Olen peruskoulutukseltani OTK (OTM ei ollut vielä yleisesti käytössä), valmistuin Helsingin yliopistosta v. 2000. Valmistumiseni jälkeen työskentelin yritysjuristina noin 15 vuotta, näistä Efore Oyj:n päälakimiehenä ja hallituksen sihteerinä 2001 - 2008 ja Lite-On Mobilen (Perlos) lakimiehenä 2010 - 2015. Olen myös suorittanut MBA-tutkinnon Henley Business Schoolissa, jossa aloitin opinnot 2006 ja valmistuin 2012. Tällä hetkellä työskentelen KREAM Helsingissä, joka on aineettoman omaisuuden kaupallistamiseen keskittyvä uusi toimija eli hyödynnän juridista, kaupallista ja liikkeenjohdollista osaamistani hieman uudesta kulmasta ja Suomessa vielä suhteellisen uusien liiketoimintamahdollisuuksien äärellä.

Opiskeluajasta. Valinta ei ollut mitenkään selvä eikä erityistä kutsumusta juridiikkaan ollut, suvussa ei juristipainolastia tai muuta valintaan vaikuttavaa. Lopulta oli kyse järkivalinnasta eli katsoin että juristin koulutus on siinämäärin yleispätevä että sen jälkeen voi tehdä lähes mitä tahansa. Keskityin syventävissä opinnoissa kauppaoikeuteen eli kiinnostus bisnespuolelle oli jossain määrin näkyvissä jo opiskeluaikana. Lopputyöni tein yritysostoista ja suunnatuista osakeanneista.

Opiskeluaika oli pitkä ja melko rikkonainen, aloitin vuonna 1990 ja valmistuin 2000. Pari ensimmäistä vuotta oli selkeämpää, vain opiskeluun (ja toki kaikkeen muuhun opiskelijaelämään) keskittyvää aikaa mutta jossain vaiheessa ryhdyin käymään töissä muutenkin kuin loma-aikoina ja täysipäiväisesti. En tästä kauheasti stressannut koska ajattelin koko ajan työskentelyn hyödyttävän tulevaisuutta. Sain myös opiskeluaikana ensimmäisen lapseni, mikä osaltaan vei fokusta pois opinnoista. Äitiysloman jälkeen suoritin pari jäljellä olevaa tenttiä ja kirjoitin lopputyön napakalla tahdilla ja paperit sain siis ulos vuonna 2000. Lähtö opiskelijaelämästä oli luonnollinen ja helppo koska olin jo töiden ja vanhemmuuden kautta irtautunut siitä, toki hieman jännitti miten ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan saa.

Opiskelut ovat omalla kohdallani luoneet pohjan uralle ja vaikuttaneet siihen vahvasti mutta myös paljon lisäoppimista on tarvittu. Kuten on tullut ilmi olen vahvasti kaupallisesti suuntautunut joten pelkillä juridiikan perusopinnoilla ei ole yritysmaailmassa pärjännyt ja itselläni on aina ollut halu katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta. Päätös suorittaa MBA-tutkinto oli siis itselleni luonnollinen ja toisaalta MBA-opintoja helpotti aiemmin suoritettu korkeakoulututkinto vaikka opiskelumetodit melko erilaisia olivatkin. Jos nyt mietin oikeustieteellistä tutkintoa niin näen edelleen sen muodostavan hyvän pohjan (lähes) mille tahansa mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä, toki opintojen pitää pysyä nykyajassa kiinni ja vastata uudenlaisiin tarpeisiin.

Antti Kuosmanen is a Finnish diplomat. He headed the Finnish Embassy in Singapore for six months in 2015. In 2013-2015 he was Finland's Senior Official for ASEM (Asia-Europe Meeting). In 2009-2013 he was Finland's Permanent Representative to the OECD and UNESCO. Until then he was Finland's Ambassador to the People's Republic of China[1] and Mongolia (2005–2009).

Kuosmanen joined the Finnish Diplomatic Service in 1976 and has, before the assignments cited above, served in various functions, including as Director General for External Economic Relations, Deputy Director General of the EU Secretariat, Director for Western European Economic Integration, and member of the team that negotiated Finland's accession to the European Union. He served as director at the General Secretariat of the Council of the EU in 1996–2002 and has written a book on Finland's accession negotiations to the EU entitled Finland's Journey to the European Union (EIPA 2001).

*******

Antti Kuosmanen aloitti uran Suomen ulkoministeriön palveluksessa vuonna 1976. Sitä ennen hän oli työskennellyt opintojen ohessa muun muassa toimittajana. Yliopistossa hän oli valmistunut filosofian kandidaatiksi vuonna 1974 aineyhdistelmällä matematiikka, kansantaloustiede ja tilastotiede.
 
