Barry K. Gills was born May 22, 1956 in Washington, D.C, United States of America.  He received his Masters degree in Political Science from the University of Hawaii at Manoa in 1983, and received his PhD in International Relations from the London School of Economics and Political Science, University of London in 1995.

In 1984-5 Gills was an Associate Graduate Member of St. Antony’s College, Oxford University, and in 1985-6 conducted doctoral research at the Asiatic Research Center, Korea University, Seoul, Korea.  In 1988 he became Lecturer in Korean Politics at Newcastle University, UK; became Lecturer in International Politics there in 1990, Senior Lecturer in International Politics in 1998 and in 2001 was made Reader in International Politics.  In 2002-2003 he was visiting research professor at the University of Hawaii and Director of the Globalization Research Center, and executive board member of the Globalization Research Network. Between 1988-1994 he was a Fellow of the Transnational Institute, Amsterdam, and in 1992-94 a co-founding editor of the Review of International Political Economy, and the Standing Group on Third World Politics of the ECPR.  From 1994-1997 he was a core member of the Global Economic History Network.

He joined the editorial board of Third World Quarterly in 1992 and has co-edited a series of TWQ special issues. He co-founded and chaired the World-Historical Systems Theory sub-section of the International Political Economy section, International Studies Association, and is a past president of the IPE section of ISA (2005-6). He is founding Editor and Editor in Chief of Globalizations journal (2001-present) and the book series Rethinking Globalizations (2001-present).  He was appointed Professor of Global Politics at Newcastle University in May 2006. From 6/2010-7/2013 he was President of the University and College Union at Newcastle University.  He has been a Fellow of the World Academy of Art and Science since 2006 to the present.

His research interests have included Korean and East Asian political economy, the political economy of development, democratization and economic liberalization in developing countries, world system theory and history, globalization and the politics of resistance, global history and globalization, and the global financial crisis 2008- His recent research has investigated the changing role of the Global South in world order, democracy in the Global South, and cosmopolitan civil societies and world order. His work has been published in several languages, including Chinese, Turkish and Arabic.

Professor, Doctor of Philosophy Barry Keith Gills was appointed Professor of Development Studies from 1 August 2013.

Sami Pihlström syntyi Helsingissä 27.12.1969 ja kirjoitti ylioppilaaksi Mäkelänrinteen lukiosta 1988. Hän valmistui Helsingin yliopiston humanistisesta tiedekunnasta filosofian kandidaatiksi 1993, lisensiaatiksi 1994 ja tohtoriksi 1996 pääaineena teoreettinen filosofia. Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian dosentiksi 1998 sekä filosofian dosentiksi Turun yliopistoon 1998 ja Kuopion yliopistoon 2000.

Väitöksen jälkeen Pihlström toimi tutkijana Helsingin yliopiston Filosofian laitoksella, kunnes siirtyi Kuopion yliopiston ma. filosofian professoriksi lukuvuodeksi 1998-1999. Hän työskenteli Suomen Akatemian tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa 1999-2002. Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian yliopistonlehtorin vakinaiseen virkaan hänet nimitettiin 2001. Hän siirtyi Tampereen yliopiston ma. filosofian professoriksi vuosiksi 2005-2007, ja hänet nimitettiin 2006 Jyväskylän yliopiston käytännöllisen filosofian professorin vakinaiseen virkaan, jota hän hoiti 2007-2009. Tampereen yliopistossa hän toimi laitosjohtajana (2007) ja Jyväskylän yliopistossa filosofian oppiaineen vastuuprofessorina sekä Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen varajohtajana (2008-2009). Pihlström palasi Helsingin yliopistoon 2009, jolloin hänet nimitettiin tutkijakollegiumin johtajaksi; tässä tehtävässä hän on jatkanut vuoteen 2015.

Pihlström on johtanut mm. Suomen Akatemian tutkimushankkeita Helsingin (2003-2006) ja Jyväskylän yliopistoissa (2008-2011), Suomen Kulttuurirahaston Argumenta-hanketta tutkijakollegiumissa (2011-2013) sekä useita kollegiumiin sijoitettuja hankkeita ja ohjelmia, mm. Nordic Pragmatism Networkia (2008-2013). Hän toimii professori Risto Saarisen johtaman Suomen Akatemian huippuyksikön ”Järki ja uskonnollinen hyväksyminen” (Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, 2014-2019) nykyuskonnonfilosofiaa tutkivan ryhmän johtajana. Pihlströmin virka- ja työsuhteet ovat sijoittuneet suomalaisiin yliopistoihin, mutta hän on hankkeittensa ja tehtäviensä puitteissa tehnyt tutkimus- ja opetusvierailuja kymmeniin ulkomaisiin yliopistoihin (lähinnä muttei yksinomaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa). Hän on toiminut aktiivisesti tutkijakollegiumin kaltaisten monitieteisten institute for advanced study -laitosten kansainvälisissä verkostoissa.

Pihlström on ollut useiden kansainvälisten ja kotimaisten julkaisusarjojen toimitustehtävissä ja muissa akateemisissa luottamustehtävissä, mm. Suomen Filosofisen Yhdistyksen hallituksessa vuodesta 1996. Hänellä on laaja kokemus kansainvälisten konferenssien järjestämisestä Suomessa ja ulkomailla. Hän on toiminut mm. Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan Julkaisufoorumin filosofian ja teologian paneelin puheenjohtajana vuodesta 2011.

Pihlströmin tutkimustyö on painottunut pragmatismiin, realismin ongelmaan, metafysiikkaan, etiikkaan, transsendentaalifilosofiaan ja viime vuosina etenkin uskonnonfilosofiaan. Hän on julkaissut 16 monografiaa (10 englanniksi, 6 suomeksi) ja useita kymmeniä vertaisarvioituja kansainvälisiä artikkeleja; yhteensä akateemisia julkaisuja on n. 400.

Professori, filosofian tohtori Sami Pihlström nimitettiin uskonnonfilosofian professorin tehtävään 1.8.2014 alkaen.

Jouni Laakso on syntynyt 8.6.1967 Tampereella. Hän valmistui ylioppilaaksi 1986 Hervannan lukiosta, opiskeli ekologian ja ympäristönhoidon alalta maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 1986-93, ja väitteli filosofian tohtoriksi 1998 maaperän ravintoverkkojen rakenteen merkityksestä ekosysteemiprosesseille.

Laakso vaihtoi tutkimusalaa teoreettiseen ja kokeelliseen populaatioekologiaan vuonna 1997 Jyväskylässä ja siirtyi Helsingin yliopistoon tutkijatohtoriksi vuonna 2001. Vuosina 2007-08 hän toimi teoreettisen ekologian yliopistonlehtorina ja sen jälkeen akatemiatutkijana 2009-2014.

