Olen teoreettisen filosofian dosentti Helsingin yliopistossa ja filosofian dosentti Jyväskylän yliopistossa. Toimin Osk. Huttusen säätiön rahoituksella vierailevana tutkijana Clare Hallissa Cambridgessa kesäkuun loppuun saakka 2025 ja palaan sieltä tutkijaksi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin kahdeksi vuodeksi. Johdan tätä Koneen Säätiön rahoittamaa hanketta “Lajien historia ja moninaisuus aristoteelisessa eläintutkimuksessa” vuosina 2025-2028 ja ohjaan väitöskirjatutkijoita omilla erikoisaloillani.
Tutkimukseni on suuntautunut filosofian historiaan, erityisesti antiikin filosofiaan ja sen reseptioon. Sen lisäksi olen julkaissut kasvatusfilosofiasta sekä filosofian ja elämänkatsomustiedon opettamisesta. Olen väitellyt Aristoteleen havainnonfilosofiaa koskevalla väitöskirjalla Helsingin yliopistossa vuonna 2010. Väittelyni jälkeen olen vieraillut Oxfordin, Uppsalan ja Göteborgin yliopistoissa sekä toiminut Suomen Akatemian tutkijatohtorina ja määräaikaisena yliopistonlehtorina Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa.
Toimitan Henrik Lagerlundin kanssa kahta kirjaa, Aristotelian Induction ja The Reception of Aristotelian Induction (Cambridge University Press), jotka arvioivat uudelleen Aristoteleen ja hänen seuraajiensa havaintoihin ja kokemukseen perustuvaa tutkimusmetodologiaa. Nämä teokset ja Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin projektini Epistemic Priorities in Aristotle’s Thought tarjoavat vankan metodisen perustan myös aristoteelista eläintutkimusta koskevalle hankkeelle.
Aristoteelisessa ajattelutraditiossa minua innostaa ajatus siitä, että filosofiaa ei aseteta vastakkain toisten tutkimusalojen kanssa vaan sen nähdään täydentävän ja tukevan niitä. Eläintutkimus on erottamaton osa aristoteelista luonnonfilosofiaa, joka pyrkii selittämään niin elottoman kuin elollisen luonnon ilmiöt. Tähän perinteeseen perehtyminen auttaa ymmärtämään, mikä oman aikamme tieteellisessä ajattelussa on jatkumoa menneestä, mikä puolestaan uutta ja omaleimaista.
Tässä hankkeessa tehtävänäni on tukea suomentajien käännöstyötä ja osallistua selitysten laatimiseen. Sen lisäksi kirjoitan suomenkielisen monografian Aristoteleen ajattelusta, laadin Erjan kanssa artikkelin Aristoteleen eläintieteellisten teosten tekstikritiikistä sekä suomennan ja selitän Turun Akatemian dissertaatiot De anima vivente brutorum (1704) ja De anima bestiarum (1725).
FM, väitöskirjatutkija, Kreikan kieli ja kirjallisuus
Polkuni Aristoteleen luo on ollut pitkä. Ensimmäisellä opintokierroksella valmistuin mutkaisen samoilun jälkeen folkloristiksi, erikoistumisalueenani itämerensuomalainen, suullinen runoperinne, ja toisella kierroksella opiskelin sitä, mistä olisi kannattanut aloittaa paljon aiemmin, eli ahmin kreikkaa. Syy ainevalintoihini oli pohjimmiltaan pyrkimys ymmärtää, miksi ja missä kohtaa ihmiskunnalla meni muun luonnon kanssa sukset niin pahasti ristiin. Molemmissa tutkinnoissa päädyin kirjoittamaan kaikki opinnäytetyöni ihmisen suhteesta toisenlajisiin eläimiin.
Humanistinen eläintutkimus onkin ollut akateeminen kiintopisteeni jo ennen kuin tiesin, että sellaista on. Matkan varrella olen kolunnut sekä perinteisemmän kulttuurisen eläintutkimuksen (ns. human-animal studies) että kriittisen eläintutkimuksen näkökulmia ja vakuuttunut siitä, että filologis-historiallista ymmärrystä tarvitaan niin akatemian sisällä kuin sen ulkopuolella.
Työn alla on väitöskirja eläimen käsitteen synnystä klassisessa kreikassa, mutta viime vuodet olen paneutunut yleistajuiseen tietokirjoittamiseen ja suomentamiseen kreikasta. Olen suomentanut mm. eläinfilosofian varhaisen klassikon, Porfyrioksen Sielullisten vahingoittamista vastaan (Tutkijaliitto 2022).
