Miltä keskiaikainen vasikka näyttää massaspektrometriassa?

Pergamenttiin on säilynyt molekyylitason jälkiä keskiajan eläimistä.
Proteiinit kertovat pergamentin alkuperän

Massaspektrin piikit eivät ensi silmäyksellä muistuta keskiaikaista vasikkaa. Biokodikologiassa juuri niistä eläin kuitenkin alkaa hahmottua näkyviin.

CHARM-hankkeessa käytämme proteomiikkaan perustuvaa ZooMS-analyysiä (Zooarchaeology by Mass Spectrometry) tunnistaaksemme, mistä eläimistä keskiaikainen pergamentti on valmistettu. Koska pergamentti tehdään eläimen nahasta, se on enimmäkseen kollageenia ja hyvin säilynyttä vielä vuosisatojenkin jälkeen.

Työ alkaa keräämällä pergamentin pinnalta mikroskooppisen pieniä kollageenikuituja. Proteiinit analysoidaan massaspektrometrillä, joka tuottaa spektrin täynnä erilaisia piikkejä. Jokainen piikki edustaa massaltaan eriarvoista kollageenia. Poimimme nämä arvot ja vertaamme niitä julkaistuihin referenssiaineistoihin. Tietyt arvot viittaavat vasikkaan, toiset lampaaseen tai vuoheen. Keskiaikainen eläin näkyy siis eräänlaisena molekyylisormenjälkenä.

Juuri tämä tekee menetelmästä niin kiehtovan. Näiden pienten proteiinijälkien avulla voidaan tutkia käsikirjoitusten valmistusta aivan uudella tavalla. Käytettiinkö eri eläimiä eri kirjatyypeissä? Vaihteliko pergamentin laatu kirjoituskeskusten välillä? Oliko materiaalit paikallisia vai tuotuja?

Joskus keskiajan ymmärtäminen alkaa näkymättömän lukemisesta.

Voit katsoa lyhyen videon ZooMS:ista täällä: