Ura ja työelämä

Pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuden maistereilla on laajat työllistymismahdollisuudet.

Monet pohjoismaisten kielten maistereista työskentelevät kääntäjinä ja kielentutkijoina sekä yritysten tiedottajina ja hallinnollisissa tehtävissä suunnittelijoina sekä Suomessa että muissa Pohjoismaissa. Jos sinulla on erinomainen ruotsin kielen taito, voit työskennellä myös kielenhuoltajana (esim. jonkin tiedotusvälineen palveluksessa) tai kustannus-, sanomalehti- tai aikakauslehtitoimittajana.

Pohjoismaisen kirjallisuuden maisterin tutkinnon suorittaneena voit myös työskennellä erilaisissa kulttuurinvälitystehtävissä, kulttuuri- tai kustannustoimittajina tai aikakauslehtiin, digitaalisiin verkkojulkaisuihin, kulttuuritietokantoihin ja vastaaviin liittyvissä tehtävissä.

Monista tulee suomenkielisten koulujen ruotsin kielen opettajia tai ruotsinkielisten koulujen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia. Jos suunnittelet aineenopettajan uraa, sinun tulee suorittaa opettajan pedagogiset opinnot maisterivaiheessa. Lue lisää aineenopettajan pätevyydestä täältä.

Filosofian maisterin tutkinnon suoritettuasi voit hakea oikeutta suorittaa filosofian tohtorin tutkintoa, joka on tieteellinen jatkotutkinto. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta on suuntautunut vahvasti tutkimukseen, ja tiedekunnan tutkimus on monilla aloilla eurooppalaista ja kansainvälistä kärkeä. Pohjoismaisista kielistä valmistuneille on luonnollista hakea kielentutkimuksen tohtoriohjelmaan, kun taas pohjoismaisista kirjallisuuksista valmistuneet hakeutuvat yleensä filosofian, taiteiden ja yhteiskunnan tutkimuksen tohtoriohjelmaan.

Opinnot ovat osa uraasi. Helsingin yliopistossa urasuunnittelu kuuluu kaikkiin tutkintoihin. Urapalvelut tukee yhteistyössä koulutusohjelmien kanssa kasvuasi asiantuntijaksi osana opintojasi ja erillisin palveluin.

Urapalvelut on tukenasi aina ensimmäisestä opintovuodestasi lähtien ja vielä vuoden valmistumisen jälkeen.

Urapalvelut

  • tarjoaa uraohjausta ja työnhaun neuvontaa
  • järjestää infoja, työpajoja ja työelämätapahtumia
  • välittää opiskelijoille soveltuvia työ- ja harjoittelupaikkoja
  • jakaa yliopiston tuen harjoitteluun ja
  • fasilitoi ryhmämentorointiohjelmia.

Tutustu urapalvelujen koko tarjontaan Opiskelijan ohjeissa, teemoissa Työ ja ura sekä Harjoittelu.

Monista tulee suomenkielisten koulujen ruotsin kielen opettajia tai ruotsinkielisten koulujen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia. Jos suunnittelet aineenopettajan uraa, sinun tulee suorittaa opettajan pedagogiset opinnot maisterivaiheessa. Lue lisää aineenopettajan pätevyydestä täältä.
 

Olin opiskellut vuoden restonomin opintoja, kun oivalsin, että olen aivan väärällä alalla. Ruotsin kieli oli kiinnostanut koulusta asti ja päädyinkin muutaman sattuman kautta vuodeksi au pairiksi Vaxholmiin, Tukholman saaristoon. Tuon vuoden aikana kielitaito syveni ja ihastuin täysin ruotsalaiseen kulttuuriin. Tulevaan oppiainevalintaani vaikutti myös mielettömän inspiroiva ruotsinopettajani Karin, jota ajattelen edelleen jonkinlaisena opettajan mallikuvana. No, joka tapauksessa keväällä aloitin valmistautumisen pääsykokeisiin ja pääsin lukemaan pohjoismaisia kieliä. Tarkoitukseni oli tulla Kariniksi, inspiroivaksi ruotsinopettajaksi.

Opinnoista tykkäsin aina. Olen aina ollut koulussa innokas ja pääaineeni pohjoismaiset kielet laajoine kieli- ja kulttuuriopintoineen tuntui kuin minulle tehdyltä. Voi tosin olla, että mielikuvat ovat hieman ruusuistuneet vuosien aikana, eivät ne kaikki kielitieteen tentit tainneet aina ihan herkkua olla. Opinnoissa vierähti kuusi vuotta ja olisi mennyt varmaan paljon pidempäänkin; niin paljon jäi vielä mielenkiintoisia kokonaisuuksia suorittamatta. Pääaineena luin pohjoismaisia kieliä ja pidempinä sivuaineina opettajan pedagogiset opinnot ja viestintää.

Yksi parhaita opiskelumuistoja on ehdottomasti vaihto-opiskeluvuosi Göteborgissa. Tarkoitus oli olla puoli vuotta, mutta taisin jo ensimmäisten kuukausien aikaa hakea pidennystä koko vuodeksi. Ja se kannatti! Suosittelen vaihtoa lämpimästi kaikille. Etenkin kieltenopiskelijoille vuosi kohdemaassa antaa niin paljon uutta näkökulmaa ja syvyyttä kielen hallintaan ja kasvattaa kontaktiverkostoa. Oma vaihtarivuoteni innosti myös graduaiheen löytymiseen: opiskelin ruotsin kielen opetusta maahanmuuttajille ja paneuduin aiheeseen myös myöhemmin gradussani.

Graduvuodesta tulikin pedagogisten opintojen ohella yksi haastavimmista vuosista. Prosessi oli yhtä vuoristorataa. Välillä tuntui, että menee loistavasti ja välillä olin menossa jakamaan kyselylomakkeita luokkaan, jossa ei ollutkaan ketään, kun informaatio ei ollut kulkenut. Prosessin aikana pääsin myös mukaan erään tutkijan vetämään työryhmään, jossa vaihdoimme ajatuksia muiden, saman aiheen ympärillä kirjoittavien lopputyöntekijöiden ja tohtorikoulutettavien kanssa. Ryhmä oli mieletön mahdollisuus uppoutua aiheeseen syvemmin ja pääsin myöhemmin myös kirjoittamaan muutaman artikkelin graduni pohjalta. Se tuntui tosi hienolta ja mietinkin hetken myös mahdollisuutta jatkaa vielä pidemmälle aiheen parissa. Graduvuodesta on erityisesti jäänyt mieleen sen raskaus ja niin kliseeltä kun se kuulostaakin, niin epämukavuusalueelle altistuminen todella kasvattaa omaa mukavuusaluetta. Jatkuva uuden oppiminen ja itsensä haastaminen on raskasta, mutta lopulta aina todella antoisaa.

Opintojen ohella olin asiakaspalvelun parissa työssä. Työ ei liittynyt opintoihini millään lailla, mutta antoi paljon muita valmiuksia elämään. Mielestäni kaikki työnteko kannattaa aina, se opettaa niin paljon elämästä ja ihmisistä. Opiskeluaikana tein myös jonkin verran opettajan sijaisuuksia kouluissa. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, ettei ruotsinopettajan ura (ainakaan yläkoulussa tai lukiossa) ehkä ollutkaan se ainut vaihtoehto. Yläkoulussa ja lukiossa opettaessani tuntui, että suuri osa tunnista kului järjestyksen säilyttämiseen. Itse olisin vaan halunnut jakaa omaa ruotsin kielen innostusta muille.

Mahdollisuus uusiin näkökulmiin avautui, kun pääsin harjoitteluun Norjan suurlähetystöön opintojen aikana. Harjoittelijan työnkuvaan kuului pääosin mediaraporttien kirjoittamista, nettisivujen päivitystä ja käännöksiä ja se imaisi minut täysin. Ihastuin suurlähetystön hektiseen arkeen ja jatkuvasti vaihtuviin tilanteisiin. Koin olevani näköalapaikalla ja opin todella paljon pohjoismaisesta yhteistyöstä ja ulkomaan edustustojen arjesta. Samalla sain ymmärrystä siitä, miten laajasti pohjoismaisten kielten opiskelua voi hyödyntää työelämässä.

Harjoittelun jälkeen tein gradun ja palasin suurlähetystöön, jossa nykyisin toimin johdon assistenttina. Työnkuva on todella vaihteleva, mutta käsittää pääosin suurlähettilään kalenterin ylläpitoa, jatkuvaa yhteydenpitoa eri tahoihin, vierailujen ja tilaisuuksien järjestämistä ym. Opinnot ovat hyödyttäneet valtavasti nykyistä työtäni: lähtien siitä, että työkielinä on norja ja ruotsi, joista en selviäisi ilman laajaa kielitaitoa. Muuten on vaikea nimetä mitään yksittäistä ”taitoa” mikä hyödyttäisi eniten: opinnot ovat olleet niin laaja kokonaisuus, että tuntuu että niistä on kaikessa hyötyä. Suosittelen lämpimästi valitsemaan monipuolisesti erilaisia opintokokonaisuuksia ja panostamaan myös muiden pohjoismaisten kielten opiskeluun opiskeluaikana.

