn näkökulmasta LuomuTIETOverkolle laatimassaan dia-esityksessä.

Leipäviljojen -rukiin ja vehnän – viljely luomutuotannossa poikkeavat jossain määrin tavanomaisesta. Rukiin ja vehnän viljelytekniikkaa luomutuotannossa valottaa luomuneuvoja Tero Tolvasen laatima dia-esitys.

Maan kasvukunto vaikuttaa suuresti maan ominaisuuksiin ja edelleen kasvien kasvuun. Sekä lannoituksessa lisättyjen ravinteiden että maan omien ravinnevarojen hyväksikäyttöön vaikuttaa oleellisesti maan rakenne .

Maan rakenteen arviointia ja merkitystä maan kasvukuntoon valottaa erikoissuunnittelija Jukka Rajalan laatima PP-esitys, joka sisältää runsaasti havainnollisia valokuvia.

Laiduntaminen vahvistaa luomun imagoa, koska se on luonnonmukaisinta märehtijöiden ruokintaa, joka lisää eläinten hyvinvointia ja terveyttä.

Laiduntaminen tarjoaa eläimille mahdollisuuden lajinmukaiseen käyttäytymiseen, jalat vahvistuvat, ja eläimet saavat vitamiineja laidunrehusta ja auringon valosta.

Nurmitutkija Eeva Kuusela Joensuun yliopistosta laati LuomuTIETOverkolle diaesityksen laiduntamisesta luonnonmukaisessa tuotannossa.

Laidunrehun tuotantokustannus/rehuyksikkö on säilörehua alhaisempi, sulavampi laidunrehu lypsättää hyvin. Laiduntaminen on myös monimuotoisuutta lisäävä tekijä, joka mahdollistaa elinympäristöjä monille lajeille.

Laiduntamisella on monia haasteita, jotka viljelijän tulee ratkaista eri tilanteissa.

Eeva Kuuselan laatima PP-esitys valottaa laiduntamisen järjestämistä havainnollisesti.

Maan kasvukunto vaikuttaa suuresti maan ominaisuuksiin ja edelleen kasvien kasvuun. Sekä lannoituksessa lisättyjen ravinteiden että maan omien ravinnevarojen hyväksikäyttöön vaikuttaa oleellisesti maan rakenne ja muu kasvukunto.

Maan kasvukunnon ja ravinteiden oton merkitystä maitotilan viljelyssä valottaa erikoissuunnittelija Jukka Rajalan laatima PP-esitys, joka sisältää runsaasti havainnollisia kuvia.

Pellon kuivatuksessa on tärkeää reunaojien kunto. Tasaisilla lohkoilla pellon muotoilu, notkelmien tasaaminen ja täyttäminen ovat tärkeitä toimia pellon peruskunnostamiseksi.

Toisinaan tarvitaan myös salaojituksen parantamista ja täydennyssalaojitusta.

Näihin kysyksiä valottaa erikoissuunnittelija Jukka Rajala  LuomuTIETOverkolle laatimassaan esityksessä.

 

Miten ravinnetaseet ovat Suomessa kehittyneet?  Miten käytettyjen lannoitteiden ravinteiden hyväksikäyttöä voitaisiin parantaa?

Miten ravinnepäästöjä vesistöihin voitaisiin vähentää?

Ravinnetaseiden kehityksestä Suomessa ja taseiden parantamismahdollisuuksista kertoo diaesitys, jonka on laatinut professori Eila Turtola MTT:ltä  LuomuTIETOverkkoon.

Luomuviljelyyn soveltuvia omenalajikkeita löytyy runsaasti. Kestävien omenalajikkeiden asiantuntija Anssi Krannila teki LuomuTIETOverkolle laajan havainnollisen esityksen ruvenkestävistä omenalajikkeista, jotka voivat menestyä Suomessa.

