Doris Sikiö - hankekoordinaattori ja opettaja

Doris Sikiö kiinnostui Suomesta ja suomen kielestä suomalaisten hevibändien kautta. Amorphis ja jo nykyään eläkkeelle vetäytynyt Sentenced johdattivat Münchenistä lähtöisin olleen Sikiön ensin Suomen (kunnia)konsulaattiin ja sieltä Helsingin yliopiston kielikeskukseen.

– Valitsin konsulaatin antamasta kielikeskuksen esitteestä sopivan kurssin ja ilmoittauduin kirjeitse sille. Kurssin alkaessa muutin Suomeen. Vuoden verran ehdin opiskella yksittäisillä kursseilla ennen kuin hain ja pääsin varsinaiseksi opiskelijaksi Suomen kieleen ja kulttuuriin, joka oli silloin vasta perustettu.

Sikiön opinnot sujuivat sutjakkaasti. Osittain taustalla oli saksalainen mentaliteetti, jonka mukaan yliopisto suoritetaan ensin ja vasta sitten katsotaan työelämää. 

– Kävin aika paljon kursseja, mutta ei niistä kunnon kokonaisuuksia tullut. Työelämän kannalta olisi pitänyt tarkemmin silloin miettiä, mitä oikein kannattaa ottaa. Tosin en silloin vielä tiennyt, mitä haluan tehdä valmistumisen jälkeen.

Sikiö ei myöskään oikein osannut hakea neuvontaa yliopistolta tai muualta yhteiskunnalta.

– Minulla ei ollut käytännön kokemusta, miten samat asiat on järjestetty Saksassa, joten varmasti moni yliopiston tarjoama palvelu jäi käyttämättä.

Sikiön toiveammatti selvisi kuitenkin opintojen aikana: opettaja. Hän oli toiminut yliopistolla muutamien kurssien apuopettajana sekä tehnyt lyhyitä opettajan sijaisuuksia yliopiston ulkopuolella ansaitakseen hieman ylimääräistä. Vasta maisteriksi valmistumisen jälkeen hän kuitenkin innostui opettajuudesta ja päätti hakea muodollisen pätevyyden.

– Se oli tuskallinen vuosi, kun opiskelu oli niin tiivistä. Suomessa pitää kuitenkin olla jotain mustaa valkoisella, jotta pystyy todistamaan oman pätevyytensä tarvittaessa.

Opintojen jälkeen Sikiö sai paikan ensin kansalaisopistosta suomi vieraana kielenä (S2)-opettajana. Myöhemmin hän siirtyi Stadin aikuisopistoon S2-opettajaksi ja koordinaattoriksi Väylä työhön-hankkeeseen, jolloin opettajan työ sai sopivaa vastapainoa.

– Puolet ajasta opetan suomea ulkomaalaistaustaisille ja puolet ajasta menee hankekoordinoinnin parissa. Hankkeen tarkoituksena on koulutustarjottimen ja ohjausmallin kehittäminen eli käytännössä suunnitellaan ja pyritään kehittämään opetusta.

Kielitaidon lisäksi muita työelämässä tarvittavia taitoja Sikiö on oppinut matkan varrella.

– Koordinointiin kuuluu myös muun muassa talousasioita: teen Euroopan sosiaalirahastolle maksatushakemukset. Taloudenhoidon tai kirjanpidon opinnoista olisi varmasti ollut hyötyä, mutta ihan hyvin olen tullut toimeen ilmankin.

Sikiöllä on työnsä ja oman taustansa ansiosta näköalapaikka kulttuurienväliseen rajapintaan: siihen, minkälaisia ennakko-oletuksia suomalaisilla saattaa olla ulkomaalaistaustaisia kohtaan. Hän itse näkee eri taustaisten henkilöiden vahvuuden opiskelussa ja työelämässä. Opinnoista nousee esille muisto suomen kielen kurssista, jolla oli samaan aikaan suomen kieltä äidinkielenään puhuvia sekä heitä, jotka opiskelivat sitä vieraana kielenä.

– Oli kiva huomata, että kurssi oli yhtä haastava molemmille, mutta myös miten eri näkökulmista kieltä tarkasteltiin. Meillä oli analyyttisempi näkökulma, koska kielitaito oli heikompi, kun taas natiivipuhujat eivät välttämättä osanneet aina selittää, miksi jokin asia meni tietyllä tavalla.

Työelämän kannalta hän pitää tärkeänä verkostoitumista ja sitä, että pyrkii jo opiskeluaikana miettimään tarkasti, esimerkiksi millaisiin kesätöihin hakeutuu.

– Varsinkin ulkomaalaisille olisi hirveän tärkeää osallistua opiskelijajärjestöjen toimintaan. Sitä kautta pystyy nimittäin luomaan kontakteja ja myöhemmin myös työpaikkoja. Itse palasin yleensä kesäisin Saksaan kesätöihin, mutta ei niistä näin jälkikäteen ollut hyötyä oman alan hommien kannalta. Suosittelen miettimään vähän etukäteen, mitä muuta kuin taloudellista hyötyä mistäkin työpaikasta voisi olla juuri itselle.

Doris Sikiö keskustelemassa oppilaan kanssa.