ARK-DATA-hanke luo toimintamallin ja digitaalisia työkaluja, joiden avulla mikroarkeologinen tutkimustieto, eli maaperässä säilyvät mikroskooppiset pienet orgaaniset jäänteet, saadaan paremmin tutkimuksen, viranomaisten ja kaikkien aiheesta kiinnostuneiden käyttöön. Digitaaliset työkalut käsittävät esimerkiksi arkeologisten käsitteiden suhteita kuvaavan tietomallin, maanäytteiden otossa tarvittavia dokumentointilomakkeita ja laatuohjeita. Tekemäämme toimintamallia testataan hankkeen aikana sekä arkeologisilla kaivauksilla että tietojenkäsittelytieteen ja laskennallisen arkeologian tutkimusmetelmillä. Hankkeen ensimmäisenä vuonna 2026 osallistumme
Hankkeen rahoittaja on
Mikroarkeologia on sateenvarjotermi tutkimuksille, joissa analysoidaan maaperässä säilyneitä, ihmistoiminnasta ja kohteen luonnonympäristä kertovia alle 1 mm kokoisia partikkeleita tai ns. mikrofossiileja. Esimerkiksi erilaisten viljakasvien siitepölytutkimuksia on tehty jo pitkään, mutta vasta viime vuosina on alettu tutkia tarkemmin myös muita maaperässä säilyviä eloperäisiä jäänteitä, kuten lintujen sulkien osia, eläinten karvoja, hiilipartikkeleita tai tekstiileissä käytettyjä kasvikuituja. Keskeistä on havaita, kuinka arkeologisia muinaisjäännöksiä, kuten asuinrakennusten pohjia tai hautoja, tutkittaessa on tärkeää huomioida näkyvien esineiden ja rakenteiden lisäksi maannoksessa säilyvät, paljaalle silmälle näkymättömät menneisyyden jäljet.
Analysoimalla maasta kerättyä näytteitä saadaan tietoa niin muinaisjäännöskohteen ympäristöstä ja maisemasta kuin itse kohteella käytetyistä orgaanisista materiaaleista. Esimerkiksi talojen puinen perustus voi näkyä mikroskooppisen pieniä puun jäänteinä silloin, kun isompia, silmin havaittavia puulastuja ei ole säilynyt. Havainnollistavana esimerkkinä voidaan mainita myös kuuluisa Euran emännän hautaus Luistarin kalmistosta 1000-luvulta. Uusi tutkimus on paljastanut, että haudan perusteella rekonstruoitua muinaispukua pitäisi täydentää mm. lyhyellä karhun nahasta valmistetulla viitalla.
Skateholmin varhaisen kivikauden, eli ns. mesoliittisen ajan kalmistosta löydetty linnunsulan fragmentti. Löytö löytyi vainajan selän takaa haudasta XV.
Outokummun Majoonsuon kivikautisesta punamultahaudasta löydettiin suden tai muun koiraeläimen karva. Se voi olla peräisin esimerkiksi turkiksesta, johon hautaan asetettu vainaja käärittiin.