Karoliina Teikari – suurlähetystön johdon assistentti

Karoliina Teikari, kuva Tomas Sjöblom

Olin opiskellut vuoden restonomin opintoja, kun oivalsin, että olen aivan väärällä alalla. Ruotsin kieli oli kiinnostanut koulusta asti ja päädyinkin muutaman sattuman kautta vuodeksi au pairiksi Vaxholmiin, Tukholman saaristoon. Tuon vuoden aikana kielitaito syveni ja ihastuin täysin ruotsalaiseen kulttuuriin. Tulevaan oppiainevalintaani vaikutti myös mielettömän inspiroiva ruotsinopettajani Karin, jota ajattelen edelleen jonkinlaisena opettajan mallikuvana. No, joka tapauksessa keväällä aloitin valmistautumisen pääsykokeisiin ja pääsin lukemaan pohjoismaisia kieliä. Tarkoitukseni oli tulla Kariniksi, inspiroivaksi ruotsinopettajaksi.

Opinnoista tykkäsin aina. Olen aina ollut koulussa innokas ja pääaineeni pohjoismaiset kielet laajoine kieli- ja kulttuuriopintoineen tuntui kuin minulle tehdyltä. Voi tosin olla, että mielikuvat ovat hieman ruusuistuneet vuosien aikana, eivät ne kaikki kielitieteen tentit tainneet aina ihan herkkua olla. Opinnoissa vierähti kuusi vuotta ja olisi mennyt varmaan paljon pidempäänkin; niin paljon jäi vielä mielenkiintoisia kokonaisuuksia suorittamatta. Pääaineena luin pohjoismaisia kieliä ja pidempinä sivuaineina opettajan pedagogiset opinnot ja viestintää.

Yksi parhaita opiskelumuistoja on ehdottomasti vaihto-opiskeluvuosi Göteborgissa. Tarkoitus oli olla puoli vuotta, mutta taisin jo ensimmäisten kuukausien aikaa hakea pidennystä koko vuodeksi. Ja se kannatti! Suosittelen vaihtoa lämpimästi kaikille. Etenkin kieltenopiskelijoille vuosi kohdemaassa antaa niin paljon uutta näkökulmaa ja syvyyttä kielen hallintaan ja kasvattaa kontaktiverkostoa. Oma vaihtarivuoteni innosti myös graduaiheen löytymiseen: opiskelin ruotsin kielen opetusta maahanmuuttajille ja paneuduin aiheeseen myös myöhemmin gradussani.

Graduvuodesta tulikin pedagogisten opintojen ohella yksi haastavimmista vuosista. Prosessi oli yhtä vuoristorataa: välillä tuntui, että menee loistavasti ja välillä olin menossa jakamaan kyselylomakkeita luokkaan, jossa ei ollutkaan ketään, kun informaatio ei ollut kulkenut. Prosessin aikana pääsin myös mukaan erään tutkijan vetämään työryhmään, jossa vaihdoimme ajatuksia muiden, saman aiheen ympärillä kirjoittavien lopputyöntekijöiden ja tohtorikoulutettavien kanssa. Ryhmä oli mieletön mahdollisuus uppoutua aiheeseen syvemmin ja pääsin myöhemmin myös kirjoittamaan muutaman artikkelin graduni pohjalta. Se tuntui tosi hienolta ja mietinkin hetken myös mahdollisuutta jatkaa vielä pidemmälle aiheen parissa. Graduvuodesta on erityisesti jäänyt mieleen sen raskaus ja niin kliseeltä kun se kuulostaakin, niin epämukavuusalueelle altistuminen todella kasvattaa omaa mukavuusaluetta. Jatkuva uuden oppiminen ja itsensä haastaminen on raskasta, mutta lopulta aina todella antoisaa.

Opintojen ohella olin asiakaspalvelun parissa työssä. Työ ei liittynyt opintoihini millään lailla, mutta antoi paljon muita valmiuksia elämään. Mielestäni kaikki työnteko kannattaa aina, se opettaa niin paljon elämästä ja ihmisistä. Opiskeluaikana tein myös jonkin verran opettajan sijaisuuksia kouluissa ja pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, ettei ruotsinopettajan ura ehkä ollutkaan se ainut vaihtoehto. Tai ei ainakaan yläkoulu- ja lukioikäisten opettaminen; tuntui, että suuri osa tunnista kului järjestyksen säilyttämiseen, kun itse olisin vaan halunnut jakaa omaa ruotsin kielen innostusta muille.

Mahdollisuus uusiin näkökulmiin avautui, kun pääsin harjoitteluun Norjan suurlähetystöön opintojen aikana. Harjoittelijan työnkuvaan kuului pääosin mediaraporttien kirjoittamista, nettisivujen päivitystä ja käännöksiä ja se imaisi minut täysin. Ihastuin suurlähetystön hektiseen arkeen ja jatkuvasti vaihtuviin tilanteisiin. Koin olevani näköalapaikalla ja opin todella paljon pohjoismaisesta yhteistyöstä ja ulkomaan edustustojen arjesta. Samalla sain ymmärrystä siitä, miten laajasti pohjoismaisten kielten opiskelua voi hyödyntää työelämässä.

Harjoittelun jälkeen tein gradun ja palasin suurlähetystöön, jossa nykyisin toimin johdon assistenttina. Työnkuva on todella vaihteleva, mutta käsittää pääosin suurlähettilään kalenterin ylläpitoa, jatkuvaa yhteydenpitoa eri tahoihin, vierailujen ja tilaisuuksien järjestämistä ym. Opinnot ovat hyödyttäneet valtavasti nykyistä työtäni: lähtien siitä, että työkielinä on norja ja ruotsi, joista en selviäisi ilman laajaa kielitaitoa. Muuten on vaikea nimetä mitään yksittäistä ”taitoa” mikä hyödyttäisi eniten: opinnot ovat olleet niin laaja kokonaisuus, että tuntuu että niistä on kaikessa hyötyä. Suosittelen lämpimästi valitsemaan monipuolisesti erilaisia opintokokonaisuuksia ja panostamaan myös muiden pohjoismaisten kielten opiskeluun opiskeluaikana.

Teksti: Karoliina Teikari
Kuva: Tomas Sjöblom