Suomen viljelyolosuhteisiin löytyy runsaasti omenalajikkeita erityisesti itäisestä naapuristamme. Lajikkeet ovat talvenkestäviä, ja samoin niiden ruvenkestävyys on hyvä. Viljelyyn löytyy sekä syyslajikkeita että myös talvilajikkeita, joiden säilyvyys on hyvä.

Kuvat ja teksti: Anssi Krannila

Rypsi on tärkeä öljykasvi ja hyvälaatuisen valkuaisen lähde kotieläimille. Luomukotieläintuotannossa tarvittavat valkuaisrehut tulisi tuottaa kotimaassa.

Tutkija Miia Kuisma laati LuomuTIETOverkkoon PP-esityksen rypsin luomuviljelystä erityisesti MTT:n Karilan tutkimusasemmalla suoritettujen luomurypsin viljelytutkimusten valossa.

Miia Kuisma käsittelee esityksessään rypsin viljelyn kehitystä Suomessa ja rypsinviljelyn roolia luomutuotannossa. Hän valottaa rypsin erilaisten lannoitusten vaikutusta rypsin sadon määrään ja laatuun kahden kenttäkokeen tulosten valossa. Hän käsittelee myös aluskasvien vaikutusta rypsinviljelyssä sekä rypsinviljelyn haasteita luomutuotannossa.

Jäävuorisalaatti sekä kukka-ja parsakaali ovat tärkeitä vihanneksia, joiden viljelyä luonnonmukaisesti voitaisiin lisätä.

Veikko Hintikainen on laatinut LuomuTIETOverkolle PP-esityksen jäävuorisalaatin sekä kukka-ja parsakaalin viljelystä.

Millaisia edellytyksiä viljelyn on täytettävä, jotta vaativaan vihannesten luomuviljelyyn kannattaa lähteä? Miten tuotantoa suunnitellaan? Mitkä ovat suositeltavia jäävuorisalaatin, kukka- ja parsakaalin lajikkeita viljelyyn? Miten taimikasvatus tehdään? Miten lannoitus ja istutus sekä rikkakasvien hallinta tehdään? Mm näihin kysymyksiin Veikko Hintikaisen PP-esityksestä löytyy vastaukset.Lisäksi Hintikainen nostaa esiin myös roomansalaatin viljelyn.

Viljan kuivaus vaatii runsaasti energiaa. Vilja kuivataan yleensä öljyllä. Viljan kuivaus onnistuu myös hakkeella lämpiävässä kuivurissa yhtä vähällä työllä puintiaikaan kuin öljylläkin. Mikko Siitari Mikkelistä laati PP-esityksen siitä, kuinka viljankuivuri muutettiin  heidän tilallaan hakkeella toimivaksi. Tällöin öljyn käytöstä viljan kuivaukseen luovuttiin kokonaan.

Siitari valottaa öljylämmitteisen kuivurin muuttamista hakkeella toimivaksi.
Tärkeänä kriteerinä muutostöissä oli käyttömukavuus; työmäärä puintiaikana ei saanut lisääntyä.
Muita näkökohtia olivat mm taloudellinen ja ekologinen näkökulma.
Myös metsänhoidollinen näkökulma olivat tärkeällä sijalla. 

Kotieläinten hyvinvointi on tärkeää sekä eläinten tuottavuudelle että vastuullisen eläinten hoidon ja maatalouden imagon kannalta. Eläinten tulisi voida elää kullekin eläinlajille tyypillistä elämää.
Eläinten hyvinvointikeskuksen johtaja FT Satu Raussi on laatinut nautojen hyvinvoinnista PP-esityksen LuomuTIETOverkolle .

Satu Raussi valottaa esityksessään nautojen luontainen ympäristön ja käyttäytymistä, sosiaalista ympäristöä, eläinten aistien käyttöä, suhdetta lajitovereihin ja ihmisiin, eläinten kokemaa stressiä ja sitä lievittäviä tekijöitä. Lopussa hän käsittelee tuotanto-olosuhteiden vaikutusta nautojen hyvinvointiin.

