Sini Helminen

Abiturienttina en tiennyt, mitä tehdä: halusin vain lukea ja kirjoittaa kaunokirjallisuutta, mutta se ei tuntunut realistiselta uravaihtoehdolta. Teimme retken Helsingin yliopistoon, ja päärakennuksen antiikkinen hohde teki minuun vaikutuksen. Äidinkielenopettaja suositteli lähtemään yliopistoon lukemaan kirjallisuustiedettä ja sitten ryhtymään opettajaksi.

Yleisen kirjallisuustieteen fuksina huomasin jo ensimmäisessä opastuksessa äidinkielenopettajaksi halajaville, ettei se kuulostanut minun jutultani. Rakastin humanistisia aineita ja hamstrasin sivuaineita: pitkänä estetiikkaa ja suomen kieltä, hieman kotimaista kirjallisuutta, filosofiaa, elokuva ja tv-tutkimusta, latinaa, ranskaa ja saksaa. Ja tietysti enemmän yleistä kirjallisuutta kuin mitä tutkintoon ikinä mahtuu.

Sitten iski kauhu: mistä humanisti saa ikinä töitä? Otin pitkiksi sivuaineiksi myös viestintää ja informaatiotutkimusta, kokeilin kirja-arvostelujen kirjoittamista sekä tein Otavalla työharjoittelun. Pidin myös kahta lukupiiriä, mutta siihen osallistumiseni ainejärjestömme Katharsiksen toimintaan jäikin.

Opintojeni ollessa loppusuoralla löysin yllättäen yliopistolta uuden perheen: menin mukaan Humanistispeksiin. Tuskin tietämättä, mikä speksi edes on, olin jo mukana käsikirjoittamassa, sanoittamassa ja näyttelemässä. Sille tielle jäin; olen tavalla tai toisella ollut mukana jo seitsemässä Humanistispeksin produktiossa.

Vuosien paniikin jälkeen huoli työnsaannista osoittautui täysin turhaksi. Välittömästi valmistuttuani ja tehtyä graduni Peter Panista sain ensimmäisen määräaikaisen paikkani Töölön kirjastosta, tietenkin lastenosastolta. Lasten- ja nuortenkirjallisuus ja kirjasto ottivat minut syleilyynsä, ja tällä hetkellä olen vakituisena Oulunkylän kirjastossa. Puolet työajastani kierrän ympäri Helsinkiä kirjavinkkaamassa lapsia ja nuoria, pidän satutunteja, järjestän lapsille tapahtumia ja pukeudun hassuihin rooliasuihin.

Vuosi sitten unelmani toteutui, enkä työkseni enää vain lue kirjallisuutta vaan myös kirjoitan sitä: julkaisin ensimmäisen nuortenromaanini Kaarnan kätkössä. Väkiveriset -fantasiasarjan toinen osa Kiven sisässä ilmestyi nyt syksyllä, ja jo keväällä on tulossa seuraava jatko-osa Veden vallassa.

Ohjeeni aloitteleville opiskelijoille: älä anna jästien masentaa! Älä jätä yrittämättä, älä valitsematta aineita, jotka sinua oikeasti kiinnostavat, vain siksi, että pelkäät. Kaikkein eniten omalta opiskeluajaltani kadun sitä aikaa, jonka käytin työllistymisestä murehtimiseen.

Sini Helminen.