Laakso on ohjannut viisi väitöskirjaa ekologian ja evoluutiobiologian alalta ja parhaillaan on viisi tohtorikoulutettavaa. Hän on ollut jäsenenä ja ryhmänjohtajana kolmessa Suomen akatemian tutkimuksen huippuyksikössä sekä pohjoismaisessa ilmastonmuutoksen seurauksia tutkivassa huippuyksikössä. Laakso toimii useissa tieteellisissä asiantuntija- ja hallintotehtävissä ja toimii tutkijakoulujen seurantaryhmissä ja johtoryhmissä. Hän on julkaissut yli 50 tieteellistä artikkelia.

Pääasiallinen tutkimusala on kokeellinen ja teoreettinen ekologia ja evoluutiotutkimus akvaattisissa ja terrestrisissä ekosysteemeissä. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat miten hajottajaravintoverkkojen biodiversiteetti vaikuttaa ekosysteemiprosesseihin, miten ympäristönvaihtelu vaikuttaa populaatioiden ja yhteisöjen dynamiikkaan, sekä se mikä säätelee ympäristössä kasvavien opportunistisesti tauteja aiheuttavien mikrobien virulenssia. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut tarve kehittää yleisiä ekologisia ja evolutiivisia teorioita, sekä testata niitä käyttäen lähinnä laboratorioon luotuja pieniä ekosysteemeitä. Laakson tutkimukset ovat auttaneet ymmärtämään monimutkaista ympäristön vaihteluiden ja populaation kannanvaihtelujen välistä suhdetta tilanteissa joissa yksilöiden epälineaariset fysiologiset ympäristövasteet ja lajien väliset vuorovaikutukset ovat merkittävä komponentti. Viimeaikaiset tutkimukset ovat keskittyneet selvittämään miten samassa aikamittakaavassa tapahtuvat ekologiset ja evolutiiviset vuorovaikuttavat keskenään. Tähän teemaan liittyen Laakso johtaa parhaillaan Suomen akatemian projektia joka käsittelee ympäristössä kasvavien opportunistisesti tauteja aiheuttavien bakteerien virulenssin evoluutiota. Tutkimus on mm. edistänyt epidemiologian eko-evolutiivista teoriaa ja tarjoaa uuden näkökulman opportunistitautien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.

Professori, filosofian tohtori Jouni Laakso nimitettiin ekologian ja evoluutiobiologian professorin määräajaksi täytettävään tehtävään ajaksi 1.4.2014-30.3.2017.

Mark Hindmarsh was born on 3.1.61 in Hemel Hempstead, UK, and took his A Levels at the Perse School, Cambridge in 1979. He studied Physics at Oxford, and got his PhD in Theoretical Particle Physics from Imperial College, London in 1986.

He had postdoctoral research positions at Los Alamos National Laboratory, Newcastle University and the University of Cambridge, before arriving at the University of Sussex in 1993 with a Science and Engineering Research Council Advanced Fellowship.  There he became Lecturer, then Reader, and finally Professor of Theoretical Physics.  Between 2008 and 2011 he was Head of the Department of Physics and Astronomy.

Hindmarsh’s research interests lie in the overlap between particle physics and cosmology, where one tries to understand the first few moments of the universe’s history in terms of the physics discovered in laboratories around the world.  Since his research career started, the new science of particle cosmology has moved from order-of-magnitude theoretical estimates to testing new theories against precision data.  Hindmarsh’s specialism is phase transitions in the early universe, and the relics they leave behind. He is particularly well-known for his work on cosmic strings, massive linear structures whose traces can be sought in the distant universe. Following a sabbatical in Helsinki between 2012-13, he has been collaborating with researchers at the University of Helsinki Department of Physics and the Helsinki Institute of Physics on gravitational radiation from phase transitions.

He has published over 90 articles in refereed journals, including a classic review of cosmic strings, and is a member of advisory committees for international conference series, and national and international grants panels.  He is Director of Outreach for the department of Physics and Astronomy at the University of Sussex, heading a programme which made contact with over 13,000 schoolchildren in 2013-14.

Professor, Doctor of Philosophy Mark Hindmarsh was appointed  Visiting Professor of Theoretical Physics from 1 June 2014 to 31 May 2019.

Sami Moisio on syntynyt 1.10.1973 Oulussa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseon lukiosta 1992. Hän valmistui Turun yliopistosta filosofian tohtoriksi 2003 (maantiede). Yhteiskuntatieteiden tohtoriksi hän valmistui Lapin yliopistosta 2013 (valtio-oppi). Hänet on nimitetty dosentiksi Turun yliopistoon vuonna 2004, Turun kauppakorkeakouluun 2006 sekä Vaasan yliopistoon 2008.

Moisio on työskennellyt yliassistenttina Lapin yliopistossa vuosina 2002-2004, Oulun yliopistossa 2004-2005 ja Turun yliopistossa 2005-2006. Suomen Akatemian akatemiatutkijana ja tutkimushankkeen vastuullisena johtajana hän toimi 2006-2010. Oulun yliopiston maantieteen professoriksi Moisio nimitettiin vuonna 2010. Hän on Suomen Akatemian rahoittaman RELATE-huippuyksikön ryhmänjohtaja. Moisio on toiminut vierailevana tutkijana UCLAssa (1999) ja vierailevana lehtorina University College Londonissa 2008-2009.

Sami Moision tutkimus käsittelee valtiomuutosta, aluesuunnittelua, aluepolitiikkaa ja Euroopan integraatiota yhteiskunta- ja poliittisen maantieteen näkökulmasta. Hän on julkaissut lukuisia vertaisarvioituja kirjoja, toimitettuja teoksia, artikkeleita ja katsauksia Suomessa ja kansainvälisesti. Lisäksi Moisio on popularisoinut alaansa päivälehdissä ja osallistunut monin tavoin asiantuntijana yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tutkimustyön ohella Moisio on ollut jäsen valtioneuvoston asettamissa työryhmissä.

Moisio kirjoittaa parhaillaan perusteosta tietoyhteiskunnan geopoliittisista ulottuvuuksista. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat kapitalistisen talouden uusintamiseen liittyvät poliittiset suunnitteluprosessit, joissa pyritään uudelleenmuokkaamaan yhteiskunnan tilallisia rakenteita ja väestön ominaisuuksia, kapasiteetteja sekä orientaatioita.

Moisio on toiminut yli viisikymmentä kertaa vertaisarvioitsijana alansa johtavissa kansainvälisissä julkaisusarjoissa, arvioitsijana dosentin ja apulaisprofessorin pätevyyttä arvioitaessa, tutkimushankkeiden arvioitsijana ulkomaisille tiedeakatemioille ja yksitoista kertaa väitöskirjan esitarkastajana taikka vastaväittäjänä. Hän on toiminut pääohjaajana neljässä valmistuneessa väitöskirjassa.

Professori, filosofian ja yhteiskuntatieteiden tohtori Sami Moisio nimitettiin aluesuunnittelun ja aluepolitiikan professorin tehtävään 1.1.2015 alkaen.

