HIKET – usein kysyttyä (Q&A)

Valtioneuvoston kanslian (VNK:n) rahoittama hiilinielujen havainnointijärjestelmien kehittämishanke HIKET parantaa hiilitaseiden seurantajärjestelmää ja tuottaa tarkempaa tietoa kasvihuonekaasumittauksiin liittyvistä epävarmuuksista. Hanke yhdistää mittaukset, satelliittidatan, mallit ja inventaariot yhdeksi kokonaisuudeksi, jotta hiilitaseita voidaan arvioida luotettavammin ja läpinäkyvämmin.  

Nykyiset menetelmät eivät anna riittävän tarkkaa kuvaa hiilinielujen kehityksestä. Eri datalähteet ja laskentatavat tuottavat toisistaan poikkeavia tuloksia, eikä epävarmuuksia aina tunneta riittävän hyvin. HIKET-hanke kehittää ratkaisuja tähän ongelmaan tuottamalla vertailukelpoista tietoa ja tekemällä epävarmuudet näkyviksi, mikä on keskeistä ilmastopolitiikan riskien hallinnassa. 

Havainnointijärjestelmän kehittäminen on hankkeen kokoava käsite, joka kattaa neljä toisiaan tukevaa kokonaisuutta:

• kartoitetaan nykyisen mittausverkoston havainnointikyky ja sen puutteet
• kehitetään olemassa olevien tutkimusasemien ja mittauskohteiden toiminnallisuuksia
• rakennetaan kokonaan uusia mittausasemia sinne, missä kokonaisuuden kannalta on pahimmat puutteet
• tarkistetaan ja parannetaan laskentamalleja, joilla mittauksia skaalataan ja hiilitaseiden kehitystä ennustetaan.

Erityisesti pyörrekovarianssimittauksiin perustuvaa havainnointidataa talousmetsistä on tällä hetkellä vain vähän, joten uusia mittauksia kohdennetaan kohteisiin, jotka ovat päästöiltään tai nieluiltaan merkittäviä kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion kannalta.

Tavoitteena on kokonaisuus, jossa mittaukset, mallit, satelliittidata ja inventaariot tukevat toisiaan ja tuottavat aiempaa tarkemman kuvan hiilinielujen tilasta ja kehityksestä.

Hankkeessa:

• kehitetään ja laajennetaan mittausverkostoa 
• yhdistetään eri datalähteitä (mittaukset, satelliitit, inventaariot) 
• parannetaan hiilitaseiden mallinnusta 
• analysoidaan epävarmuuksia systemaattisesti 
• rakennetaan ulkoinen rajapinta datan ja analyysien käyttöön. 

Tavoitteena on kokonaisvaltainen järjestelmä, joka yhdistää eri menetelmät yhdeksi analyysikehikoksi. 

Hiilitaseen epävarmuus tarkoittaa sitä, kuinka tarkasti hiilinielujen ja päästöjen määrä voidaan arvioida. Epävarmuutta syntyy esimerkiksi mittausverkoston rajallisesta kattavuudesta, mallien rakenteellisista oletuksista ja parametreista sekä eri datalähteiden, kuten satelliittihavaintojen, mittaustornien, pyörrekovarianssiaineistojen ja inventointien yhdistämisestä, kun ne on mitattu eri menetelmillä ja eri mittakaavoissa. HIKET tekee nämä epävarmuudet näkyviksi ja kvantifioi ne (arvioi niiden suuruuden), jotta päätöksenteko voi perustua realistiseen tietoon.

HIKET tuottaa tietoa ja kehittää työkaluja, jotka auttavat mm. arvioimaan ilmastotoimien vaikutuksia, vertailemaan eri skenaarioita sekä tunnistamaan riskejä ja epävarmuuksia. Tavoitteena on tehdä ilmastopolitiikasta läpinäkyvämpää, perustellumpaa ja vaikuttavampaa. 

Hankkeen tuottamaa tietoa voivat hyödyntää esimerkiksi päättäjät ja viranomaiset, tutkijat, yritykset ja sovelluskehittäjät, järjestöt ja yhdistykset sekä kansainväliset toimijat. Erityisesti yrityksille hanke tarjoaa laadukasta dataa uusien palveluiden ja liiketoimintamallien kehittämiseen.

HIKETissä kehitetään rajapinta, jonka kautta käyttäjät voivat mm. tarkastella hiilitaseita ja niiden epävarmuuksia, vertailla eri skenaarioita, yhdistää ja analysoida eri datalähteitä. Rajapinta mahdollistaa uudenlaiset analyysit ja tekee datasta aiempaa helpommin hyödynnettävää. 

HIKET kehittää lähestymistapaa, joka voidaan laajentaa Suomen ulkopuolelle. Tavoitteena on luoda malli, joka Euroopan tutkimusinfrastruktuureja hyödyntäen ja kehittäen tukee EU:n LULUCF-sektorin seurantaa, maiden välistä vertailtavuutta sekä yhtenäisempiä laskentamenetelmiä. Hankkeessa kehitettävä kansallinen “blueprint” eri lähestymistapoja yhdistävästä havaintojärjestelmästä voi toimia pohjana eurooppalaiselle hiilitaseiden seurannan järjestelmälle.

Hanke yhdistää Suomen johtavan ilmasto- ja ekosysteemitutkimuksen osaamisen. HIKET toteutetaan kolmen organisaation yhteistyönä: Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos ja Luonnonvarakeskus. Lisäksi mukana on tutkijoita mm. Suomen ympäristökeskuksesta ja Itä-Suomen yliopistosta.

Alustavia tuloksia esitellään puoliväliraportoinnin yhteydessä syksyllä 2026. Lopulliset tulokset valmistuvat vuoden 2027 aikana, ja loppuraportti julkaistaan elokuussa 2027. Hanke päättyy vuonna 2027. 

Hankkeen etenemistä voi seurata verkkosivuilla ja viestintäkanavissa. Lisäksi HIKET tekee yhteistyötä sidosryhmien kanssa ja kehittää ratkaisuja yhdessä käyttäjien tarpeiden pohjalta.

Tähän on koottu linkkejä HIKET-hankkeessa käytettyihin keskeisiin käsitteisiin, malleihin ja tietolähteisiin:

Yleiskäsitteet

• Ilmakehä-ABC — Ilmatieteen laitoksen hakusanasto, joka selittää käsitteitä meteorologian, klimatologian, ilmanlaadun, avaruustutkimuksen, geofysiikan ja merentutkimuksen aloilta.
• Kasvihuonekaasuinventaario (KHKI) — Suomen virallinen laskenta kasvihuonekaasujen päästöistä ja poistumista.
• HiiliNielu+ — maankäytön kokonaisilmastovaikutus, joka huomioi kasvihuonekaasujen lisäksi biofysikaaliset tekijät kuten albedon ja aerosolivaikutukset.

Aineistot ja inventoinnit

• VMI – Valtakunnan metsien inventointi — Luonnonvarakeskuksen kattava seuranta Suomen metsävaroista.

Mallit

• MELA — Luonnonvarakeskuksen metsälaskelmien ja skenaarioiden mallinnusjärjestelmä.
• PREBAS — Helsingin yliopiston prosessipohjainen malli, joka simuloi puuston kasvua sekä ekosysteemin hiilen ja veden kiertoa.
• Yasso — maaperän hiilen kiertoa kuvaava malli.
• SUSI — prosessipohjainen ekosysteemimalli, joka laskee ojitetun suometsän hydrologiaa, ravinnekiertoja ja hiilitaseita.

Mittaukset ja infrastruktuuri

• Pyörrekovarianssi (Eddy Covariance, EC) — menetelmä, jolla mitataan ekosysteemin ja ilmakehän välistä kaasujen vaihtoa.
• Pelto-observatorio (Field Observatory) — järjestelmä, joka yhdistää automaattista havaintodataa ja avointa satelliittikuvainformaatiota maankäytön seurantaan.