Joukko Opettajien akatemian jäseniä ja pedagogisia yliopistonlehtoreita kokoontui tiistaina 25.8. keskustelemaan Iso Pyörä –koulutusuudistuksesta vararehtori Keijo Hämäläisen kanssa.

Yksittäisten sankariopettajien aika yliopistossa on ohi. Opettajien yhteistyö opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa on välttämätöntä. Laaja-alaisten kandiohjelmien seurauksena tulevat suuremmat opiskelijaryhmät eivät välttämättä aiheuta massaluentojen lisääntymistä. Useamman professorin yhteistyönä kurssi voidaan toteuttaa pienemmissä ryhmissä. Samalla yhteistyökurssin yhtä osaa pitävän professorin aikaa jää enemmän tutkimukselle ja muulle tieteelliselle toiminnalle.

Keskustelussa todettiin, että yliopisto-opetus on luksusta, jonka tulee olla niin korkeatasoista, että sitä ei yksikään opiskelija halua jättää väliin. Työssä käyvät opiskelijat siirtävät työvuoronsa kiinnostavan opetuksen tieltä.

- Opettajan on tärkeää uskaltaa mennä mukavuusalueen ulkopuolelle  -ja viedä opiskelijansakin sinne, totesi Opettajien akatemian puheenjohtaja Jaakko Kurhila.

Keskustelussa todettiin, että yliopisto-opetuksen tulee antaa  opiskelijoille laaja-alaista osaamista ja näkemystä, jotka antavat eväitä ratkoa maailmanlaajuisesti pahenevia ongelmia.

Viikissä kokeiltu opettajien vertaismentorointi tulee yliopiston kaikkien opettajien ulottuville. Mentorointiryhmän vetäjäksi haluavat voivat nyt hakea syyskuussa alkavaan koulutukseen.

Kaipaatko vertaistukea opettamiseen? Syksystä alkaen vertaismentorointi laajenee koko yliopistoon ja mentorointiryhmien vetäjille järjestetään henkilöstökoulutusta.

– On hienoa, että yliopiston johto pystyy tukemaan opettajien omaa aloitetta. Vertaismentorointi antaa tukea esimerkiksi niille opettajille ja tutkijoille, jotka eivät juuri sillä hetkellä pysty sitoutumaan pitkäkestoiseen pedagogiseen koulutukseen. On kuitenkin hyvin tärkeää, että opettajien työsuunnitelmissa aidosti huomioidaan tämänkin ohjelman vaatima ajankäyttö, toteaa opetuksen vararehtori Keijo Hämäläinen.

Kollegiaalista tukea

Monet opettajat kokevat olevansa opetustilanteessa yksin.  Opettajien tuen tarpeeseen ei pystytä vastaamaan pelkästään jo olemassa olevan koulutuksen turvin, ja aina tukea ei löydy omalta laitokselta.

Vertaismentorointi lähtee ajatuksesta, että opetustyötä tekevillä on annettavaa toisilleen. Vertaisten ryhmässä jaetaan kokemuksia, pohditaan käytäntöjä ja toimintaympäristöjä sekä opitaan yhdessä. Ryhmät muodostuvat sekä kokeneista että vähemmän kokeneista opettajista ja vertaismentorista, joka vastaa ryhmän toiminnasta.

Opettajien akatemian aloitteena mallia on pilotoitu hyvin kokemuksin vuodesta 2013.

– Viikissä vetämässäni vertaismentorointiryhmässä mietimme yhdessä opettamisen eettisten ulottuvuuksien moninaisuutta, toimintatapoja haastavissa tilanteissa ja erilaisten henkilöiden kanssa sekä montaa muuta periaatteellista ja käytännön asiaa. Ryhmällemme oli tärkeää luoda hetkellinen suvanto muutoin hektisen työn tohinan keskelle, kertoo yliopistonlehtori Sari Timonen.

Syksyllä mukaan!

Helsingin yliopistossa alkaa syksyllä ohjelma, jossa koulutetaan vertaismentorointiryhmien vetäjiä. Koulutuksissa keskitytään muun muassa mentorointiin prosessina ja oman ryhmän ohjaamiseen. Koulutuspäivien lisäksi ohjelman ytimen muodostavat vertaismentorointiryhmien tapaamiset. Kullakin koulutukseen osallistuvalla on oma viiden-kuuden hengen ryhmä mentoroitavia ohjattavanaan.