Kari Eklund on syntynyt Helsingissä 28.08.1957 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Roihuvuoren yhteiskoulun lukiosta 1977. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1985. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli HY Lääketieteellisen kemian laitoksella assistenttina ja apulaisopettajana 1989-1994, ja väitteli samalta laitokselta lääketieteen tohtoriksi 1990. Väitöskirjatyön aiheena oli fosfolipidikalvojen rakenne ja ominaisuudet. Väittelyn jälkeen Kari Eklund siirtyi jatkamaan tutkimustyötä Yhdysvaltoihin Bostoniin, Harvard Medical Schooliin, jossa hän työskenteli professori Frank Austenin johtamassa ryhmässä vuosina 1991-1993. Tutkimustyön kohteena oli tulehduksen perusimmunologia ja syöttösolujen erilaistuminen sekä geenien luennan säätely.

Suomeen palattuaan Kari Eklund  jatkoi tutkimustyötä HY Lääketieteellisen kemian laitoksella ja aloitti sisätautien erikoistumispalvelut 1994 HYKS:ssä, IV sisätautien klinikalla Unioninkadulla, ja sen jälkeen Meilahden sairaalassa, josta hän valmistui sisätautien erikoislääkäriksi 1997 ja reumatologian erikoislääkäriksi 2001. Hänet nimitettiin Helsingin Yliopiston kokeellisen sisätautiopin dosentiksi 1999. Hän toimi erikoislääkärinä Kirurgisessa sairaalassa vuoteen 2008, jolloin hän siirtyi osa-aikaiseksi tutkijaksi ja tutkimusryhmän johtajaksi Wihurin tutkimuslaitokselle Helsingin Kaivopuistoon. Samaan aikaan hän toimi perustamansa Helsingin Reumakeskuksen vastaavana johtajana. Kari Eklund siirtyi takaisiin Helsingin Yliopistolliseen keskussairaalaan 2013 jolloin hänet nimitettiin osastonylilääkäriksi Reumatologian klinikkaan.

Kari Eklundin tieteellinen tutkimustyö käsittää yli 80 julkaisua erityisesti immunologian alalta. Työ on pääasiassa ollut perustutkimusta, mutta  hän on tehnyt myös kliinisiä tutkijalähtöisiä tutkimuksia. Tutkimustyön kohteena ovat olleet tulehdusreaktion mekanismit  ja niitä säätelevät tekijät. Tutkimustyön perusteella on syntynyt myös useita patentteja.  Tämänhetkisenä tavoitteena on selvittää reumasairauksien patogeneesiä ja kehittää uudenlaisia hoitomahdollisuuksia. Kansainvälinen yhteistyö on jatkunut ja tällä hetkellä on meneillään kanadalaisen tutkimusryhmän kanssa laaja yhteistyöprojekti, jossa selvitetään nivelreuman immunopatologiaa ja elimistön omia tulehdusta hillitseviä mekanismeja. Kari Eklund on ohjannut 2 väitöskirjaa ja ohjaa parhaillaan kahdeksaa väitöskirjaa joista kolmen odotetaan valmistuvan 2015. Kari Eklund on kirjoittanut myös potilasoppaan nivelreumaa sairastaville.

Dosentti, lääketieteen ja kirurgian tohtori Kari Eklund nimitettiin reumatologian osa-aikaiseen (35%), määräajaksi täytettävään professorin tehtävään ajaksi 18.08.2014-17.08.2019.

Kari Reijula on syntynyt Merikarvialla 6.9.1957. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Kerimäen lukiosta 1976. Hän valmistui Oulun yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi 1983 ja lääketieteen tohtoriksi 1985. Hänestä tuli työterveyshuollon erikoislääkäri ja kokeellisen työlääketieteen dosentti Oulun yliopistossa 1990. Työterveyshuollon dosentiksi Reijula nimitettiin Helsingin yliopistoon 1997.

Kari Reijula on toiminut Työterveyslaitoksella vuodesta 1986 alkaen erikoislääkärinä, ylilääkärinä, Uudenmaan aluetyöterveyslaitoksen johtajana, teemajohtajana ja tutkimusprofessorina yli 25 vuotta. Hän toimi työterveyshuollon professorina Oulun yliopistossa 1990-1992, työterveyden professorina Tampereen yliopistossa 2006-2011 ja Helsingin yliopiston osa-aikaisena työterveyshuollon professorina 2011-2014 kunnes tehtävä muutettiin 1.9.2014 alkaen täysiaikaiseksi.

Väiteltyään maanviljelijöiden homepölykeuhkosta Reijula lähti jatkamaan tutkimustyötä Yhdysvaltoihin vierailevana professorina kliinisen allergologian ja immunologian yksikössä Medical College of Wisconsinissa. Siellä hän tutki ensin homesienten aiheuttamia yliherkkyysreaktioita (1988-1989) ja sen jälkeen luonnonkumilateksiin liittyviä työperäisiä allergioita (1992-1993). Yhdysvalloista palattuaan Reijula siirtyi Oulusta Helsinkiin johtamaan Työterveyslaitoksen Sisäilmasto-ohjelmaa (1994-1998), aluelaitosta (2000-2006) ja tutkimuksen teema-alueita (2006 alkaen).

Kari Reijulan koko tutkijan ura vuodesta 1982 alkaen on kohdistunut työhön liittyviin sairauksiin, niiden aiheuttajiin ja työolojen merkitykseen ihmisen terveydelle. Mikrobeille altistuminen maanviljelijän työssä tai työpaikan sisäilmassa, tupakansavun terveyshaitat ja tupakkalain vaikutusten arviointi työpaikoilla, muut sisäilman epäpuhtaudet ja nyt parhaillaan tulevaisuuden hyvinvointia edistävät työtilat ovat olleet Reijulan tutkimuskohteina Työterveyslaitoksella ja yliopistoissa. Tutkimustyön ohessa Reijula on neljästi toiminut valtioneuvoston selvitysmiehenä sisäilmaongelmiin, keskussairaaloiden kuntoon ja tupakkalain uudistamiseen liittyen. Vuonna 2012 Reijula johti Eduskunnan Tarkastusvaliokunnan tilaaman tutkimuksen kosteus- ja homevaurio-ongelmien ratkaisemiseksi Suomessa. Reijula on julkaissut työterveyden oppialalta yli 200 referoitua tieteellistä julkaisua ja noin 200 muuta julkaisua alan kotimaisissa ja kansainvälisissä julkaisusarjoissa.

Työterveyden professorina Reijula on ollut kehittämässä oppialan erikoislääkärikoulutusta Suomessa ja Euroopan erikoislääkäriliitossa (UEMS). Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta on Suomessa toteutettu yli 10 vuoden ajan erillislailla ja –rahoituksella. Reijula on kahdesti ollut tätä varten perustetun valtakunnallisen koordinaatioryhmän puheenjohtajana. Reijula toimii Suomen edustajana työterveyshuollon oppialalla Euroopan erikoislääkäriliitossa (UEMS).

Professori, lääketieteen tohtori Kari Reijula nimitettiin Helsingin yliopiston ensimmäiseen täysiaikaiseen työterveyden professorin tehtävään 1.9.2014 alkaen.

Antonios Rezitis was born on June 10 1962 in Kato Achaia, Greece. He graduated from high school in 1980 and entered the Agricultural University of Athens, where he received his Bachelor degree in agricultural sciences with a major in agricultural economics in 1986. Then he obtained two Masters Degrees, one in agricultural economics from Rutgers University, USA, in 1990 and another in economics from North Carolina State University (NCSU), USA, in 1991. He obtained a Ph.D. in economics from the Department of Agricultural and Resource Economics (NCSU), USA, in 1995. During his studies in the Ph.D. program at NCSU, he served as a Graduate Research Assistant at the Department of Agricultural and Resource Economics. For the period from September 1995 to June 1997, he served as a Post-doctoral Research Associate at the Department of Agricultural and Resource Economics (NCSU). During that period he was involved in various research projects in agricultural economics.

During the period from March 1998 until August 2000, he served as an Adjunct Lecturer, teaching various Economics and Agricultural Economics courses, at the Agricultural Economics Department of the Agricultural University of Athens (Greece), Department of Agriculture of the University of Thessaly (Greece) and Department of Economics of the University of Ioannina (Greece). In August 2000, he was appointed Lecturer in ‘Economic Theory and Quantitative Methods’ at the Department of Economics of the University of Ioannina (Greece). In 2002, he was appointed Assistant Professor in ‘Economics’ at the Department of Business Administration of Food and Agricultural Enterprises (Agrinio Campus) of the University of Patras (Greece). In September of 2008, he was promoted Associate Professor in ‘Economics’ and then in May 2013, he promoted Professor in ‘Economics and Agricultural Economics’ at the same Department.

His research focuses in price transmission and volatility along the supply chain of agricultural products and food markets; measuring market power and analyzing market structure in the food industry; modeling supply response in livestock production under price volatility and CAP reforms; measuring efficiency, technical change and productivity in agricultural production and relating these measures to specific European Union Farm Credit Programs; studying convergence among agricultural sectors of different countries; modeling dynamic input demand for agricultural processing industries. He has served as a referee and editorial board member of several academic journals and has been editor of special academic issues and e-book series. He has been organizer, chair, discussant and invited expert of sessions of various academic conferences. He has been vice president of the ‘Greek Association of Agricultural Economists’ (ETAGRO) from 2012 until 2014 and head and vice head of two academic departments of the University of Patras (Greece).

Professor, Doctor of Philosophy Antonios Rezitis  was appointed Professor of  Agricultural Policy from 12 January 2015 to 31 July 2018.

Heikki Juhani Mikkeli on syntynyt 13.12.1958 Helsingissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta 31.5.1977. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1985, filosofian lisensiaatiksi 1988 ja valtiotieteiden kandidaatiksi 1989. Hänen vuonna 1992 valmistunut väitöskirjansa käsitteli aristoteelista tieteenkäsitystä Padovan yliopistossa 1500-luvulla. Mikkeli nimitettiin Euroopan historian dosentiksi vuonna 2004.

Heikki Mikkeli on työskennellyt projektitutkijana Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa vuodesta 1992 vuoteen 1996 ja Suomen Akatemian nuorempana ja vanhempana tutkijana vuodesta 1996 vuoteen 2005. Hän toimi vuoden projektitutkijana akatemiaprofessori Simo Knuuttilan johtamassa mielen filosofian historiaa käsittelevässä huippuyksikössä ja toisen vuoden tutkijana Helsingin yliopiston Tutkijakollegiumissa. Vuodesta 2007 alkaen Mikkeli toimi Renvall-instituutissa Euroopan tutkimuksen yliopistonlehtorina vuoteen 2012 saakka, jolloin hänet nimitettiin yleisen historian yliopistonlehtoriksi. Lukuvuoden 2012−13 hän toimi tutkimusjohtajana akatemiaprofessori Kaarlo Tuorin johtamassa Euroopan poliittista ja juridista perustaa tutkivassa huippuyksikössä.

Heikki Mikkelin keskeisiä tutkimusintressejä ovat olleet aatehistoria ja Euroopan historia. Hän kirjoitti teoksen Euroopan ideasta ja eurooppalaisuuden määrittelyistä kun maassamme pohdittiin, tulisiko Suomen liittyä Euroopan unioniin. 1990-luvun lopulla hän tutki hygieniaa osana länsimaisen lääketieteen oppihistoriaa antiikista valistusaikaan asti. 2000-luvulla hän kirjoitti yhdessä Jussi Pakkasvirran kanssa ensimmäisen suomenkielisen tieteidenvälisyyttä käsittelevän oppikirjan. Hän on julkaissut yli 80 tieteellistä artikkelia ulkomaisissa ja kotimaisissa aikakauskirjoissa ja kokoomateoksissa. Yhdessä Timo Joutsivuon kanssa hän on lisäksi toimittanut renessanssin tieteenkäsitystä ja länsimaisia terveyskäsityksiä koskevat teokset.

Heikki Mikkeli on viimeisen kymmenen vuoden aikana kehittänyt opetusmenetelmiä alue- ja kulttuurintutkimuksen ja yleisen historian oppiaineissa entistä interaktiivisempaan suuntaan. Tutkimustoiminnassaan hän on siirtynyt varhaisemmilta vuosisadoilta 1800- ja 1900-lukujen internationalismin ja transnationalismin tutkimukseen haastamalla aiempia Euroopan historian kansallisia tulkintoja. Yliopistotyön lisäksi hän on toiminut Ylioppilastutkintolautakunnassa, missä hän muun muassa vastasi 2000-luvun alussa uuden ainereaalikokeen toteutuksesta historian ja yhteiskuntaopin oppiaineissa.

Dosentti, filosofian tohtori Heikki Mikkeli nimitettiin yleisen historian professorin tehtävään 1.10.2014 alkaen.

Pirjo Hiidenmaa on syntynyt 6.2.1959 Anttolassa. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Mikkelistä Kalevankankaan lukiosta vuonna 1978. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1986, filosofian lisensiaatiksi  1992 ja filosofian tohtoriksi 1995 Helsingin yliopistosta. Hänet nimitettiin soveltavan kielentutkimuksen dosentiksi Helsingin kauppakorkeakouluun (nykyiseen Aalto-yliopistoon) vuonna 1997 ja vuotta myöhemmin Helsingin yliopistoon.

Hiidenmaa on tutkinut väitöskirjassaan oppikirjojen kieltä ja tiedonesitystä. Hänen väitöskirjansa Oppikirjateksti toimintana oli ensimmäinen suomen kielen alalta tehty väitöskirja, jossa tarkastelukohteena olivat tekstit ja niiden sosiaaliset kontekstit.