Maatalousympäristön hyönteisiin ja valokuvaukseen perehtynyt Anne Piirainen Ruralia-instituutista esitteli luomupäivillä pientareitten monimuotoisuutta ja sen edellytyksiä.

Monimuotoisuuden näkökulmasta pientareita ei kannata niittää ennen kuin 80 % kasveista on kukkinut. Anne Piirainen on tehnyt näin ja pyrkinyt monin muinkin keinoin edistämään kotitilansa monimuotoisuutta kahdeksan vuoden ajan. Kuuntelemalla ja katselemalla Piiraisen esityksen voi pikaisesti tutustua niihin keinoihin, niiden perusteluihin sekä pientareille syntyneeseen kuhinaan.

Markus Eerolalla on isohko viljatila Hyvinkäällä. Eerola kertoo Luomupäivillä 2011 tallennetussa esityksessään, että ruuantuotanto vaatii tehostamista maailmanlaajuisesti.

Suomalaisen viljelijän kannalta tehokkuuden elementtejä ovat viljelyprosessin hallinnassa maan rakenne ja ammattitaito. Eerola nosti esiin myös yhteisöllisyyden kautta oppimisen ja verkottumisen.

Eerola Markus: Tehokkuutta luomutuotantoon (11 diaa)

Sveitsiläisen luomututkimuslaitos FiBL:n johtaja Urs Niggli piti Suomenvierailullaan luennon luomun menestyksestä Euroopassa. Sveitsiläiset käyttävät luomuostoksiin keskimäärin 173 euroa vuodessa, suomalaiset vain 14 euroa. Itävallassa hallitus asetti EU:hun liityttäessä tavoitteeksi, että viljelyalasta olisi 20 % luomussa vuonna 2010. Tavoite myös saavutettiin vuonna 2010. Saksassa ja Itävallassa on kummassakin noin 20 000 luomutuottajaa.

Mikä sitten vie luomua eteenpäin? Nigglin mukaan Euroopan parhaissa luomumaissa menestyksen takanaovat vahvat kauppaketjut, jotka satsaavat paljon luomutuotemarkkinoihin. Luomututkimus tuottaa tärkeää tietoa koko ketjun käyttöön ja on siten edistämässä luomun kehittämistä. Tärkeä rooli on myös kansallisilla luomun kehittämisohjelmilla ja poliittisesti aktiivisilla luomuviljelijäjärjestöillä.

Niggli Urs: Luonnonmukainenmaatalous, kestävyys ja markkinat. Esimerkkejä Sveitsistä, Saksasta ja Itävallasta (41 diaa)

Noin kolmasosa maailman kasvihuonekaasupäästöistä liittyy maatalouteen. Maapallon kasvava väestö tarvitsee ruokaa. Maataloutta ei voida supistaa, mutta sen täytyy muuttua. Luomulla voi vaikuttaa merkittävällä tavalla maatalouden ja ilmastonmuutoksen suhteeseen.

Sveitsiläisen luomututkimuslaitoksen FiBL:n johtaja Urs Niggli piti luomupäivässä 9.11.2011 luennon luomun mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen hallinnassa. LuomuTIETOverkko tarjoaa tämän esityksen tallennettuna.

Luonnonmukaisen maatalouden menetelmillä voidaan mm. vähentää maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä, sitoa hiiltä maaperään ja helpottaa ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Niggli Urs: Luomumaatalouden mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hallinnassa (38 diaa)

Maataloudessa kannattavuutta mitataan yleisesti kannattavuuskertoimella. Se osoittaa, kuinka suuren osan yrittäjäperheen palkkatavoitteesta ja oman pääoman korkotavoitteesta yrittäjätulo kattaa.

