Lyhyt vastaus: ei. Havainnointi- ja laskentamenetelmien kehittäminen ei tarkoita, että nykyinen ymmärrys olisi pielessä, vaan sitä, että osaamme jatkossa kertoa entistä tarkemmin, mistä olemme varmoja, mistä emme ja miksi näin.
Keskustelu hiilinieluista keskittyy helposti epävarmuuksiin. Silti suuri osa kokonaisuudesta tunnetaan hyvin. Tämä on ratkaisevaa, kun katsotaan tulevaisuuteen. Kesäkuun alussa HIKET-hankkeen järjestämässä epävarmuustyöpajassa tämä tuli selvästi esiin.
Esimerkiksi:
- Puuston runkobiomassa tunnetaan hyvin; vihreä biomassa heikommin. Pienikin epävarmuus puustossa on silti merkittävä koko maankäyttösektorin tasolla. Siksi on tärkeää erottaa, mikä on hyvin tiedossa ja mikä ei.
- Paikallisesti nettoekosysteemivaihdon mittaukset ovat suhteellisen tarkkoja; epävarmuus kasvaa, kun siirrytään koko maan tasolle.
- Kehityksen suunta ja trendi tunnetaan usein paremmin kuin yksittäisen vuoden absoluuttinen taso.
- Pyörrekovarianssimittaukset (EC) ovat menetelmänä vakiintuneita ja tarkkoja edustavilla mittauspaikoilla; kysymys on ennemmin verkoston kattavuudesta kuin yksittäisen mittauksen luotettavuudesta.
- Tiedämme, missä tieto on vahvinta ja missä heikointa, eli osaamme kohdentaa kehityksen sinne, mikä tunnetaan huonoimmin (esimerkiksi maaperän hiilitase). Tämä on itsessään vahvan ymmärryksen merkki.
Epävarmuus ei ole sama asia kuin tietämättömyys. Se on jokaisen menetelmän ja prosessin olennainen osa, vaikka kvantifiointi voikin olla haastavaa. Epävarmuuden olemassaolo ei kerro tiedon puutteesta, vaan siitä, että ymmärrämme menetelmämme rajat. Tähän vastataan panostamalla tutkimukseen ja menetelmien kehitykseen, ja hyväksymällä, että epävarmuus on aina läsnä.
Jotta epävarmuudesta tulee työkalu eikä kompastuskivi, se pitää operationalisoida:
- Jokaisessa selvityksessä epävarmuus käydään läpi ja sen lähteet kuvataan selkeästi. Laadullinenkin kuvaus on parempi, kuin ei kuvausta lainkaan.
- Jokaiselle menetelmälle lasketaan sisäinen epävarmuus, ja menetelmiä verrataan toisiinsa, myös pyrkien huomioimaan komponenttien väliset riippuvuudet.
- Eri menetelmien vertailu on arvo sinänsä . Vaikka nykyhetken epävarmuus ei pienenisikään, vertailu vähentää ennakoimattomia riskejä. Eri menetelmät voivat vastata eri kysymyksiin tai tuoda luotettavuutta jonkin menetelmän ulottumattomissa oleviin epävarmuuksiin.