Erityisesti kiristyvien resurssien aikana vertaistuen merkitys kasvaa. Laitosten ja tiedekuntien on kuitenkin sitouduttava toimintaan siten, että ryhmien vetämiseen ja niihin osallistumiseen käytettävä työaika huomioidaan opettajan kokonaistyöaikasuunnitelmassa. Erillistä korvausta vertaismentoreille ei makseta.

Päätöksen opettajien vertaismentoroinnin vakinaistamisesta teki keväällä yliopiston opintoasiainneuvosto. Mentorointia koordinoidaan urapalveluissa.

Vertaismentorointiryhmien vetäjille järjestetään henkilöstökoulutusta. Tutustu ja hae ohjelmaan HENKAN kautta, viimeinen hakupäivä on 18.9.
http://www.helsinki.fi/henkilostokoulutuskalenteri

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan vertaismentorointiryhmään mentoroitavana, lue lisää ja ilmoittaudu e-lomakkeella 9.10. mennessä:
https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/62108/lomake.html

Lisätietoja ohjelmasta antaa 3.8. alkaen urapalvelut, Minna-Rosa Kanniainen, minna-rosa.kanniainen@helsinki.fi

Lähteitä ja lisätietoja:

    Opettajien vertaismentorointitoiminnan vakiinnuttaminen Helsingin yliopistossa, Opintoasiainneuvosto 23.2.2015, Minna Frimodig, https://flamma.helsinki.fi/fi/HY055111
    Perspektiiviä omaan työhön: https://flamma.helsinki.fi/fi/HY328277
    Hiljainen tieto siirtyy mentoroimalla, Sari Timonen: http://tinyurl.com/mentorointi-Timonen
    Lue lisää Opettajien akatemiasta »

 

Teksti: Päivi Jyry / Opetuksen toimiala
Kuva: Linda Tammisto

Opetusfilosofiaan on koottu ne arvot, joihin yliopisto sitoutuu pysyvästi.

Opetus perustuu tutkimukseen, yliopisto on korkeatasoinen oppimisyhteisö- ja ympäristö sekä opetus tähtää oppimiseen. Siinä Helsingin yliopiston opetusfilosofian kulmakivet.

Vaikka kulmakivet kuulostavat yliopiston toiminnan kannalta lähes itsestään selviltä, ei niitä aikaisemmin ole koottu yhteen dokumenttiin. Muutaman vuoden päähän ulottuvan strategian rinnalle haluttiin aikaa kestävämpi filosofia.  Filosofiaan on kiteytetty ne arvot ja lähtökohdat, joihin yliopisto yhteisönä sitoutuu.

– Yliopiston strategiassa on pitkälti päivänpolttavia tavoitteita. Opetusfilosofia syntyi huolesta, että yliopisto ei sitoudu mihinkään korkeampiin periaatteisiin, jos vain laki ja toimeenpanosäännöt ohjaavat toimintaa, kertoo opetusfilosofiaa valmistelleen ryhmän toinen puheenjohtaja, sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa.

Keskustelua yliopistosta

Opetusfilosofiaa on tarkoitus hyödyntää aiemmin julkaistujen opetuksen ja opintojen eettisten periaatteiden rinnalla.

– Molempien tekstien lähtökohtana on se, että kolme yliopiston perustehtävää – opetus, tutkimus ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus – kuuluvat yhteen erottamatta. Kumpaankin on koottu yksinkertaisia sloganeita siitä, kuinka ihanteet näkyvät toiminnassa, kertoo Hallamaa.

Opetusfilosofian, eettisten periaatteiden ja opetuksen arviointikriteereiden kolminaisuutta voidaan käyttää opintojen ja opetuksen suunnittelussa, kehittämisessä ja arvioinnissa. Hallamaa toivoo niiden myös herättävän keskustelua yliopistolaisten keskuudessa laajemminkin.

– Toivoisin, että yliopistossa ammennettaisiin enemmän tästä käsitteellisestä varannosta kuin tuotannollisiin organisaatioihin liittyvistä käsitteistä. Ja toivon, että opiskelijat huomioitaisiin paremmin yliopistoyhteisön osana. He ovat yliopiston alihyödynnetyin resurssi.