Vuonna 2011 luomutilojen kannattavuuskertoimen ennustetaan olevan 0,60 ja tavanomaisten tilojen 0,37. Luomutilat saavuttavat siis 60 prosenttia palkka- ja korkotuottotavoitteistaan eli yrittäjäperhe saa työtunnilleen 8,5 euron palkan ja omalle pääomalle 4,2 prosentin koron. Tavanomaisessa tuotannossa joudutaan tyytymään 5,3 euron tuntipalkkaan ja 2,3 prosentin korkoon omalle pääomalle.

Tutkija Jukka Tauriainen, MTT, Taloustutkimus

Tauriainen Jukka: Miten luomutuotanto kannattaa? (10 diaa)

LuomuTIÈTOverkko-hankkeessa suunniteltiin ja järjestettiin ensisijaisesti maidontuottajille suunnattu Valkuaiskasvipäivä 23.42010 Mikkelissä ja 24.3.2010 Savonlinnassa. Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Nurmesta Tankkiin -hankkeen kanssa.

Kurikkalainen luomumaidontuottaja Vesa Tikka kertoi näkemyksensä, mitä on tehokas luomumaidon tuotanto. Taivaalta tuleva energia otetaan mahdollisimman hyvin talteen. Omavaraisuus pienentää kuluja. Myös  suuret sadot ovat tärkeitä. Ja navetassa karjan kanssa tulee toimia oikein.

Tilalla on 350 lehmää ja 200 hiehoa ja viljelyssä omalla ja yhteistyötiloilla noin 830 ha.

”Teholuomu” tarkoittaa Tikalle mm. sitä, että peltoa hyödynnetään koko kasvukauden ajan. Kylvöt pyritään tekemään aikaisin. Vielä esim. marraskuussakin ladataan pankkia seuraavaa vuotta varten, kun raiheinä sitoo levitettyä lietettä ja tuottaa kuiva-ainetta. Lanta käytetään tarkkaan hyväksi.

Eläinjalostuksessa karkearehun hyväksikäyttö on tärkeää. Eläimistä ei revitä kaikkea irti, ja ne kestävät hyvin. Kolmantena-neljäntenä vuonna lehmä alkaa vasta kunnolla lypsämään. Tuotoksena 8000 kg/le/v luomua voi  tuoda saman taloudellisen tuloksen kuin 10 000 kg/le/v tavanomaisessa. Kustannukset ovat luomussa pienemmät, kun käytetään hyvälaatuista luomusäilörehua. Tavoitteena on nostaa tuotosta, mutta ei lisätä väkirehun syöttämistä. Korsirehulla saadaan isot sadot pelloilta, naudan elimistön hyötysuhde paranee ja lehmä kestää pitkään.

Peltoa on vaikea saada lisää, mutta riittävä karkearehun määrä on pystytty saamaan alueen tilojen kanssa yhteistyössä toimien. Valtakunnallisella tasolla on tehty yhteistyötä ostamalla härkäpapua ja rypsiä eteläsuomalaisilta tiloilta. Rypsi on jauhettu myllyllä tilalla, ja laitettu öljyineen appeeseen.

Tilan johtamisessa on tärkeää löytää heikot osa-alueet, ja keskittää voimat niiden parantamiseen. Pelkkä korkeiden tuotosten tavoittelu ei toimi. Tuotannon eri osa-alueita pyritään kehittämään jatkuvasti.

Tikka Vesa: Miten kannattavuutta luomumaidontuotantoon suurella tilalla? (26 diaa)

Koska EU-tason yhteiset luomunuorikoiden tuotantotapaohjeet eivät ole vielä valmistuneet, on Suomessakin ollut mahdollista kasvattaa kananuorikot luomukanalaan poikkeusehdoin: Vuoden 2011 loppuun saakka on mahdollista hankkia alle 18 viikon ikäisiä nuorikoita tavanomaisesta tuotannosta edellyttäen, että poikaset ruokitaan luomurehulla ja niiden lääkinnässä noudatetaan luonnonmukaisen tuotannon ohjeita. Lisäksi edellytetään, että luomutuottaja tekee kirjallisen sopimuksen poikaskasvattajan kanssa.