Ensikosketukseni Aristoteleen kääntämiseen oli opintoaikainen suomennospiiri Eudemoksen etiikasta. Muutoin lähinnä välttelin miestä, kunnes ajan myötä kävi selväksi, että jonkinlainen ote hänen eläintieteestään oli saatava, jos mieli vakavasti pohtia antiikista perityn eläin-käsitteistön syntyhistoriaa. Ratkaisevia sysäyksiä oli kaksi: Työskentelyni Miira Tuomisen johtamassa hankkeessa ”Ihmisen naapurit ja kumppanit: Muunlajisten eläinten luonne ja asema antiikin ja keskiajan filosofiassa, kirjallisuudessa ja kulttuuriperinteessä” (2019–2023) avasi silmäni mm. Aristoteleen ja kansanomaisen eläinperinteen kiehtoville, oudoillekin yhteyksille. Samaan aikaan törmäsin toistuvasti sekä humanistisen että luonnontieteellisen eläintutkimuksen parissa Aristotelesta koskeviin käsityksiin, jotka tunnistin virheellisiksi mutta joita en osannut täsmälleen kumota. Oli tartuttava Alfaa sarvista.
Työskentelen tässä hankkeessa pätkittäin vuosina 2025–2027. Suomennan Aristoteleen säilyneistä teoksista pisimmän, eurooppalaista eläinkuvaa vuosisatoja muovanneen ja myöhemmin myös paljon parjatun Eläinopin (Tōn peri ta zōia historiōn, lat. Historia animalium 486a5–638b). Suomentaessa nousee aina esiin ennakoimattomiakin kysymyksiä, joita käsittelen tulevissa kirjoituksissani hankkeen puitteissa – ehkä niistä siivilöityy jotakin väitöskirjaan asti.
FT, Kreikan kirjallisuuden dosentti, Helsingin yliopisto
Väittelin Kreikan kielen ja kirjallisuuden oppiaineessa ns. humanistikreikankielisistä teksteistä (New Ancient Greek, Humanist Greek, vrt. uuslatina) Helsingin yliopistossa 2004. Tekstiaineisto oli pääosin varhaisesta Turun akatemiasta, jonka tieteellistä paradigmaa leimasi uusaristotelismi. Sittemmin olen editoinut ja kääntänyt humanistikreikankielisiä tekstejä kansainvälisiin julkaisuihin sekä julkaissut aiheesta monografian (2022). Olin tutkijana kansainvälisessä Helleno-Nordica-hankkeessa 2017–2020; Suomen pieni tiimimme järjesti tästä uudesta tieteenalasta konferenssin Helsingissä 2018.
Sivuaineeni oli teoreettinen filosofia ja gradun tein Plotinoksen ikuisuus- ja aikakäsityksestä. Jotkut tutkimusartikkelini ovat sivunneet filosofisia tekstejä, mutta en ole varsinaisesti filosofian historian tutkija. Olen perehtynyt hieman myös keskiaikaisten kreikkalaisten käsikirjoitusten tutkimukseen Egyptin Aleksandriassa prof. Jaakko Frösénin johtaman Antiikin Kreikan kirjoitetut lähteet -huippuyksikön osahankkeessa 2006–2008. Vuosina 2016–2021 toimin antiikin draamakäännöshankkeen johtajana; olen suomentanut draamojen lisäksi esimerkiksi Plutarkhoksen eläinteemaisia kirjoituksia, Epikurosta ja Arkhimedestä. Tietokirjaan Aristoteleen Runousopista laadin tausta-artikkeleita ja olin teoksen toinen kääntäjä.
Antiikin eläintutkimuksen osalta olen julkaissut useiden kansainvälisten artikkeleiden lisäksi filosofian tutkija, dos. Erika Ruonakosken kanssa teoksen Human and Animal in Ancient Greece: Empathy and Encounter in Classical Literature (London 2017). Edellinen eläintutkimushankkeeni oli dos. Miira Tuomisen johtama The Nature and Moral Status of Animals in Antiquity and Middle Ages vuosien 2019–2024 aikana.
Antiikin kreikan tekstikurssien ja antiikin kulttuuriin liittyvien luentojen lisäksi pidin yhdessä dos. Raija Mattilan kanssa Helsingin yliopiston ensimmäisen eläinhistorian kurssin keväällä 2015. Olen saanut arvioida kahta kansainvälistä tutkimushanketta, Helsingin yliopiston pro gradu -tutkielmia ja Turun yliopiston Kieli ja käännöstieteiden tohtoriohjelman hakemuksia (2023) sekä ohjata väitöskirjojen tekijöitä. Erika Ruonakosken kanssa järjestimme joulukuussa 2013 kollokvion Helsinki Collegiumin tiloissa otsikolla Encounters with Animals in Graeco-Roman Antiquity. The Historicity of Experience.
