Maria Vidberg – nimistönhuoltaja

Maria Vidberg, kuva Tomas Sjöblom

Kun uusi viranomainen perustetaan ja sen ruotsinkielisestä nimestä tarvitaan neuvoja, Maria Vidberg voi auttaa. Vidberg työskentelee Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) ruotsinkielisenä nimistönhuoltajana.

– Enimmäkseen työskentelen erilaisten paikannimien, kadunnimien ja viranomaisten nimien kanssa. Usein käy niin, että kun uusi viranomainen on ensin valinnut itselleen suomenkielisen nimen, he kääntyvät sen jälkeen meidän puoleemme kysyäkseen mikä viranomaisen ruotsinkielinen nimi voisi olla.

Nimistönhuoltoon kuuluu kaikenlainen nimistöön liittyvä neuvonta. Vidberg saa usein yhteydenottoja suomenruotsalaisen median toimittajilta tai kääntäjiltä, jotka tarvitsevat neuvoja miten erilaisia nimiä pitäisi ruotsiksi käsitellä. Aina ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti oikeaa vastausta.

– Jos saan kysymyksen vaikkapa siitä, miten jonkun organisaation nimi pitäisi kääntää, vastaukseni riippuu hyvin paljon asiayhteydestä. Samalla on tietenkin niin, että en minä jakele neuvoja tai ohjeita mutu-tuntumalla, vaan kaikki neuvonta perustuu tutkimukseen, kielenhuoltoon ha yhteistyöhön eri tahojen kanssa.

Keskeinen osa Vidbergin työnkuvasta liittyy yhteistyöhön ja -toimintaan toisaalta Kotuksen suomenkielisen nimistönhuollon ja ruotsinkielisen kielenhuollon kanssa ja toisaalta Ruotsin nimistönhuollon kanssa.

– Yhteistyö on kaiken a ja o, jos halutaan toimivaa nimistönhuoltoa. Mikään osista ei toimi ilman toisiaan: suomenkielinen nimistönhuolto ei pärjää ilman ruotsinkielistä ja toisinpäin. Yhteistyö nimistönhuollon ja yleisen kielenhuollon välillä on myös erittäin tärkeää, ja samaten yhteistyö Ruotsin kanssa. On järkevämpää yrittää käyttää samaa terminologiaa kuin toimia rinnakkaisilla käsitteistöillä.

Vidberg on sekä filosofian maisteri että filosofian tohtori pohjoismaisissa kielissä, mutta ei suinkaan ollut itsestään selvää että näin kävisi. Hän ei itse asiassa edes alun perin suunnitellut opiskelevansa pohjoismaisia kieliä – tai Helsingin yliopistossa.

– Oikeastaan halusin aluksi opiskelemaan saksaa. Jostain syystä olin myös päättänyt, etten halua opiskella Helsingissä, Turussa enkä Vaasassa. Jäljelle jäävistä vaihtoehdoista valitsin Oulun. En päässyt opiskelemaan saksaa, joten aloitin pohjoismaisten kielten opinnot, joka oli toissijainen valintani.

Oulussa pohjoismaisia kieliä opiskeltiin toisena kotimaisena kielenä, eikä Vidberg oikein tuntenut itseään kotoaisaksi. Hän päätti lähteä vuodeksi Saksaan opettelemaan saksan kieltä paremmin ja kokeilla sen jälkeen saksan pääsykokeita uudestaan.

– Vietettyäni vuoden Saksassa olin päässyt eroon ennakkoluuloistani. Yhtäkkiä Helsingin yliopisto olikin ensimmäinen hakukohteeni, ja pääsin lukemaan saksaa.

Vidberg oli kuitenkin ehtinyt opiskella jo sen verran paljon pohjoismaisia kieliä, että hän sai hyväksi luettua melko suuren, lähes valmiin sivuainekokonaisuuden. Muutama opintopiste puuttui vielä ja hän ilmoittautui kurssille, joka käsitteli nimiä kaupunkikuvassa.

– Samaan aikaan minun oli tarkoitus ryhtyä kirjoittamaan pro gradu -tutkielmaa saksasta ja proseminaarityötä pohjoismaisista kielistä. Innostuin kuitenkin niin paljon nimistöntutkimuksesta, että kirjoitin ensin proseminaarin siitä. Lopulta päätin vaihtaa pääainetta ja kirjoittaa gradunikin nimistöntutkimuksesta.

Opintojensa loppupuolella Vidberg sai harjoittelupaikan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta (Kotus) ja sai ensimmäistä kertaa työskennellä nimistönhuollon parissa. Saatuaan gradun valmiiksi hän jatkoi nimistöön liittyvissä sijaisuuksissa Svenska litteratursällskapet i Finlandin ja Kotuksen leivissä. Hänestä alkoi kuitenkin tuntua, että olisi aika perehtyä vielä syvemmin nimistöntutkimukseen.

Vidberg haki ja pääsi pohjoismaisten kielten jatko-opiskelijaksi ja ryhtyi tutkimaan. Hän sai viisivuotisen tohtorikoulutettavan työsuhteen ja kirjoitti sen turvin väitöskirjansa siitä, kuinka ruotsinkieliset helsinkiläiset käyttävät suomen- ja ruotsinkielisiä nimiä. Kun Vidberg oli uudemman kerran sijaistanut Kotuksessa kahden vuoden ajan, ruotsinkielisen nimistönhuoltajan vakinainen virka vapautui.

– Tiesin ettei tulevaisuuteni ole yliopistolla. Kun virka vapautui, minun oli yksinkertaisesti pakko hakea sitä. Niin, ja sanoisin kyllä, että olen löytänyt unelmatyöni!

Opiskeluajalta Vidbergilla on lämpimät muistot. Erityisen tärkeäksi hänelle muodostui osakunnalta löytynyt yhteisö.

– Elämäni opiskeluaikana pyöri hyvin paljon osakunnan ympärillä. Minulle ei ollut ihan itsestään selvää, että viihtyisin uudessa kaupungissa. Tarvitsen jonkin yhteisön, ja löysin sellaisen Vasa nationilta.

Opintojensa alussa Vidberg ei tiennyt ollenkaan mitä tekisi tulevaisuudessa työkseen. Hän oli kuitenkin vakuuttunut, että tutkinto pohjoismaisissa kielissä oli sen verran laaja ja monipuolinen, että se avaisi paljon ovia.

– Pohjoismaisten kielten tutkintoni myötä sain mukaani erilaisia työkaluja, joita olen työelämässä oppinut soveltamaan ja kehittämään. Näin jälkikäteen on helppo todeta, että se ei ollut niin vaarallista, etten opintojeni alussa tiennyt mitä haluaisin tehdä työkseni. Useimmiten sellaisilla asioilla on tapana selvitä ajan myötä. En esimerkiksi edes tiennyt että nimistönhuollon kanssa voi työskennellä.

 

Maria Vidberg työskentelee Kotimaisten kielten keskuksen ruotsinkielisenä nimistönhuoltajana. Hän opiskeli pohjoismaisia kieliä Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian maisteriksi 2007 ja filosofian tohtoriksi 2016.

Teksti ja kuva: Tomas Sjöblom