Luomuhankevetäjä Ulla Holma, Suomen Siipikarjaliitto ry

Holma Ulla: Luomurehut ja nuorikot - Luomusiipikarjan pyrähdyksiä ja kukonaskeleita (11 diaa)

Alus- ja kerääjäkasveilla tuodaan peltoon typpeä, sidotaan sitä ja parannetaan maan rakennetta. Luomupäivässä Hannu Känkänen MTT:ltä kertoi näistä mahdollisuuksista ja niiden käytöstä Suomessa.

Aluskasvit kylvetään samaan aikaan pääkasvin kanssa. Satokasvin korjuun jälkeen aluskasvi sitoo typpeä ilmasta tai ottaa sitä maasta. Kerääjäkasvi kerää typpeä maasta ja estää sen huuhtoumista. Se kylvetään joko aluskasviksi tai ensisijaisen tuotantokasvin jälkeen. Peitekasvi puolestaan peittää pellon pintaa silloin kun viljelykasvi ei sitä tee. Alus- ja kerääjäkasvit ovat myös peitekasveja. Aluskasvit sopivat käytettäväksi erityisesti Suomessa, kun sadonkorjuun jälkeen on vain vähän kasvuaikaa. Jos pääkasvi on aikainen, voidaan käyttää myös sadonkorjuun jälkeen kylvettävää kerääjäkasvia.

Pellon kasvipeitteisyyden lisääntyminen vähentää eroosiota. Varsinkin palko- ja öljykasvien juuret menevät syvälle ja kuohkeuttavat maata. Eloperäisen aineksen kertyminen maahan parantaa sen kasvukuntoa.

Känkänen kertoo luennossaan miksi, milloin ja mitä alus- ja kerääjäkasveja käytetään. Hän myös esittelee lyhyesti tutkimustuloksia niiden vaikutuksista.

Känkänen Hannu: Alus- ja kerääjäkasvien mahdollisuudet (13 diaa)

Sinimailasen viljely kiinnostaa varsinkin maidontuottajia. Kasvi on kuitenkin haasteellinen viljeltävä. Maidontuottaja Marko Mäki-Arvelan kokemuksia sinimailasen viljelystä on oheisessa PP-esityksessä, joka sisältää runsaasti havainnollisia valokuvia sinimailaskasvustoista.

Peltomaan lierot vaikuttavat suuresti maan viljelyominaisuuksiin. Tietopaketin PP-muodossa lierojen merkityksestä maan viljavuudelle on laatinut erikoistutkija Visa Nuutinen MTT:ltä.

Oppimateriaalipaketissa esitellään lierot osana maan eliöyhteisöä, annetaan tärkeimpien lierolajien tuntomerkit, ja käydään läpi lierojen monipuolinen merkitys maan kasvukunnolle. 

Esityksessä käydään läpi lierojen runsauden vaihtelua, lierojen määrän selvittämisen menetelmiä ja lierojen menestymiseen vaikuttavia tekijöitä.  Esitellään lierojen istutusvaihtoehtoja ja valotetaan lieroystävällistä peltoviljelyä. PP-esityksen tietosisältö perustuu runsaaseen kotimaiseen ja myös ulkomaiseen tutkimukseen.
Esityksen lopussa on koottuna runsaasti lieroja koskevaa lähdemateriaalia.

Seleeni on eläimille ja ihmisille välttämätön hivenravinne. Seleeniä on Suomen maaperässä niukalti ja seleenistä tuleekin puutetta korkeatuottoisissa karjoissa.

Luomukarjataloutta laajasti tutkinut lehtori Eeva Kuusela Joensuun yliopistosta on paneutunut  luomunautakarjan seleenin saannin turvaamiseen. PP-esityksessä Kuusela käy seikkaperäisesti läpi sekä seleenin merkitystä kotieläimille että nautojen seleeninsaannin turvaamista luomukotieläintuotannossa.

Esityksen alussa Kuusela valottaa seleenin merkitystä eläimille ja ihmisille. Seuraavaksi hän käsittelee Suomen maaperän ja kasvien seleenipitoisuuksia, seleenin merkitystä nautojen ruokinnassa ja nautojen seleenihuollon toteuttamista nautojen luomutuotannossa. Hiivaseleenin käytöstä nautojen kivennäisruokinnassa esitys antaa seikkaperäiset ohjeet. Esityksen loppuun on koottu laaja luettelo lähde- ja lisätietolinkkejä.

Hukkakaura on viljatiloilla melko yleinen rikkakasvi, jonka torjunta on lakisääteistä. Luomuviljelijä Magnus Selenius kertoo kokemuksiaan hukkakauran torjunnasta luomuviljelyn näkökulmasta LuomuTIETOverkolle laatimassaan dia-esityksessä.

Omavarainen valkuaishuolto karjatiloilla on tärkeä ja ajankohtainen aihe, sanoi Tehoa omavaraiseen valkuaisruokintaan -kurssit avannut emeritusprofessori Esko Poutiainen. Aihe on vanhastaan hänelle tuttu, koska valkuaisomavaraisuutta tutkittiin paljon 1970-luvulla mm Sitran rahoittamissa projekteissa. Nykyisin globaali näkökulma on syytä liittää omavaraisuuteen entistä tiiviimmin.

Elintarvikkeita tarvitaan lisää, koska väestö maapallolla kasvaa ja nälkäisiä on noin miljardin verran varsinkin Afrikassa ja Aasiassa. Ruoan tuotantomäärien lisäksi mm veden ja energian riittävyys tulevat entistä enemmän vaikuttamaan myös ruoan tuotantovarmuuteen.

Karjatalouden kehittäminen alkoi Suomessa 1870-luvulla. A.I. Virtasen panos kotovaraisen typpi- ja valkuaishuollon kehittämisessä oli Nobel-palkinnon arvoinen (1945). Säilörehun tuotanto ja käyttö ruokinnassa nousivat keskeisiksi menetelmiksi Virtasen tutkimustyön tuloksena. Säilörehun laatu onkin nykyisin keskeinen maidontuotannon kilpailukykyisyyteen vaikuttava tekijä.

Nykyisin yleistyvän luomutuotannon periaatteet ovat hyviä ja kannatettavia.

Paikallinen elintarviketuotanto tulee olemaan entistä tärkeämpää. Tähän tähtää myös kansalliset huoltovarmuustavoitteet.

- Rehustrategiatyöryhmän raportti viime vuoden lopulta korostaa kotimaisen valkuaisen tuotannon lisäämistä, sanoi Poutiainen lopuksi.

Palkokasvien tutkimuksista Suomessa alustuksen Tehoa omavarainen valkuaisruokinta-kurssille oli valmistellut erikoistutkija Arja Nykänen MTT:ltä. Eniten on tutkittu puna-apilan viljelyä. Lajikekokeita on jatkuvasti eri koeasemilla. Suositeltavin puna-apilalajike on koetulosten mukaan Betty. Uusia lajikkeita voi piankin tulla viljelyyn – ainakin Etelä-Suomeen.

Täydennyskylvön ajankohdan ja lannan levitys nurmivuosina ovat muita meneillään olevia tutkimuksia.

Viljelyvarminta on viljellä nurmipalkokasveja aina seoksina nurmiheinien kanssa. Sadon määrä on tällöin suurempi ja laatu tasapainoisempi. Sopiva palkokasvien määrä sadossa on 40–50 %. Tällöin nurmi voi olla typpiomavarainen ja sadon valkuaispitoisuus on ruokintaan sopiva.