Teksti: Karoliina Teikari
Kuva: Tomas Sjöblom

Valmistuin maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1991. Pääaineeni oli ruotsalainen kirjallisuus, eli tänä päivänä opiskelisin pohjoismaista kirjallisuutta. Sain heti valmistuttuani töitä laitoksen sihteerinä, mutta jo puolen vuoden päästä vaihdoin maisemaa, kun sain töitä Svenska litteratursällskapet i Finlandin (SLS) arkistosta. Olen nyt työskennellyt yli 25 vuotta SLS:llä eri tehtävissä. Aluksi hoidin arkiston puolella arkistolahjoituksia, valokuvakokoelmia ja kirjailija-arkistoja.

Muiden töiden ohella sain tehtäväkseni julkaista kriittisen edition Edith Södergranin kirjeistä. Siitä sai alkunsa kirjailija- ja tutkijanurani, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä. Olen myös tuottanut J. L. Runebergin juhlavuoden, jonka yhteydessä kirjoitin kaksoiselämäkerran hänestä ja Fredrika Runebergista. Tällä hetkellä työskentelen ohjelmapäällikkönä ja vastaan muun muassa suomenruotsalaisesta ohjelmasta Helsingin ja Göteborgin kirjamessuilla. Olen myös tuottanut jos jonkinlaisia esitelmäsarjoja ja seminaareja.

Yliopisto-opintoni antoivat minulle erinomaiset valmiudet kehittää itseäni työurallani. Luin myös pohjoismaisia kieliä sivuaineena, mistä on osoittautunut olevan erittäin paljon hyötyä ottaen huomioon, että olen saanut työskennellä ruotsiksi. Sitä paitsi ruotsin kieli on minulle toki keskeinen työkalu kirjailijana ja tutkijana. Muistakin pohjoismaisista kielistä on ollut paljon hyötyä, kun olen tehnyt yhteistyötä muiden pohjoismaisten toimijoiden kanssa ja tuottanut erilaista ohjelmaa heidän kanssaan.

Valmistuin pohjoismaisen kirjallisuuden tohtoriksi vuonna 2014, mikä entisestään vahvisti taitojani kirjallisuusteoriassa ja -analyysissa. Suomenruotsalaisen kirjallisuuden asiantuntijuudestani saan kiittää yliopistosta saamaani koulutusta. Siitä sain pohjan, jota olen voinut kehittää eteenpäin, ei vain kirjallisuuden ja kielen saroilla vaan myös sosiaalisesti. Monet opiskelukavereistani ovat nykyään työelämän kollegoitani kirjallisuuden ja kulttuurin aloilla. Jotkut heistä ovat kirjailijoita, toiset taas työskentelevät kulttuurihallinnossa tai johtavissa asemissa kulttuurialalla.

Kun uusi viranomainen perustetaan ja sen ruotsinkielisestä nimestä tarvitaan neuvoja, Maria Vidberg voi auttaa. Vidberg työskentelee Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) ruotsinkielisenä nimistönhuoltajana.

– Enimmäkseen työskentelen erilaisten paikannimien, kadunnimien ja viranomaisten nimien kanssa. Usein käy niin, että uusi viranomainen valitsee itselleen suomenkielisen nimen, ja kääntyy sen jälkeen meidän puoleemme kysyäkseen mikä viranomaisen ruotsinkielinen nimi voisi olla.

Nimistönhuoltoon kuuluu kaikenlainen nimistöön liittyvä neuvonta. Vidberg saa usein yhteydenottoja suomenruotsalaisen median toimittajilta tai kääntäjiltä, jotka tarvitsevat neuvoja miten erilaisia nimiä pitäisi ruotsiksi käsitellä. Aina ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti oikeaa vastausta.

– Jos saan kysymyksen vaikkapa siitä, miten jonkun organisaation nimi pitäisi kääntää, vastaukseni riippuu hyvin paljon asiayhteydestä. Samalla on tietenkin niin, että en minä jakele neuvoja tai ohjeita mutu-tuntumalla, vaan kaikki neuvonta perustuu tutkimukseen, kielenhuoltoon ha yhteistyöhön eri tahojen kanssa.

Keskeinen osa Vidbergin työnkuvasta liittyy yhteistyöhön ja -toimintaan toisaalta Kotuksen suomenkielisen nimistönhuollon ja ruotsinkielisen kielenhuollon kanssa ja toisaalta Ruotsin nimistönhuollon kanssa.

– Yhteistyö on kaiken a ja o, jos halutaan toimivaa nimistönhuoltoa. Mikään osista ei toimi ilman toisiaan: suomenkielinen nimistönhuolto ei pärjää ilman ruotsinkielistä ja toisinpäin. Yhteistyö nimistönhuollon ja yleisen kielenhuollon välillä on myös erittäin tärkeää, ja samaten yhteistyö Ruotsin kanssa. On järkevämpää yrittää käyttää samaa terminologiaa kuin toimia rinnakkaisilla käsitteistöillä.