Väiteltyään tohtoriksi Hiidenmaa työskenteli pitkään Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa ensin tutkijana, sitten kielenhuolto-osaston johtajana. Hänen aikanaan kielenhuollossa korostui entisestään kielenkäytön ja tekstien tilanteisuus sekä kieliyhteisön merkitys kielenkäyttötapojen määrittäjänä. Lisäksi Hiidenmaa osallistui alusta alkaen eurooppalaiseen yhteistyöhön kielipolitiikan alalla.

1990-luvun alussa Hiidenmaa osallistui suomen kielen tekstipankin suunnitteluun ja siten kielen ja tekstien tutkimusedellytysten luomiseen. Hänen varsinainen tutkimus- ja kehitysalueensa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa oli hallinnollisten tekstien tutkimus. Tästä aiheesta hän ohjasi useita väitöskirjoja.

Vuonna 2006 Hiidenmaa siirtyi Suomen Akatemiaan, jossa hän toimi Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikön johtajana. Hän osallistui tutkimusrahoituksen ja tiedepolitiikan valmisteluun. Hänen erityinen kiinnostuksen kohteensa oli tutkimustiedon leviäminen yhteiskuntaan. Hän toimi mm. Euroopan tiedesäätiön (European Science Foundation) työryhmässä, joka laati tavoitteita ja toimenpidesuosituksia tutkijoiden yhteiskunnalliselle vaikuttavuudelle.

Vuonna 2011 Hiidenmaa siirtyi Helsingin yliopistoon, ensin Avoimen yliopiston, sitten Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian johtajaksi.

Tietokirjallisuus, tiedeviestintä ja asiatekstit ovat olleet kantavana teemana Hiidenmaan toiminnassa niin kielen asiantuntijana, tutkijana, opettajana kuin erilaisissa järjestötehtävissäkin. Hän toimi Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtajana v. 2003–2011; European Science Councilin puheenjohtajana hän on toiminut kolme kaksivuotiskautta vuodesta 2009 alkaen.

Dosentti, filosofian tohtori Pirjo Hiidenmaa nimitettiin tietokirjallisuuden ja tietokirjoittamisen professorin tehtävään 1.1.2015 alkaen.

Maarit Venermo s. Jokinen on syntynyt Hinnerjoella 26.12.1966. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Euran lukiosta 1985. Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui 1992 Turun yliopistosta, kirurgian erikoislääkäriksi vuonna 1999 ja verisuonikirurgiksi vuonna 2001 Tampereen yliopistosta. Vuonna 2003 hän hänen väitöskirjansa ”Vascular surgical service – developement in the 1990’s and future prospects” hyväksyttiin kunniamaininnalla. Vuosina 2003-2004 Venermo työskenteli postdoc-tutkijana Stanfordin yliopiston verisuonibiologian laboratoriossa. Hänet nimitettiin Suomen ensimmäiseksi verisuonikirurgian dosentiksi vuonna 2005. Hän työskenteli Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1997-2006 ensin apulaislääkärinä ja myöhemmin erikoislääkärinä. Vuodesta 2006 hän on työskennellyt Helsingin yliopistollisen sairaalan verisuonikirurgian klinikassa, ensin erikoislääkärinä ja vuodesta 2013 osastonylilääkärinä.

Laadun tarkkailu ja laadun parantaminen verisuonikirurgiassa on ollut Venermon  sydäntä lähellä siitä lähtien kun hän väitöskirjatyössään analysoi verisuonikirurgisen laaturekisterin aineiston yhden vuosikymmenen ajalta. Hänellä on Teknillisen korkeakoulun Master of Quality –tutkinto. Hän on tehnyt lukuisia kansallisia ja kansainvälisiä tutkimuksia aiheesta. Tällä hetkellä hän toimii kansaivälisen verisuonikirurgisen laadunkehitysryhmän, Vascunetin, puheenjohtajana ja kuuluu ICVR:n  (International Consortium of Vascular Registeries) johtoryhmään. ICVR kokoaa yhteen Vascunetin, Pohjois-Amerikkalaisen Vascular Quality Improvement -ryhmän ja FDA:n (Food and Drug Administration) ja tutkii verisuoniin suonensisäisesti asetettavien stenttien ja stenttiproteesien turvallisuutta ja paremmuutta perinteisiin avoleikkauksiin verrattuna verisuonisairauksien hoidossa.

Venermolla on 80 alkuperäisjulkaisua ja 50 kokooma-artikkelia tai kirjan kappaletta. Hän on osallistunut eurooppalaisen kaulavaltimoahtauman hoitosuosituksen ja  kokoavana kirjoittajana alaraajojen tukkivan valtimotaudin Käypä hoito -suosituksen tekoon. Hän on ohjannut 3 väitöskirjaa. Tämän hetkinen tutkimustyö kohdistuu kansainvälisen rekisteriyhteistyön lisäksi sellaisiin ajankohtaisiin aiheisiin verisuonikirurgiassa kuin lääkepinnotteisten pallokatetrien hyötyyn perinteiseen pallokatetriin verrattuna, angiosomikohdennetun pallolaajennuksen mahdollisuuksiin kriittisen alaraajaiskemian hoidossa ja yhä vähemmän kajoavien menetelmien tehokkuuteen laskimovajaatoiminnan hoidossa. Muun muassa näihin aiheisiin keskittyvät 8 rekisteröityä väitöskirjatyötä ja kolme kliinistä randomoitua tutkimusta, jotka ovat Venermon ohjauksessa.

Dosentti, lääketieteen tohtori Maarit Venermo nimitettiin verisuonikirurgian osa-aikaiseen (35%), määräajaksi täytettävään professorin tehtävään ajaksi 1.11.2014-31.10.2019.

Kimmo Rentola on syntynyt 31. elokuuta 1953 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Onkilahden yhteiskoulusta Vaasasta 1972. Hän valmistui valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta 1980 ja väitteli valtiotieteiden tohtoriksi 1994. Poliittisen historian dosentiksi edelleen samaan yliopistoon hänet nimitettiin 1995.

Opiskeluaikojen jälkeen Rentola toimi toimittajana, suomentajana, tutkimusavustajana ja opetustehtävissä, opiskeli ja tutki Milanossa, kirjoitti Kustannusosakeyhtiö Otavassa takakannen tekstejä ja tutki historiaa Karkkilan kaupungille.

Väiteltyään Rentola oli 1995-2003 Helsingin yliopiston palveluksessa rehtorin rahoittamana tutkijana ja hankkeen johtajana, Renvall-instituutin johtajana, poliittisen historian yliassistenttina sekä Suomen Akatemian akatemiatutkijana. Suojelupoliisin erikoistutkijana hän toimi 2004-06. Turun yliopiston poliittisen historian professorina Rentola oli 2006-14; toimittuaan laitoksen johtajana ja varadekaanina hän oli 2012-14 yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani.