Apilapitoisuus voidaan nurmista määrittää silmävaraisesti vertaamalla Artturista löytyviin esimerkkikuviin sekä sadon kalsiumpitoisuuden perusteella.

Satoisimpia nurmipalkokasveja ovat sini- ja nurmimailanen sekä puna-apilat.

Korjuuajankohta nurmipalkokasveilla on vapaammin valittavissa kuin nurmiheinillä. Säilörehun sulavuus heikkenee noin viikkoa hitaammin puna-apilalla heiniin verrattuna. Seoksissa ero on muutamia päiviä.

Vihantarehuherneistä saadaan kevätviljojen kanssa seoksina runsas säilörehusato yhdellä niitolla. Sadon valkuaispitoisuus on noin 15 %. Härkäpavun valkuaispitoisuus on selvästi korkeampia noin 20–25 %. Myös valkolupiinista voi tulevaisuudessa tulla lupaava säilörehukasvi, kunhan sopivat lajikkeet saadaan seulottua esiin.

Meneillään Suomessa on Monipalko, Omavara ja Tilatesti –hankkeet, joissa kehitetään valkuaisomavaraisuutta.

Maan tasapainoinen kasvukunto on omavaraiseen valkuaishuollon perusta, sanoi erikoissuunnittelija Jukka Rajala Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista. Runsaasti valkuaista tuottavat kasvit vaativat hyväkuntoisen maan menestyäkseen.

Erityisen haasteellista on nykyisin tilakokojen kasvaessa ylläpitää maan rakenne hyvänä. Apilat, mailanen ja herne vaativat kuitenkin menestyäkseen hyvin ojitetut lohkot ja hyvärakenteisen maan. Myös maan läpäisevyyden tulee olla kunnossa.

Korjuun ajoitus

Palkokasvinurmien korjuun ajoituksessa onkin tarpeen kiinnittää huomiota sadon D-arvon lisäksi myös maan kosteuteen. Säilörehun korjuu liian märältä maalta voi palkokasveilla johtaa helposti kolmanneksen sadonalennuksiin seuraavissa sadoissa, sanoi Rajala. Pahimmissa tapauksissa apila tai mailanen häviää nurmista kokonaan. Palkokasvien häviämisen seurauksena joudutaan sadon tuottamiseen käyttämään suuria typpilannoitusmääriä.

Ravinteiden hyväksikäyttö paranee

Maan hyvä kasvukunto vähentää merkittävästi tilan ulkopuolisten ravinteiden oston tarvetta. Mm. biologisen typensidonnan hyväksikäyttö tehostuu ja fosforin ja muiden ravinteiden hyväksikäyttö paranee. Pitemmällä tähtäimellä maailman fosforivarat ovat hupenemassa ja fosforilannoitteiden hinnat tulevat nousemaan.

Maan rakenne onkin lannoitusta tärkeämpi palkokasvipitoisten nurmien sadontuottoon vaikuttava tekijä.

Tehoa maan hoitoon

Maan kasvukuntoa tulisikin maito- ja naudanlihatiloilla hoitaa yhtä huolella kuin karjaa, korosti Rajala. Viljelijän kannattaisikin laskeutua usein traktorin hytistä alas ja seurata maan rakennetta ja kasvukuntoa pintaa syvemmältä lapion avulla. Maan kasvukunto on tilalla varsinainen tuottava tekijä. Navetassa pellon sato muutetaan maidoksi ja lihaksi. Pellon kasvukunnosta riippuukin viime kädessä tilan taloudellinen menestyminen.