Vidberg on sekä filosofian maisteri että filosofian tohtori pohjoismaisissa kielissä, mutta ei suinkaan ollut itsestään selvää että näin kävisi. Hän ei itse asiassa edes alun perin suunnitellut opiskelevansa pohjoismaisia kieliä – tai Helsingin yliopistossa.

– Oikeastaan halusin aluksi opiskelemaan saksaa. Jostain syystä olin myös päättänyt, etten halua opiskella Helsingissä, Turussa enkä Vaasassa. Jäljelle jäävistä vaihtoehdoista valitsin Oulun. En päässyt opiskelemaan saksaa, joten aloitin pohjoismaisten kielten opinnot, joka oli toissijainen valintani.

Oulussa pohjoismaisia kieliä opiskeltiin toisena kotimaisena kielenä, eikä Vidberg oikein tuntenut itseään kotoaisaksi. Hän päätti lähteä vuodeksi Saksaan opettelemaan saksan kieltä paremmin ja kokeilla sen jälkeen saksan pääsykokeita uudestaan.

– Vietettyäni vuoden Saksassa olin päässyt eroon ennakkoluuloistani. Yhtäkkiä Helsingin yliopisto olikin ensimmäinen hakukohteeni, ja pääsin lukemaan saksaa.

Vidberg oli kuitenkin ehtinyt opiskella jo sen verran paljon pohjoismaisia kieliä, että hän sai hyväksi luettua melko suuren, lähes valmiin sivuainekokonaisuuden. Muutama opintopiste puuttui vielä ja hän ilmoittautui kurssille, joka käsitteli nimiä kaupunkikuvassa.

– Samaan aikaan minun oli tarkoitus ryhtyä kirjoittamaan pro gradu -tutkielmaa saksasta ja proseminaarityötä pohjoismaisista kielistä. Innostuin kuitenkin niin paljon nimistöntutkimuksesta, että kirjoitin ensin proseminaarin siitä. Lopulta päätin vaihtaa pääainetta ja kirjoittaa gradunikin nimistöntutkimuksesta.

Opintojensa loppupuolella Vidberg sai harjoittelupaikan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta (Kotus) ja sai ensimmäistä kertaa työskennellä nimistönhuollon parissa. Saatuaan gradun valmiiksi hän jatkoi nimistöön liittyvissä sijaisuuksissa Svenska litteratursällskapet i Finlandin ja Kotuksen leivissä. Hänestä alkoi kuitenkin tuntua, että olisi aika perehtyä vielä syvemmin nimistöntutkimukseen.

Vidberg haki ja pääsi pohjoismaisten kielten jatko-opiskelijaksi ja ryhtyi tutkimaan. Hän sai viisivuotisen tohtorikoulutettavan työsuhteen ja kirjoitti sen turvin väitöskirjansa siitä, kuinka ruotsinkieliset helsinkiläiset käyttävät suomen- ja ruotsinkielisiä nimiä. Kun Vidberg oli uudemman kerran sijaistanut Kotuksessa kahden vuoden ajan, ruotsinkielisen nimistönhuoltajan vakinainen virka vapautui.

– Tiesin ettei tulevaisuuteni ole yliopistolla. Kun virka vapautui, minun oli yksinkertaisesti pakko hakea sitä. Niin, ja sanoisin kyllä, että olen löytänyt unelmatyöni!

Opiskeluajalta Vidbergilla on lämpimät muistot. Erityisen tärkeäksi hänelle muodostui osakunnalta löytynyt yhteisö.

– Elämäni opiskeluaikana pyöri hyvin paljon osakunnan ympärillä. Minulle ei ollut ihan itsestään selvää, että viihtyisin uudessa kaupungissa. Tarvitsen jonkin yhteisön, ja löysin sellaisen Vasa nationilta.

Opintojensa alussa Vidberg ei tiennyt ollenkaan mitä tekisi tulevaisuudessa työkseen. Hän oli kuitenkin vakuuttunut, että tutkinto pohjoismaisissa kielissä oli sen verran laaja ja monipuolinen, että se avaisi paljon ovia.

– Pohjoismaisten kielten tutkintoni myötä sain mukaani erilaisia työkaluja, joita olen työelämässä oppinut soveltamaan ja kehittämään. Näin jälkikäteen on helppo todeta, että se ei ollut niin vaarallista, etten opintojeni alussa tiennyt mitä haluaisin tehdä työkseni. Useimmiten sellaisilla asioilla on tapana selvitä ajan myötä. En esimerkiksi edes tiennyt että nimistönhuollon kanssa voi työskennellä.

Maria Vidberg työskentelee Kotimaisten kielten keskuksen ruotsinkielisenä nimistönhuoltajana. Hän opiskeli pohjoismaisia kieliä Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian maisteriksi 2007 ja filosofian tohtoriksi 2016.

Teksti ja kuva: Tomas Sjöblom