Työskentelen tässä hankkeessa ajalla 1.3.2025–31.3.202027. Suomennan Aristoteleen teoksen Eläinten liikkumistavoista (De incessu animalium, 704a5–714b24) ja laadin kaksi tutkimusartikkelia:
1) ”Observing Variety and Constructing Animality: ‘Animal’ in Aristotle’s Zoological Works”, joka tarkastelee Aristoteleen eläinkuvan ja käsityksen “eläimyydestä” muotoutumista hänen eläintieteellisissä teoksissaan.
2) ”Animal machine: Arguments against the Cartesian Notion of Animals at the Royal Academy of Turku during the 17th and 18th Centuries”, jossa tutkin uusaristoteelisia argumentteja kartesiolaisen eläinkäsityksen torjumiseksi; artikkelin tutkimusmateriaalina on pääosin Turun akatemian (1640–1827) dissertaatiot.
FT, Kreikan kieli ja kirjallisuus
Väittelin Kreikan kielen ja kirjallisuuden oppiaineessa Helsingin yliopistossa vuonna 2002. Väitöskirjani käsitteli Egyptistä peräisin olevia ensimmäisen vuosisadan eaa. hallinnollisia asiakirjoja, jotka on kirjoitettu antiikin ehkä tärkeimmälle kirjoitusmateriaalille, papyrukselle. Väitöskirjani on kaksiosainen, sen ensimmäisessä osassa jäljitetään papyrusten päätyminen ensin antiikinaikaisen kierrätyksen kautta muumiokartonkien valmistusmateriaaliksi ja lopulta saksalaisten arkeologisten kaivausten kautta Berliinin egyptiläiseen museoon. Toinen osa koostuu 20 aiemmin julkaisemattoman kreikankielisen papyrusasiakirjan editiosta.
Aristoteleeseen liittyen olen kirjoittanut luvun ”Filosofia” teoksessa Kivistö & Riikonen (toim.), Mitä jokaisen tulee tietää antiikista. Kreikka & Rooma, Avain 2013, s. 132–157. Artikkelin taustalla vaikutti lukkarinrakkauteni filosofiaan, joka johtuu osittain siitä, että perheenjäseneni harrastavat filosofiaa huomattavasti ammattimaisemmin kuin minä.
Työskentelen tässä hankkeessa 1.3.2025–28.2.2027. Suomennan kaksi Aristoteleen eläintieteellistä teosta, Eläinten osista (De partibus animalium, 639a1–697b31) ja Eläinten synnystä (De generatione animalium, 715a1–789b20). Lisäksi kirjoitan yhteistyössä Mika Perälän kanssa tutkimusartikkelin, joka käsittelee suomennostyön yhteydessä nousseita kysymyksiä tekstikritiikistä.
DPhil, College Lecturer, Faculty of Philosophy, University of Oxford
Toimin (määräaikaisena) filosofian lehtorina Merton Collegessa ja antiikin filosofian lehtorina Corpus Christi Collegessa, Oxfordissa. Vuonna 2023-24 olin vieraileva Fulbright-stipendiaatti Pittsburghin yliopistossa. Valmistuin filosofian tohtoriksi Oxfordin yliopistosta vuonna 2022.
Tutkimukseni keskittyy Aristoteleen teon ja toimijuuden filosofiaan, erityisesti hänen luonnonfilosofiaansa ja metafysiikkaansa. Väitöskirjani (“Aristotle on Action and Agency”) tarkastelee Aristoteleen käsitystä muutoksen ja toiminnan luonteesta sekä siitä, miten toiminnat ja muutokset aiheutuvat ja selitetään. Väitän, että hänen filosofiansa muodostaa ainutlaatuisen lähestymistavan toiminnanfilosofiaan. Aristoteleen toiminnanfilosofiaa voidaan ymmärtää “alhaalta ylöspäin” -lähestymistapana: tarkkailemalla erilaisia toimijoita ympärillämme voimme vertailla ja siten ymmärtää erilaisten toiminnan muotojen erityispiirteitä, olivatpa ne sitten rationaalisia, eläimellisiä, elementaarisia, tähtitieteellisiä tai jumalallisia.
Projektin jäsenenä osallistun kommentaarien kirjoittamiseen yhdessä muiden kanssa.