Rentolan tutkimusaiheita ovat suomalainen kommunismi, Suomen ja Neuvostoliiton suhteet, vuoden 1968 nuorisoliikehdinnät, kylmä sota sekä tiedustelun ja turvallisuuspalveluiden historia. Väitöskirja Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937-45 (1994) herätti laajaa huomiota ja sai Yrjö Koskisen palkinnon vuoden historiateoksena ja Urho Kekkosen palkinnon erinomaisena tutkimuksena ulkopolitiikasta. Samoja teemoja jatkoi Niin kylmää että polttaa: Kommunistit, Kekkonen ja Kreml 1947-1958 (1997). Vuonna 2005 ilmestynyt Vallankumouksen aave: Vasemmisto, Beljakov ja Kekkonen 1970 palkittiin vuoden tiedekirjana. Pääteoksiin kuuluvat myös Karkkilan historia (1992) ja valtaosa Suojelupoliisin historiateoksesta Ratakatu 12 (2009). Rentola on julkaissut kymmeniä tieteellisiä artikkeleita suomeksi ja ulkomailla sekä toimittanut kokoomateoksia ja dokumenttijulkaisuja.

Tällä hetkellä Rentola johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa REIMAG-konsortiohanketta, jossa kolmen yliopiston voimin tutkitaan kylmän sodan päättymistä Itämeren piirissä. Aikaisemmin hän on toiminut kahden pohjoismaisen ja keskieurooppalaisen hankkeen (NORCOM ja NORCENCOWAR) johtoryhmissä sekä lukuisissa muissa projekteissa. Rentola on taajaan ollut refereenä ja muissa asiantuntijatehtävissä sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

Professori, valtiotieteiden tohtori Kimmo Rentola nimitettiin poliittisen historian professorin tehtävään 1.1.2015 alkaen.

Valtteri Niemi syntyi Turussa 11.9.1960. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Pernon lukiosta 1979, valmistui filosofian kandidaatiksi Turun yliopistosta 1987 ja väitteli samasta yliopistosta filosofian tohtoriksi 1989 pääaineenaan matematiikka.

Väitöskirjatyön jälkeen Niemi toimi erilaisissa tutkimus- ja opetustehtävissä Turun yliopistossa, kunnes siirtyi 1993 matematiikan apulaisprofessoriksi Vaasan yliopistoon, jossa hän vastasi teknisten alojen matemaattisesta koulutuksesta. Vuonna 1997 Niemi siirtyi Nokia-yhtymän tutkimuskeskukseen Helsinkiin tietoturva-asiantuntijan tehtäviin. Hän työskenteli yhtiössä 15 vuoden ajan asiantuntijana ja tutkimusryhmien vetäjänä. Vuosina 2008-2010 Niemi oli käynnistämässä Nokian tutkimuskeskuksen yksikköä Lausannessa, Sveitsissä. Hänet nimitettiin Nokia Fellow:n tehtävään 2009 viidentenä henkilönä yhtymän historiassa. Vuonna 2012 Niemi aloitti matematiikan professorina Turun yliopistossa, jossa hän johti kryptologian koulutusta kansainvälisessä maisteriohjelmassa.

Niemen tutkimusaloja ovat olleet formaaliset kielet, kryptologia, tietoturva ja yksityisyyden suojaaminen. Nokian tutkimuskeskuksessa Niemi ryhmineen tutki ja kehitti tietoturvaa tietoliikenteessä, erityisesti kolmannen ja neljännen sukupolven matkapuhelinverkoissa. Hänen asiantuntemustaan käytettiin Nokia-yhtymässä monenlaisissa tietoturvaan liittyvissä tehtävissä. Niemi sai Rolf Nevanlinna –väitöskirjapalkinnon 1990 ja tutkimusryhmän kanssa Nokia Quality Award –palkinnon 2005 parhaasta tutkimusprojektista ja Nokia Breakthrough Award –palkinnon 2008 merkittävästä teknologian siirrosta tuotteisiin.

Valtteri Niemi toimi vuosina 2003-2009 globaalin 3GPP-standardointiorganisaation tietoturvatyöryhmän puheenjohtajana oltuaan ensin saman ryhmän varapuheenjohtajana 2001-2003. Työryhmä vastasi 3G- ja 4G-teknologioiden tietoturvan kehittämisestä, esimerkiksi radioliikenteen salaamisesta ja verkon käyttäjien autentikoinnista.

Niemen muita viimeaikaisia tutkimusaiheita ovat luottamuksen hallinta, yksityisyyttä suojaavat teknologiat, lyhyen kantaman radioteknologioihin perustuvat tietoverkot, häiriöitä ja viiveitä kestävä tietoliikenne sekä viidennen sukupolven mobiiliviestintä. Hän on tekijänä yli 70 tieteellisessä julkaisussa, yli 30 kansainvälisessä patenttiperheessä ja neljässä kirjassa, joista osa on käännetty englanninkielestä kolmelle muulle kielelle. Niemi on ollut kutsuttuna esitelmöitsijänä noin 30 kansainvälisessä akateemisessa tai teknologiaan liittyvässä tapahtumassa. Hän on toiminut monissa akateemisissa luottamustehtävissä, mm. konferenssien järjestelyissä ja vastaväittäjänä neljässä eri maassa. Niemi on osallistunut eri tavoin myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, esimerkiksi vuosina 2014 ja 2015 oikeusministeriön johtamassa nettiäänestystyöryhmässä.

Professori, filosofian tohtori Valtteri Niemi nimitettiin tietojenkäsittelytieteen professorin tehtävään 1.1.2015 alkaen.

Sanna-Kaisa Tanskanen on syntynyt Tampereella 10.1.1965 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Tampereen lyseon lukiosta (Rellu) vuonna 1984. Hän valmistui Turun yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1990, filosofian lisensiaatiksi vuonna 1995 ja filosofian tohtoriksi vuonna 2000. Hänet nimitettiin englannin kielen diskurssintutkimuksen dosentiksi Turun yliopistoon vuonna 2005.

Sanna-Kaisa Tanskanen on toiminut Turun yliopiston englantilaisen filologian assistenttina, tohtoriassistenttina ja yliopistonlehtorina vuodesta 1990 vuoteen 2009. Hän on ollut Suomen Akatemian tutkijana vuosina 1992–1995 ja 1996–1999 sekä tutkijatohtorina vuosina 2004–2007. Tanskanen on ollut vierailevana tutkijana Liverpoolin yliopistossa vuonna 1997, Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa (UCLA) vuosina 2001–2002 ja Cambridgen yliopistossa vuosina 2005–2006. Vuodesta 2010 alkaen hän on toiminut Helsingin yliopiston englantilaisen filologian määräaikaisena professorina.