Katso myös materiaali maitotilojen peltojen kunnosta:

Karkearehun laatu on tasapainoisen ruokinnan avain ja se pitkälti ratkaisee maidontuotannon kannattavuuden. Tasapainoisen ruokinnan tietoutta Saksasta kurssille toi tri Leonhard Raab Schaumann GmbH:stä. Maidontuotannon kannattavuus riippuu ennen kaikkea ruokinnasta, tuotoksesta ja lehmien terveydestä. Ruokinnan tulisi olla tasapainoista, perusrehun laatu on ratkaiseva. Saksasta löytyy runsaasti esimerkillisiä maitotiloja, joissa tuotosta on nostettu karkearehun laatuun panostamalla.

Tärkeitä tekijöitä ovat hyvälaatuinen kasvusto, sopiva korjuutekniikka ja säilönnän onnistuminen. Eläimet tulee saada syömään runsaasti karkearehua, ruokinnan suunnittelun tulee olla kohdallaan ja ruokinta tulee toteuttaa eläinten lähtökohdista. Kivennäiset, väkirehut ja mahdollisesti erikoisrehut ovat sitten vain lisänä korkeisiin tuotoksiin pyrittäessä.

Eri tutkimusten mukaan lehmät syövät keskimäärin noin 22 kg kuiva-ainetta päivässä, mutta syönti vaihtelee  13,6 - 30,9 kg ka/pv. Rehun hyötysuhde on keskimäärin 1,5 kg maitoa/kg rehun kuiva-ainetta. Vaihtelu on kuitenkin suurta 0,86 – 2,4 kg maitoa/kg ka. Tavoitteena tulisi olla tuottaa 1,4 - 1,6 kg maitoa yhdellä rehun kuiva-ainekilolla.

8000 kg maitoa tuottava lehmä tuottaa karkearehulla ylläpidon ja maitotuotoksesta puolet. Näin 67 % lehmän energian tarpeesta on peräisin karkearehusta. Kun karkearehun laatu on hyvä, riittää appeessa väkirehun osuudeksi noin kolmannes.

Biologisilla säilöntäaineilla saadaan riittävän kuivat rehut säilymään hyvin, kunhan rehunteossa ollaan huolellisia. Markkinoilla on erilaisiin olosuhteisiin tarkoitettuja biologisia säilöntäaineita. Niitä tulisi käyttää ohjeen mukaisesti, jolloin niillä saadaan laadukasta säilörehua. Märimmille säilörehuille hapot ovat varmin säilöntäaine.

Erikoisrehuilla on mahdollista lisätä maitotuotosta jopa kilo päivässä, kertoi tri Raab lopuksi. Näitä tutkittaessa lampailla suoritetut sulavuuskokeet eivät suoraan kerro niiden tuotantovaikutusta lehmillä.

Tehoa omavaraiseen valkuaisruokintaan -kurssit järjestettiin Uudessa kaupungissa 16-17.2.2011 ja Kuopiossa 21-22.2.2011.

Kurssin materiaalit

Katso myös video maidontuottajien opintomatkalta Virosta:

  • Tilalla jauhettu rapsin siemen rehuna
    asiantuntijana tri Hindrek Older (video Pauli Johansson).
    (Linkki lisätään myöhemmin)

Maan kasvukuntoa voidaan selvittää tarkastelemalla maata aistinvaraisesti pellolla. Lapiolla kaivetaan peltomaasta näyte, josta tehdään erilaisia havaintoja.

Seuraavassa diaesityksessä havainnollistetaan erilaisia kasvukuntoon vaikuttavia tekijöitä valokuvien avulla.

Maanäytteet otettiin ja havainnot tehtiin kahdella etelä-savolaisella lypsykarjatilalla säilörehunurmista kesäkuun alussa vuonna 2010.

Kummastakin tilasta annetaan taustatietoja. Maanäytteet otettiin tarkasteluun kummallakin tilalla kahdelta eri lohkolta. Tarkoituksena oli selvittää johtuuko nurmen kasvun vaihtelut puutteista maan kasvukunnossa.

Nämä materiaalit tuottivat Jukka Rajala Ruralia-instituutista  ja Anu Ellä ProAgria Etelä-Savosta yhteistyönä.