Oppiainevalintoihin vaikutti paitsi sattuma kuten yleensä ihmiselämässä, myös erään vanhemman opiskelijatuttavan suositus. Hän oli saanut erioikeuden yllä mainittuun aineyhdistelmään (pääaineen lisäksi olisi pitänyt olla toinenkin aine samasta tiedekunnasta), ja suositteli samaa. Ulkoministerisössä ei ole vastaan tullut samalla aineyhdistelmällä opiskelleita, ja ulkomaillakin vain yksi koko uran varrella. Sinänsä yhdistelmä on ollut hyödyksi: matematiikka pitsi menetelmätieteenä myös loogisen ajattelun välineenä, kansantaloustiede ja tilastotiede ilmeisistä syistä. Opiskeluaika kului tiukasti opintojen merkeissä ja esimerkiksi sen ajan poliittinen ja muu kuohunta kosketti vain vähän. Osakuntatoiminta alkoi noina vuosina kuihtua, mutta Savolainen osakunta tuli kuitenkin tutuksi tiedotussihteerinä. Osa toimeentulosta oli hankittava työnteolla jo opiskeluaikana, joten siirtyminen työelämään oli enää pieni askel varusmiespalveluksen jälkeen ja perheen perustamisen myötä.
 
Ulkoministeriössä ja Suomen ulkomaan edustustoissa Antti Kuosmasen virkaura on koostunut kolmesta pääalueesta: kauppapolitiikka (ja laajemmin Suomen ulkomaiset taloussuhteet), Eurooppa-politiikka ja Aasia. Hän on toiminut ministeriön kauppapoliittisella osastolla eri tehtävissä, mukaan lukien Länsi-Euroopan integraatiotoimiston päällikkönä sekä koko osaston päällikkönä. Ulkomailla Antti Kuosmanen on toiminut Suomen Genevessä olevassa pysyvässä edustustossa, Suomen EU-edustustossa Brysselissä sekä Suomen suurlähettiläänä Kiinassa ja Mongoliassa, Suomen pysyvänä edustajana (suurlähettiläänä) OECD:ssä ja Unescossa ja edustuston päällikkönä Singaporessa. Niin ikään hän on toiminut EU:n palveluksessa, ministerineuvoston sihteeristön osastopäällikkönä. Hän oli Suomen EU-jäsenyysneuvottelut käyneen valtuuskunnan jäsen ja on kirjoittanut noista neuvotteluista kirjan nimeltä "Finland's Journey to the European Union", joka julkaistiin vuonna 2001.

Alun perin lähdin lukemaan matematiikkaa ja tilastotiedettä. Pian liitin niihin kansantaloustieteen, josta tuli pääaine. Sivuaineina opiskelin käytännöllistä filosofiaa ja sosiologiaa. Toisen gradun tein tilastotieteestä.

Opiskelualan valinta oli aika pitkälle kiinni sattumasta. Lukioaikana en edes tiennyt, että sellainenkin oppiaine kuin kansantaloustiede on olemassa. Sitten eräällä junamatkalla muuan vanhempi henkilö esitti, että tilastotiede ja kansantaloustiede saattaisivat sopia minulle, koska olin matematiikassa hyvä ja olin kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Opiskelin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1967–1972. Valmistuin valtiotieteen kandidaatiksi 1972 ja valtiotieteen lisensiaatiksi 1975. Opiskeluaikana osallistuin aika aktiivisesti erilaisiin rientoihin. Olin muun muassa Kannunvalajat ry:n hallituksessa ja toimin eri tehtävissä Ostrobotnialla. Kansantaloustieteen laudaturseminaarista professori Olavi Niitamo rekrytoi minut Tilastolliseen päätoimistoon (nykyisin Tilastokeskus), jossa työskentelin päätoimisesti kokonaisen lukuvuoden ajan. Se antoi hyvän pohjan monenlaisiin käytännöllisiin ekonomistitehtäviin, joita myöhemmin olin tekemässä. Tärkein oppi oli perehtyminen kansantalouden tilinpitoon.