Tanskanen on suullisen, kirjoitetun ja digitaalisen diskurssin ja vuorovaikutuksen tutkija. Hänen erityinen mielenkiinnon kohteensa on välitteinen vuorovaikutus, millä alalla hänen tutkimuskohteensa ulottuvat uuden ajan alun kirjeistä nykyhetken tietokonevälitteisiin keskusteluihin. Näitä hän on lähestynyt useasta diskurssintutkimuksen näkökulmasta, esimerkiksi tekstien yhteenkuuluvuuden eli koherenssin sekä intertekstuaalisuuden kannalta. Viime aikoina Tanskanen tutkimusryhmineen on keskittynyt digitaalisen diskurssin tutkimukseen, jossa keskiössä on muun muassa verkkokeskustelijoiden kielellinen toiminta yhteisymmärryksen edistämisessä. Tanskanen on myös kiinnostunut kielenoppijoiden suullisesta kielitaidosta, ja tähän aiheeseen liittyen hän johtaa monikielistä tutkimushanketta.

Tanskanen opettaa ja ohjaa aktiivisesti. Opetuksessaan hän on viime aikoina painottanut teknologian ja digitaalisuuden mahdollisuuksia kielen oppimisessa ja opettamisessa. Hänen ohjauksessaan on valmistunut yli 90 tutkielmaa.

Tanskanen on kirjoittanut ja toimittanut useita kansainvälisiä julkaisuja, minkä lisäksi hän on toiminut lukuisien kansainvälisten julkaisusarjojen vertaisarvioijana. Hän on Discourse, Context & Media -lehden toimituskunnan jäsen.

Dosentti, filosofian tohtori Sanna-Kaisa Tanskanen nimitettiin englantilaisen filologian määräajaksi täytettävään professorin tehtävään ajaksi 1.1.2015–31.12.2018.

Elina Oinas är född den 3 mars 1968 i Helsingfors. Hon avlade studentexamen vid Rovaniemen Keskustan lukio år 1987, efter ett utbytesår i Schweiz. Hon började studera samhällsvetenskaper vid Åbo Akademi och avlade politices magistersexamen i sociologi 1994, med utbytesstudier i genusvetenskap vid Utrecht universitet i Nederländerna. Hon blev politices licentiat 1999 och doktor 2001. Doktorsavhandlingen behandlade flickors och kvinnors hälsa, kroppslighet och medikalisering.

Oinas forskning lyfter fram samhällets avgörande betydelse för god hälsa och aktivt medborgarskap, till exempel genom hälsovårdens och medicinernas tillgänglighet och patienters delaktighet i vården och kunskapsproduktionen. Hon har studerat bl.a. nordiska tjejprojekt och hiv-aktivism i Sydafrika. Projektet om hiv ledde till frågor om global rättvisa, aktivism, transnationell feminism, rasism, välfärdstaten och utvecklingsproblematik. Projektet medförde flera vistelser vid University of the Western Cape i Kapstaden, ett forskardoktorår vid Gender Studies vid University of California, Berkeley samt två år vid Nordiska Afrika-institutet i Uppsala, Sverige. Forskningen om teman aktivism och statsmakten i en globaliserande värld fortsätter än idag i Oinas’ Finlands Akademi-konsortium om ungdomar och politik i dagens Afrika samt ett biståndsprojekt som stöder akademisk kapacitet och samhällsrelevans i Zambia och Tanzania, finansierat med medel från Utrikesministeriet.

Oinas blev docent i kvinnovetenskap vid Åbo Akademi år 2007 och sociologi vid Åbo Universitet 2010. Hon har arbetat vid Ungdomsforskningsnätverket, NAI, Åbo Akademi, Åbo Universitet och Helsingfors Universitet; de senaste fyra åren var hon verksam som universitetslektor vid ämnet u-landsforskning vid HU. Hon har varit chefredaktör för de vetenskapliga tidskrifterna Naistutkimus-Kvinnoforskning med Ann-Catrin Östman 2002-2003 och NORA-Nordic Journal of Feminist and Gender Research (Taylor & Francis) med Tutta Palin 2007-2009. Hon har varit aktiv i nationella och internationella vetenskapliga organ, bl. a. som styrelsemedlem i UniPID och Westermarck-samfundet samt European Sociological Association och lett ESAs doktorandkurser i Lissabon, Själö och Geneve. Hon har varit opponent vid doktorsdisputationer och expert för forskningsfinansiärer i alla nordiska länder.

Docent, politices doktor Elina Oinas utnämndes till professor i sociologi från och med den 1 januari 2015.

Johan Bärlund är född 16.6.1964 i Helsingfors. Han tog studentexamen vid Virkby gymnasium 1983. Vid Helsingfors universitet avlade han juris kandidatexamen 1987 och juris licentiatexamen 1990. Ekonomie magister blev han 1991 vid Svenska handelshögskolan. Han disputerade 2002 vid Helsingfors universitet med en kontraktsrättslig avhandling om konsumentens reklamation. År 2003 utnämndes han till docent i civil- och handelsrätt vid Helsingfors universitet och docent i handelsrätt vid Svenska handelshögskolan.

Sedan 1987 har Bärlund arbetat som assistent, överassistent, äldre forskare, universitetslektor och tidsbunden professor i olika repriser vid juridiska fakulteten vid Helsingfors universitet. Åren 1992-1993 arbetade han i ungefär ett års tid som civiltjänstgörare vid justitieministeriets lagberedningsavdelning. År 2006 utnämndes han till universitetslektor i privaträtt vid Helsingfors universitet. Under tillsättningsprocessen har han skött professuren i nordisk rätt från och med början av augusti 2012.

Det nordiska inslaget är starkt i Bärlunds vetenskapliga produktion, som täcker olika delområden av civil- och handelsrätten. Föremål för hans forskning är i regel den gällande rätten i fyra nordiska länder och i forskningen jämför han likheter och olikheter mellan de nordiska länderna. Bärlund har publicerat även flera artiklar för en internationell publik. Åren 2008–2013 var han medlem av juridiska fakultetens spetsenhet Foundations of European Law and Polity som finansierats av Finlands Akademi. För närvarande deltar han som finsk representant i samarbetsnätverket Avtalslagen 100 år, vars arbete i juni 2015 ska utmynna i publiceringen av en tudelad antologi och i ett festseminarium i Lund med anledning av att den första av de nordiska avtalslagarna fyller 100 år. Bärlund leder också det nordiska forskningsnätverket Towards Common Rules in Nordic Consumer Law. Dessutom är han Finlands representant i nätverket Case Law on UNCITRAL Texts, vilket har upprättats av sekretariatet för Förenta nationernas kommission för internationell handelsrätt.

Som lärare är Bärlund särskilt meriterad och han uppnådde lärarbehörighet 2010. Han har två gånger blivit utnämnd till årets lärare vid sin fakultet och 2013 valdes han till stiftande medlem av Lärarakademin vid Helsingfors universitet. Bärlund har aktivt arbetat för utvecklingen av konceptet för de tvåspråkiga examina både på universitetsnivå och vid juridiska fakulteten.

