Maija Kerko, uskontotiede

Yliopistossa pääaineeni oli uskontotiede humanistisessa tiedekunnassa. Opiskellessani olin kiinnostunut erityisesti teoreettisista ja tieteenfilosofisista kysymyksistä. Käytin paljon aikaa tieteellisten, kuten myös poliittisten ja uskonnollisten ajattelutapojen omaksumiseen ja sen pohtimiseen, miltä maailma näyttäytyy kunkin teoreettisen linssin läpi katsottuna. Pidin paljon yliopiston kriittisestä ja keskustelevasta ilmapiiristä tieteenfilosofisine väittelyineen.

Luin paljon ymmärtääkseni opinnoissani käsiteltäviä aiheita, myös kirjallisuutta, jota opintoni ei suoranaisesti edellyttänyt. Perehtymiseen käyttämäni aika ei näkynyt suoraan opintoviikoissa, joita lopulta keräsin tutkintoni edellyttämän minimimäärän. En myöskään käyttänyt aikaa urapolkuni pohtimiseen tai suunnitellut strategioita, joiden avulla pääsen parhaiten työelämään kiinni. Tutkijanura oli minulle ainoa ja itsestään selvä vaihtoehto.

Pääsin jo ennen valmistumistani jatko-opiskelijana mukaan tutkimusryhmään, joka tutki etnografisesti islamin monimuotoisuutta ympäri maailmaa. Oma väitöskirjasuunnitelmani käsitteli Kairon ylemmän keskiluokan musliminuorten arvomaailmaa. Olin suorittanut opintoihini vapaaehtoisena kuuluvan työharjoittelun Suomen suurlähetystössä Egyptissä ja tätä kautta suuntauduin Lähi-idän tutkimukseen. Opiskelin sivuaineina arabian kieltä ja valtio-oppia, jotka tukivat suuntautumistani.

Tutkimusryhmäni saatua hakemansa apurahan Suomen Akatemialta matkustin Egyptiin ja aloitin tutkimukseni teon. Koin elämäni suurimman takaiskun, kun jouduin luopumaan työstäni burnoutin vuoksi. Lähdin opiskelemaan hevosalaa, jonka myötä olisin tehnyt rakkaimmasta harrastuksestani itselleni uuden ammatin. Vaikka konkreettinen, fyysinen työ eläinten parissa oli monella tavalla upeaa, huomasin kaipaavani yliopistomaailmaa ja siihen liittyvää tapaa lukea, kirjoittaa, ajatella ja keskustella.

Naimisiin mentyäni palasin kaupunkiin ja sain kaksi lasta. Lasten ollessa pieniä työskentelin jonkin verran freelance-toimittajana, josta minulla oli jo opiskeluajoiltani kokemusta. Kokeilin myös siipiäni libretistinä kirjoittamalla tekstin laajaan kuoroteokseen. Tietokirjailijan ura tarjoutui minulle suunnitellessani laajaa, minua monin tavoin henkilökohtaisesti kiinnostavaa artikkelia Lapinlahden sairaalasta. Artikkeli ei alkuperäisessä muodossaan toteutunut, mutta minua pyydettiin kirjoittamaan kirja aiheen tiimoilta.

Koen nykyisessä tietokirjailijan työssäni pystyväni hyödyntämään yliopistossa oppimiani taitoja. Työ tuntuu mielekkäältä ja haastavalta, ja voi sanoa, että sitä tehdessäni toteutan unelmaani. Työhön liittyy epävarmoja elementtejä: apurahojen jatkuvuus ei ole taattua, ja luova työ on päivästä toiseen kiinni omasta luomisvoimasta ja kyvystä vailla turvallisia rakenteita, jotka liittyvät vakituiseen palkkatyöhön.

Humanistin koulutus opettaa moninäkökulmaisuutta ja joustavuutta sekä auttaa tietyllä tavalla sietämään epävarmuustekijöitä. Sen tarjoama sivistys merkitsee myös kykyä nähdä nykyhetken yhteiskunnallinen tilanne historiallisena olosuhteena, joka oli aiemmin erilainen ja ajan myötä muuttaa muotoaan taas toisenlaiseksi. Valppaus siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu juuri nyt auttaa katseen kääntämiseen yhteisöä sekä erilaisten ihmisten yhteistä tulevaisuutta kohti.

Maija Kerkko, kuva: Tomas Sjöblom.

Maija Kerko. Kuva: Tomas Sjöblom