Työnsaantimahdollisuudet olivat 1970-luvun alussa hyvät. Muutamista vaihtoehdoista (mm. Suomen Pankki ja Ulkoasianministeriö kehitysyhteistyöosasto) valitsin aluksi epävarman akateemisen pätkätyöuran. Toimin tutkijana ja tutkimusassistenttina professori Jouko Paunion rahataloudellisessa tutkimusryhmässä (Monetary Workshop) 1972–1977. Sinä aikana vietin vierailevana tutkijaopiskelijana London School of Economicsissa 1973–1974. Sinä aikana tein muun muassa lisensiaatintutkielmani. Toimin myös tuntiopettajana Helsingin yliopistossa pitämällä usean vuoden ajan raha- ja pankkiteorian kurssin.

Vuonna 1977 siirryin Yrjö Jahnssonin Säätiön vt. tutkimusjohtajaksi parin vuoden ajaksi. Muiden tehtävien ohella järjestin tuolloin kaksi jatkokoulutusohjelmaa, joista ensimmäisessä kurssin pitäjinä toimivat James Tobin ja Janet Yellen ja toisessa Rudiger Dornbusch ja Stanley Fischer.

Vuonna 1979 siirryin Elinkeinoelämän tutkimuslaitokseen (ETLA) aluksi tutkijana ja sittemmin tutkimusohjaajana ja ulkomaantalouden ryhmän vetäjänä. ETLA:n aikana vietin vuonna 1982 kevätlukukauden vierailevana tutkijan New York Universityssa.

Vuonna otin ETLA:sta virkavapaata siirtyäkseni ekonomistitehtäviin OECD:n sihteeristöön vuoden 1983 helmikuussa. Periodi venyi suunniteltua pitemmäksi vuoden 1985 syksyyn. Vuoden 1986 alussa siirryin Suomen Säästöpankkiliittoon aluksi apulaisosastopäällikkönä ja varsin pian osastopäällikkönä ja säästöpankkikeskuksen pääekonomistina.

Vuoden 1989 maaliskuussa Suomen Pankista otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin kiinnostustani siirtyä Suomen Pankkiin toimistopäälliköksi keskuspankkipolitiikkaosastolla. Sixten Korkman oli vastikään siirtynyt Suomen Pankista valtiovarainministeriöön ja hänelle etsittiin seuraajaa. Aloitin Suomen Pankissa toukokuun alussa 1989 ja jätin pankin 27 vuotta myöhemmin toukokuun 2016 alussa, jolloin siirryin eläkkeelle.
Suomen Pankissa ehdin olla toimistopäällikkönä, osastopäällikkönä neljällä eri osastolla sekä välillä johtokunnan neuvonantajalla. Vuoden 1992 syyskuusta vuoden 1995 joulukuuhun työskentelin Suomen EU-edustustossa Brysselissä. Tähän periodiin mahtuivat Suomen jäsenyysneuvottelut, tarkkailijavaihe sekä vuosi täysjäsenyyttä.

Väitöskirjan valmistelu jäi 1970-luvun lopulla muiden kiinnostuksen kohteiden vuoksi tekemättä. ETLA:ssa ollessa tein pohjatyön tulevaa väitöskirjaani varten ja viimeistelin sen muiden töiden ohessa 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Akateemista tutkimusta olen harrastanut senkin jälkeen. Samoin olen pitänyt luentoja eri yliopistoissa, myös Helsingin yliopistossa.

Kati Suurmunne is an industrial humanist with a 30-year communications career in engineering, construction and the energy industries. Her work experience ranges from stock exchange communications and mergers and acquisition to brand management. At the moment she works as Vice President, Communications at Fortum. English philology studies gave a solid foundation for her work. Read more.

Kati Suurmunne on teollinen humanisti – takana on 30 vuotta suomalaisten suuryritysten viestinnässä. Uran varrella tutuksi ovat tulleet konepajat, rakentaminen ja energiateollisuus; yrityskaupat, pörssiviestintä ja brändit. Tällä hetkellä hän toimii Fortumin viestinnän johtajana. Englantilainen filologia antoi hänelle tähänkin hyvän perustan. Lue lisää 375-humanistia -sivustolta:
http://375humanistia.helsinki.fi/humanistit/kati-suurmunne

Kirjoittauduin sisään valtsikkaan tasan puoli vuosisataa sitten! Tarkoitus oli ryhtyä opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa, mutta tuon ajan muotitiede sosiologia imaisi, ei vähiten Erík Allardtin maineen ansiosta. Sivuaineiksi tulivat mm. tilastotiede ja tiedotusoppi, myöhemmin myös suunnittelumaantiede. Ehkä olin lukiossa haaveillut myös arkkitehdin ammatista, niinpä suuntauduin kaupunkitutkimukseen. Gradua pääsin tekemään Helsingin seutukaavaliittoon, aiheena väestörakenteen muuttuminen Helsingin asuntoalueilla.

