Opiskelijoiden kokemuksia

Ensimmäinen kouluaine, josta muistan ihan oikeasti kiinnostuneeni oli historia. Siitä lähtien olen tuntenut palavaa kiinnostusta menneisyyteen, erityisesti sen voimaan ja kykyyn selittää maailmaa, jossa tänään elämme. Nimeni on Sebastian ja opiskelen historian maisteriohjelmassa. Vaikka historia ei oikeastaan ollut ensimmäinen vaihtoehtoni, kun hain opiskelemaan Helsingin yliopistoon, en ole koskaan katunut päätöstäni ottaa opiskelupaikka vastaan.

Suoritettuani kandidaatintutkinnon historiasta tuntui luonnolliselta jatkaa samalla radalla ja hankkia syvällisempää tietoa ja ymmärrystä historiasta maisteriohjelmassa. Suurin osa maisterivaiheen opinnoista keskittyy pro gradu -tutkielman kirjoittamiseen ja sitä varten tehtävään tutkimukseen. Gradun ohella historian maisteriopinnoissa painopisteenä on enimmäkseen syventävät kurssit historiantutkimuksen menetelmistä ja teorioista. Historian maisteriohjelma on akateemisesti haastava, ja opiskelijoita rohkaistaan itsenäiseen kriittiseen ajatteluun ja juurtuneiden ennakko-oletusten kyseenalaistamiseen.

Historian koulutusohjelmat ovat yliopiston mittakaavassa verrattain pieniä ohjelmia. Tämä mahdollistaa uskomattoman hienon yhteisön niin ohjelmien opiskelijoiden kesken kuin opiskelijoiden ja opettajien välille. Verrattain pieni opiskelijamäärä tarkoittaa myös, että opettajilta voi saada yksilöllistä ja henkilökohtaista ohjausta sekä neuvoja graduun tai muihin opintoihin liittyvissä kysymyksissä. Ainejärjestöt Historicus ja Kronos tarjoavat sitä paitsi mahtavan yhteisön. Monet parhaista muistoistani ja ystävistäni olen saanut ainejärjestöni Historicuksen kautta!

Historia on kiinnostanut minua nuoresta iästä saakka ja yläasteella inspiroiva historian opettaja sai alan näyttämään entistä kiinnostavammalta. Kuitenkaan polku historian opiskelijaksi ei ollut omalla kohdallani niin suoraviivainen. Todellinen kipinä hakea opiskelemaan historiaa syntyi vasta, kun suoritin avoimessa yliopistossa historian perusopinnot.

Valmistuin humanististen tieteiden kandidaatiksi syksyllä 2015 ja sen jälkeen siirryin suorittamaan maisterivaiheen opintoja. Kandidaatintutkinnossani suoritin opintokokonaisuuksia myös museologiasta ja sosiologiasta. Tämän lisäksi, kuten varmasti moni muukin humanisti, suoritin satunnaisesti kursseja myös muilta aloilta folkloristiikasta taloustieteeseen. Opintojen monipuolisuus on yksi parhaista puolista historian opiskelussa. Mahdollisten valinnaisten opintokokonaisuuksien kirjo on laaja.

Kirjoitan tällä hetkellä pro gradu -tutkielmaa tarkoituksenani valmistua seuraavan vuoden aikana filosofian maisteriksi. Tämän jälkeen aion suorittaa vielä opettajan pedagogiset opinnot.

Hakiessani opiskelemaan historiaa suunnitelmat tulevan urani suhteen eivät olleet selvät muuten kuin yhden asian suhteen. Halusin tulevalla urallani olevan sijaa myös kirjoittamiselle. Haaveenani on aina ollut kirjoittaa romaaneja, mutta onnekseni olen huomannut, että kirjoittaminen onkin yksi historian opiskelun parhaista puolista. Jo opintojeni alussa tiesin, että haluaisin tulevaisuuden uravaihtoehtojeni olevan mahdollisimman monipuoliset. Tämä pitää paikkansa edelleen, nyt valmistumiseni lähestyessä. Näkisin itseni työskentelemässä monella mahdollisella humanistin urapolulla; niin opetustyössä, museoalalla kuin arkistossa. Kirjoittamisen tiedän aina kuuluvan tulevaisuuteeni, oli se sitten pääasiallisena työnä tai erilaisten kauno- ja tietokirjallisten julkaisujen parissa.

Yliopisto on upeaa ja opettavaista aikaa: Jos minun kuitenkin täytyisi nostaa sieltä esiin yksi muisto, olisi se varmasti ainejärjestöni Kronoksen 71-vuotisjuhlien järjestäminen minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Juurikin sellaiset muistot, yhdessä kaikkien oppimieni asioiden kanssa, ovat tehneet yliopisto-opiskeluista yhden hienoimmista kokemuksistani. Joten, kun mietit hakijana tai uutena opiskelijana mitä tekisit tulevaisuudessa, en voi muuta kuin kannustaa sinua rohkeasti seuraamaan omia unelmiasi.

Minulle historian maisteriopinnot olivat luonnollinen jatkumo saman aineen kandidaatintutkinnolleni, sillä tähtään historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi. On vaikeaa kuvailla muutamalla sanalla mistä koulutuksessa loppujen lopuksi on kyse. Vastoin monien ennakkokäsityksiä koulutus antaa paljon muutakin, kuin oman aineen osaamista.