Yhteisön voima

Aloite Opetusfilosofiaan tuli yliopiston opintoasiainneuvostolta ja itse työ annettiin Opettajien akatemian tehtäväksi. Filosofiaa ryhtyi työstämään monitieteinen ryhmä. Työskentelyn aikana tuli ilmi jotain hyvin perustavanlaatuista yliopistosta yhteisönä.

– Yliopisto ei ole mikä tahansa instituutio tai tuotannollinen yhteisö. Tänne ei tulla vain käymään, vaan yliopisto muuttaa ihmisen olemista maailmassa peruuttamattomalla tavalla. Kun on tullut osaksi yliopiston vaikutuksesta, pysyy aina sen jäsenenä, Hallamaa sanoo.

Helsingin yliopiston opetusfilosofia

Opetuksen ja opintojen eettiset periaatteet

Teksti: Tiina Palomäki
Kuva: Ari Aalto

 

Hassu hattu opettajan päässä tuntuu idealta, joka kuuluisi esikouluun eikä yliopiston luentosaliin. Mutta matematiikan ja tilastotieteen laitoksen uuden ”opeakateemikon” Johanna Rämön mukaan todistushattu on osoittautunut hyväksi apuvälineeksi matematiikan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden luentokurssilla.

– Matematiikassa on olennainen ero siinä, milloin tehdään tarkkoja todistuksia ja milloin hahmotellaan asioita. Hatun käyttäminen tekee opiskelijoille selkeäksi, kummasta on kyse.

Rämön opettajakollegan Lotta Oinosen valmistama hattu on yksi osa matematiikan- ja tilastotieteen laitoksella toteutettuja uudistuksia. Tavoitteena on opetusta kehittämällä sujuvoittaa erityisesti opintojen alkuvaihetta. Keskeisiä teemoja ovat muun muassa kisällioppiminen, jossa pidemmälle edenneet opiskelijat neuvovat nuorempia sekä koko laitoksen muuttaminen avoimeksi opetustilaksi, jossa harjoituksia tekevät voivat aina kysyä neuvoa tarvittaessa.

Kontakteja Opettajien akatemiasta

Työ on tuottanut myös tulosta.

– Parasta oli, kun toisen vuosikurssin opettajalta tuli palautetta, että aloittavien oppilaiden osaaminen on selvästi parantunut, Rämö kertoo.

Työ opetuksen parantamiseksi toi Rämölle vuoden alusta jäsenyyden Opettajien akatemiassa.

– Odotan ainakin pääseväni keskustelemaan muiden innokkaiden opettajien kanssa. On kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksista muilta laitoksilta.

Jäsenyyteen kuuluu kaksivuotinen rahoitus, josta osa on laitokselle ja osa henkilökohtaista.

Rämö ei vielä ole ehtinyt miettiä, mihin oman rahoituksensa käyttää, mutta laitoksen rahoilla lähdetään ainakin yliopisto-opetuskonferenssiin Prahaan keväällä. Siellä Rämö esittelee myös matematiikan ja tilastotieteen laitoksen uudistusten tuloksia.

Akatemian kolmas vuosikerta

Kaikkiaan Opettajien akatemiaan hyväksyttiin nyt 20 uutta jäsentä, mikä nostaa kokonaismäärän 70:een. Akatemian uusi puheenjohtaja, tietojenkäsittelytieteen laitoksen opintoesimies Jaakko Kurhila näkee akatemian tilanteen hyvänä.

– Kahden vuoden aikana akatemia on luonut omat rakenteensa ja löytänyt itselleen toimintamallin, Kurhila kertoo.

Avoimen yliopiston johtajana helmikuussa aloittava Kurhila näkee akatemian toiminnassa kaksi kärkeä. Niistä ensimmäinen on siltojen luominen pedagogisen osaamisen ja jokaisen tieteenalan oman asiaosaamisen välille opetuksen kehittämiseksi.

Toinen on opetuksen arvosta muistuttaminen.

– Useat mittarit, joilla yliopistoa arvioidaan keskittyvät vain tutkimukseen. Opettajien akatemian tehtävä on muistuttaa, että myös opetukseen on tärkeä panostaa.

 

Tutustu uusiin opetusmenetelmiin Kumpula opettaa -blogissa

Teksti: Juha Merimaa
Kuva: Johanna Rämö