Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiö tekee jotain harvinaista: rahoittaa tutkijoiden palkkaamista. Yksi tutkijoista perehtyy koivunmahlaan.

Kymmenisen vuotta sitten Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiössä tehtiin harvinainen päätös. Säätiö ei enää jakaisi apurahoja. Rahaa myönnettäisiin tutkijoiden palkkaamiseen.

– Kukaan ei ollut silloin hallituksessa eri mieltä, muistelee asiamies Harri Gulin.

Gulin uskoo hallituksen jäsenten omien kokemusten vaikuttaneen päätökseen. Lähes kaikki olivat joskus olleet tutkijoina henkilökohtaisen apurahan varassa. Apurahajaksot keskeytyivät, kun tarjolle tuli tutkijan työsuhde.

SLT:n linja on edelleen poikkeuksellinen. Yleensä säätiöt maksavat apurahoja.

Yksi SLT:n rahoittamista tutkijoista on Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen jatko-opiskelija Maria Dominguez. Keväällä 2014 Dominguez asetteli Tohmajärvellä mittauslaitteita koivuihin. Hänen tutkimusaiheensa on koivunmahla. Tarkoitus on saada lisätietoa erityisesti koivunmahlan syntymekanismista.

SLT:n rahoitus on tarkoitettu nuorille tutkijoille. Tutkijalla tulee olla tutkimusryhmä, jota johtaa tohtori tai tohtoritasoisen koulutuksen saanut henkilö. Koivunmahlaprojektin vastuullinen johtaja on apulaisprofessori Teemu Hölttä Helsingin yliopistosta. Hän ohjaa samalla Dominguezin väitöskirjatyötä.

Koivunmahlatutkimusta tehdään yhteistyössä tohmajärveläisen Nordic Koivu Oy:n kanssa. Se on maailman suurin koivunmahlan myyjä.

– Koivunmahlan markkinat ovat ulkomailla, esimerkiksi Japanissa, Etelä-Koreassa ja Ranskassa, Hölttä kertoo.

Näin se toimii

Säätiö myöntää rahoitusta palkkaan ja tutkimuskuluihin. Rahoitus sisältää lakisääteiset työnantajamaksut sekä tutkimuksen suorituspaikan yleiskustannukset, jotka ovat maksimissaan 15 prosenttia myöntösummasta.

Työnantajana ja palkanmaksajana toimii esimerkiksi yliopisto tai tutkimuslaitos, Maria Dominguezin tapauksessa Helsingin yliopisto. Säätiö maksaa rahat palkanmaksajalle, joka sitten maksaa palkkaa tutkijalle.

Säätiön rahoittama tutkija on siis työsuhteessa työnantajaansa. Ero apurahoihin on selvä. Apurahaa nauttivalla tutkijalla ei ole työnantajaa. Apurahat ovat yleensä verovapaita, ja apurahan saajan on järjestettävä itse eläketurvansa ja tapaturmavakuutuksensa.

Säätiö voi katkaista rahoituksen, jos näyttää siltä, ettei tuloksia ole tiedossa. Rahoitusta myönnetään jokaiselle hankkeelle aina vuodeksi kerrallaan. Samalla katsotaan siihen asti saadut tutkimustulokset.

Yksi keskeytetty projekti koski tasakokoisten ahventen kasvatusta, Gulin muistaa.

– Kaksi vuotta kului, eikä ahven suostunut pysymään kassissa hengissä. Nyt tiedämme, ettei sellainen onnistu helposti.

Tavoitteena konkretia

– Haluamme entistä enemmän, että tulisi joku konkreettinen lopputulos, kertoo Gulin.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tuettava tutkimus voisi samalla sisältää perustutkimusta. Esimerkiksi koivunmahlatutkimuksessa yritetään saada selville muun muassa sitä, miten koivu saa mahlantuotannon aikaiseksi.

Samalla syntyy käytännön hyötyä, kun saadaan tietää entistä paremmin, milloin mahlakausi alkaa, mitkä ympäristötekijät siihen vaikuttavat ja vaikuttaako mahlankeräys puun toimintaan. Näitä tietoja käytetään tulevaisuudessa koivunmahlateollisuudessa.

Dominguezin työsuhde alkoi vuoden 2014 alussa ja päättyy näillä näkymin vuoden 2016 lopussa. Hän kokee työsuhteen olleen erittäin hyvä ratkaisu.

– Olen todella kiitollinen asiasta. Olen kahden lapsen äiti ja tuntuu paljon turvallisemmalta olla työsuhteessa. Olen saanut kaikki työsuhde-edut, kuten lomat ja sairasvakuutuksen Mehiläisessä.

Myös Teemu Höltän mukaan työsuhde on positiivinen asia.

– Laitos on sitoututunut työtilaan, tietokoneisiin ja muuhun infrastuktuuriin. Se on työntekijän turvana.

Teksti: Kyösti Niemelä

 

Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiön malli

  • Raha tarkoitettu innovatiivisille nuorille tutkijoille, joilla takanaan tutkimusryhmä
  • Rahoitus vuodeksi kerrallaan, voidaan keskeyttää
  • Tyypillinen avustussumma oli vuonna 2014 47 000 euroa
  • Rahoittaa soveltavaa tutkimusta, ei pelkkää perustutkimusta
  • Raha myönnetään palkkaukseen, ei apurahaksi
  • Rahoituksessa mukana lakisääteiset työnantajamaksut sekä tutkimuksen suorituspaikan yleiskustannukset (maksimissaan 15 prosenttia).