Opintojen aikana olen oppinut tulkitsemaan ja analysoimaan tapahtumia nyky-yhteiskunnassa useammasta näkökulmasta. Erilaisten ilmiöiden sijoittaminen laajempaan yhteiskunnalliseen ja historialliseen kontekstiin muuttuu jatkuvasti tärkeämmäksi taidoksi. On myös äärimmäisen tärkeää osata tarkastella informaatiota kriittisesti aikoina, jolloin valeuutisia esitetään totuuksina. Muun muassa tällaiset taidot kehittyvät koko koulutuksen aikana. Näen itseni historioitsijana, mutta samanaikaisesti yhteiskuntatieteilijänä, jolla on laaja historiallinen perspektiivi asioihin.

Historian opinnoissa tarjotaan sekä lähiopetusta että tenttimahdollisuuksia. Kurssitarjonta vaihtelee vuosittain, ja usein on tarjolla monia kiinnostavia ja myös yksityiskohtaisempiin ilmiöihin pureutuvia kursseja. Ehdottomiin suosikkeihini ovat kuuluneet teemaseminaari historiallisista myyteistä ja väärinkäsityksistä sekä opiskelijaliikkeen historiaa käsittelevä kurssi. Opiskelu on hyvin itsenäistä ja kursseja voi valikoida sen mukaan, miten itse voi olla läsnä, mikä mahdollistaa oman ”lukujärjestyksen” räätälöimisen.

Ruotsinkielisten historian opiskelijoiden ainejärjestö Historicuksen kautta on helppo tutustua muihin opiskelijoihin. Opiskelijoiden määrä historian ruotsinkielisellä puolella on huomattavasti pienempi, mikä on mielestäni suuri etu siinä mielessä, että opetuksesta tulee henkilökohtaisempaa. Esimerkiksi pro gradu -tutkielman kirjoitusprosessiin saa tukea myös graduseminaarien ulkopuolella, mistä on ollut ainakin minulle paljon hyötyä. Kaikki pakolliset kurssit voi suorittaa ruotsiksi, mutta kursseja voi valita vapaasti myös suomeksi – ja päinvastoin.

Olen Janne, historian kuudennen vuoden opiskelija. Olin jo aloittaessani opintoni suhteellisen varma, että suuntautuisin yleiseen historiaan, en siis Suomeen tai Pohjoismaihin. Olin ollut aina kiinnostunut historiasta, erityisesti sotahistoriasta ja antiikin Roomasta. Historian opintoihin päädyin lopulta muutaman taloustieteellisen mutkan kautta. En ole katunut valintaani, vaan historia on osoittautunut paljon monipuolisemmaksi aineeksi kuin osasinkaan arvata.

Mielestäni parasta historian opinnoissa on niiden antama vapaus. Tutkinto ei valmista suoraan mihinkään ammattiin, pois lukien opettajiksi suuntaavat. Paljon määrittävät valinnaiset muut opinnot, joista mieleisensä valitsemalla tutkinnostaan voi rakentaa itsensä näköisen. Tällainen vapaus voi tuntua myös raskaalta ja se vaatiikin opiskelijalta vastuun ottamista omista opinnoistaan ja tavoitteidensa miettimistä. Palkintona on kuitenkin mielekäs tutkinto, joka avaa ovia moniin suuntiin.

Kun en tähdännyt opettajaksi, on tulevaisuuden ammattini kysyjien seuraava arvaus useimmiten tutkija. Todellisuudessa historia mahdollistaa monenlaisissa asiantuntijatehtävissä toimimisen ja tutkinnon suurinta antia ei välttämättä ole syvällinen tietämys vaikkapa jostain historian aikakaudesta tai tapahtumasta, vaan laajemmat, muihin tehtäviin siirrettävissä olevat taidot. Näihin lukeutuvat esimerkiksi suurten tietomäärien käsittely ja analysointi, lähdekritiikki, tutkimus, sekä tietysti sujuva kirjoittaminen. Toki voin jo nyt sanoa, että kiinnostavinta opinnoissani ovat tähän mennessä olleet kandidaatintutkielman ja pro gradu -tutkielman valmisteleminen itseäni kiinnostavista historian aiheista.

Opintojeni lähestyessä loppuaan voin todeta olleeni varsin tyytyväinen niihin. Kurssitarjonta yllätti monipuolisuudellaan ja esimerkiksi edellä mainitut kandin työ ja gradu, sekä näiden tiimoilta saatu ohjaus, ovat saaneet minut pohtimaan kiinnostuksen kohteitani ja laajentamaan niitä uusiin näkökulmiin.

Suuri osa opintojani ovat olleet mukana kulkeneet opiskelukaverit ja historianopiskelijat yhteen kokoava ainejärjestö Kronos. Lukuisissa tapahtumissa olen solminut pitkälle kestäviä ystävyyssuhteita ja verkostoitunut mahtavaan porukkaan, jonka kanssa jaksaa jutustella vaikka siitä omasta graduaiheesta tai kaikesta muustakin melkein loputtomiin.