Bärlund är styrelseledamot i Ella och Georg Ehrnrooths stiftelse samt sakkunnig i statsrådets svenska språknämnd. Sedan början av 2015 är han också inspektor för Juristklubben Codex rf. Han har tidigare verkat som ledamot och sakkunnigledamot vid marknadsdomstolen samt ordförande för Konsumenträttsliga Föreningen i Finland.

Docent, juris doktor Johan Bärlund utnämndes till professor i nordisk rätt från och med den 1 februari 2015.

Minna Palander-Collin on syntynyt Helsingissä 31.8.1967 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Hykkylän lukiosta 1986. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi 1991 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1999 englannin kielen muutoksesta 1100–1600-luvuilla ja sosiolingvististen tekijöiden vaikutuksesta muutosprosessin etenemiseen. Englantilaisen filologian dosentiksi hänet nimitettiin 2009.

Minna Palander-Collin on työskennellyt Helsingin yliopistossa tutkimusavustajana, projektitutkijana, assistenttina, tohtoriassistenttina, yliopistonlehtorina, kollegiumtutkijana ja vuodesta 2009 määräaikaisena englannin kielen professorina. Palander-Collinin tutkijanura alkoi maisteriopiskelijana vuonna 1989, kun hänet kiinnitettiin avustajaksi historiallisen englannin kielen uraauurtavaa elektronista Helsinki Corpus –aineistoa kokoavaan projektiin. Myöhemmin tutkimusyhteistyö jatkui englannin kielen historiallista sosiolingvistiikkaa tutkivassa projektissa, jossa hän oli mukana kokoamassa sosiolingvistisesti edustavaa aineistoa The Corpus of Early English Correspondence (1410–1800).

Palander-Collin on ollut jäsenenä useissa tutkimusprojekteissa, joista keskeisin ja pitkäaikaisin on Suomen Akatemian huippuyksikkönä 12 vuotta toiminut Research Unit for Variation, Contacts and Change in English (Varieng). Hän on johtanut Suomen Akatemian rahoittamaa projektia Dynamics of Change in Language Practices and Social Meaning 1700–1900 (DYLAPS) sekä Helsingin yliopiston rahoittamaa projektia Language and Identity: Variation and Change in Patterns of Interaction in the History of English.

Palander-Collinin tutkimus kuuluu historiallisen sosiolingvistiikan, sosiopragmatiikan ja korpustutkimuksen alaan. Hänen tieteellisessä tuotannossaan tarkastellaan kieltä sosiaalisten suhteiden, identiteettien ja roolien rakentamisen välineenä englannin kielen historiassa. Esimerkiksi sosiaalisten hierarkioiden merkitys yksilön kielellisissä valinnoissa sekä minä-persoonan rakentama kirjoittajan rooli ovat olleet tärkeitä teemoja hänen julkaisuissaan. Keskeisenä tavoitteena on ollut selvittää kielikäytänteiden ja yhteiskunnallisen muutoksen välistä dynamiikkaa korpusmenetelmiä, diskurssianalyyttistä lähilukua, historiatietoa ja sosiaalitieteiden malleja yhdistellen. Palander-Collin ohjaa englantilaisen filologian väitöskirjoja ja pro graduja erilaisista sosiolingvistisistä teemoista.

Minna Palander-Collin toimii nykykielten laitoksen tutkimuksesta vastaavana varajohtajana ja englantilaisen filologian oppiainevastuuhenkilönä.

Dosentti, filosofian tohtori Minna Palander-Collin nimitettiin englannin kielen professorin tehtävään 1.2.2015 alkaen.

Peter Stadius är född 1970 i Åbo. Han tog efter ett utbytesår i USA studentexamen vid Kyrkslätts gymnasium 1990, och inledde studier i historia vid Helsingfors universitet samma år. Åren 1993-1995 var han Erasmus-stipendiat först vid Universidad de Salamanca och sedan vid Université de Poitiers. Han blev filosofie magister 1997 och disputerade för doktorsgraden inom läroämnet historia 2005. Avhandlingen behandlade Norden som föreställning och stereotyp bild hos spanska resenärer kring sekelskiftet 1900. Stadius blev docent i Nordenstudier vid Renvall-institutet vid Helsingfors universitet 2010.

Under sin tid som doktorand vikarierade Stadius som assistent i Nordens historia vid Renvall-institutet 2000-2001. Han medverkade 2001-2004 i det av Nordiska ministerrådet (NOS-H) finansierade och av Aarhus Universitet ledda tvärvetenskapliga projektet Konstuktionen av Norden. Han ingick i den grupp doktorander vid Historiska institutionen som arrangerade den fjärde Nordiska idéhistoriska konferensen NIHK i Helsingfors 2001. Under avhandlingsarbetet vistades Stadius längre forskningsperioder i Madrid och i Paris, där han deltog i forskningsseminariet vid centret för reselitteraturforskning CRLV vid Paris IV-Sorbonne. Han har också i olika skeden varit verksam som forskare, lärare och nätverkskoordinator vid Centrum för Nordenstudier (CENS) sedan dess grundande 2002.

Stadius forskning har främst berört hur Norden har beskrivits och uppfattas utanför sina gränser under olika tider och ur olika rumsliga och ideologiska perspektiv. Tidsmässigt har han rört sig brett från tidigmodern tid till nutid, och teoretiskt har han kombinerat element ur nyare idéhistorisk, litteraturvetenskaplig och kulturgeografisk forskning.

Efter doktorsdisputationen blev Stadius anställd som projektsekreterare för projektet Zacharias Topelius Skrifter vid Svenska litteratursällskapet i Finland. Han återkom till Helsingfors universitet 2006 för att sköta tjänsten som universitetslektor i Nordenstudier. Åren 2006-2010 medverkade han i projektet Nordiska rum, med Riksbankens Jubileumsfond i Sverige som huvudfinansiär. Han var medredaktör för en av projektets slutvolymer. Han är sedan 2013 extern medlem i det norska forskningsprojektet Arctic Modernities vid Universitetet i Tromsø.

Sedan hösten 2013 har Stadius skött befattningen som forskningsdirektör vid CENS och i enlighet med centrets strategi aktivt utvecklat internationella forskarnätverk. Han leder nätverket Mapping North and South in Europe (NASE) och han är sedan 2014 ordförande för den nygrundade Nordiska historikerkommittén, ett samarbetsorgan för nationella nordiska historikersamfund. Han var ordförande för Historiska föreningen 2011-2014. Han leder också sedan 2015 det av Finlands Akademi finansierade projektet Romerna och det nordiska samhället.

Docent, filosofie doktor Peter Stadius utnämndes till professor i Nordenstudier och forskningsdirektör för Centrum för Nordenstudier från och med den 1 februari 2015.