Opinnot sujuivat vauhdilla, mutta myös muuta ehdittiin. Etenin sekä Kannunvalajien että Hämäläis-osakunnan hallitukseen ja Vanhan valtauksen iskuryhmään (Ylioppilaat-Studenterna).
Olin juuri valmistumassa tammikuussa 1970 kun Helsingin kaupungintalolta otettiin yhteyttä sosiologian laitokselle ja kysyttiin voisiko löytyä joku nuori sosiologi kaupungin asunto-ohjelmia laativaan organisaatioon. Minut lähetettiin haastatteluun ja niinpä aloitin maaliskuun alussa kaupunginkansliassa. Ja sille tielle jäin yli 41 vuodeksi.

Nyt eläkkeellä ollessani olen kaiken aikaa toiminut työelämässä, vuodesta 2014 kaupunkipolitiikan asiantuntijana aluekehityksen konsulttitoimisto MDI:ssä (www.mdi.fi).
Yleisenä yhteiskuntatieteenä sosiologia antoi erinomaisen monipuoliset valmiudet työelämään kaupunki-ilmiöiden parissa.

 

Työskentelen yliopistopalveluissa henkilöstöpäällikkönä. Olen valmistunut humanistisesta tiedekunnasta ranskalainen filologia pääaineenani. Halusin opiskelemaan yliopistoon ja harkitsin valtio-opin ja ranskan kielen välillä. Päädyin lopulta ranskan kielen opintoihin, osin ajatuksena oli varmasti myös se, että ranskasta olisi joka tapauksessa hyötyä, vaikka päättäisin myöhemmin vaihtaa pääainetta. Tavoitteena minulla oli maisterin tutkinto ja yleissivistävä koulutus; halusin pitää useampia mahdollisuuksia avoinna. Kieli ja kirjallisuus sekä historian ja kulttuurin tuntemus oli minulle tärkeää. Lisäksi olin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja johtamisesta.

Ranskalaisen filologian lisäksi opiskelin kirjallisuustiedettä, viestintää, kääntämistä ja johtamisen opintoja. Opiskeluaikana olin aktiivisesti mukana ainejärjestötoiminnassa ja monipuolisesti yliopistohallinnossa opiskelijaedustajana. Yliopistohallinnossa hankitun kokemuksen ja kiinnostuksen perusteella sain valmistumisen jälkeen paikan omassa tiedekunnassani hallintotehtävissä. Olen tehnyt koko työurani yliopistossa erilaisissa tehtävissä. Välillä työskentelin myös tohtorikoulutettavana, mutta valitsin kuitenkin akateemisen uratavoitteiden sijaan suuntautumisen hallinnon tehtäviin.

Yliopistouudistuksen yhteydessä minut valittiin toimistopäällikön tehtävään valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja myöhemmin siirryin hallintopäälliköksi käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan. Yliopisto on tarjonnut minulle mielekkään oppimis- ja työskentely-ympäristön sekä mahdollisuuden kehittyä ja edetä urallani.  Yliopistopalveluiden myötä näen, että yliopistohallinnon tarjoamat työmahdollisuudet ovat entistä kiinnostavampia.

SDP:n puheenjohtaja, oikeustieteen kandidaatti Antti Rinne aloitti lakimiehen uransa Auto- ja kuljetusalojen työntekijäliitto AKT:ssa. Rinne suoritti oikeustieteellisen tutkinnon Helsingin yliopistossa 1,5 vuodessa. Kandin työnsä Rinne teki valtiosääntöoikeudesta. Ennen lakimiehen uraansa Rinne toimi muun muassa taksinkuljettajana ja näyttelijä Veikko Sinisalon kuljettajana ja näyttämömiehenä.

Oikeustieteessä Rinteen intohimo oli työoikeus, joten ura ammattiyhdistysliikkeen parissa oli hänelle luonnollinen valinta. AKT:ssa Rinne toimi järjestösihteerinä, lakimiehenä ja vastaavana lakimiehenä. Omaa lakitoimistoa Rinne pyöritti vuosina 1996-2002.

Rinne valittiin ammattiliitto Erton puheenjohtajaksi vuonna 2002. Toimihenkilöunionin puheenjohtajaksi Rinne valittiin vuonna 2005. Toimihenkilöunioni yhdistyi ammattiliitto Proksi vuonna 2011. Pron puheenjohtajana Rinne toimi vuoteen 2014, jolloin hänet valittiin SDP:n puheenjohtajaksi ja myöhemmin Kataisen/Stubbin hallituksen valtiovarainministeriksi.