Opiskelijoiden kokemuksia

Joskus parhaan kuvan opinnoista saa opiskelijoilta itseltään. Anna opiskelijoiden kertoa, millaista on opiskella alue- ja kulttuurintutkimusta Helsingin yliopistossa!

Olen 26-vuotias Pohjois-Amerikan tutkimuksen opiskelija, jolla on jäljellä enää gradupuristus. Aloitin Helsingin yliopistossa opiskelun syksyllä 2011 arkeologia pääaineenani ja tein siitä kandin. Maisterin tutkintoon vaihdoin pääaineeni. Arkeologia ei tuntunutkaan enää omalta ja olin päätynyt opiskelutoverin suosituksesta lukemaan myös Pohjois-Amerikan tutkimusta, joka kolahti heti.

Pohjois-Amerikan tutkimus on niin laaja-alainen tieteenala, että jokaiselle Amerikoista kiinnostuneelle varmasti löytyy oma kulma tutkimukseen. Meillä voi suuntautua juuri niihin itseään kiinnostaviin juttuihin tosi hienosti. Itse olen esimerkiksi erityisen kiinnostunut populaarikulttuurista ja taiteista, ja olenkin opiskellut valinnaisia opintoja niin elokuva- ja tv-tutkimuksesta kuin taidehistoriasta.

Yksi mieleenpainuvimmista luennoista on eräs Seksuaalisuus populaarikulttuurissa -kurssin luento. Opettajamme Outi Hakola toi PlayStationin luokkaan ja laittoi meidän pelaamaan Mortal Kombatia ja lopuksi keskustelemaan muun muassa pelin hahmojen asuista. Omat opintoni ovat kyllä olleet todella monipuoliset. Olen suorittanut kursseja niin Vietnamin sodasta, intiaanien uskontoperinteistä, Yhdysvaltojen lakisysteemistä kuin kulttuurihistoriastakin.

Minun on todella hankalaa motivoida itseäni opiskelemaan, jos asia ei ole minusta kiinnostava. Niinpä olenkin rakentanut opintoni mahdollisimman kiinnostaviksi itselleni, sen mukaan mitä olen tahtonut oppia. Ylipäätään yliopistossa opiskelu on todella vapaata. Kukin saa rakentaa haluamansa paketin kursseista, jolloin jokaisella opiskelijalla on omanlaisensa kokonaisuus. Konkreettisesti ainakin meillä Pohjois-Amerikan tutkimuksessa on hyvin vähän tenttejä. Esseet ja erilaiset kirjalliset työt ja esitelmät ovat isommassa osassa kurssien suorittamistapoina, mikä sopii hyvin itselleni.

Tärkeimmät oppimani asiat liittyvät varmasti analyyttisen ajattelun kehittymiseen. Myös ihan konkreettisia sääntöjä tai tapoja, miten tutkimusta voi ja tulee tehdä, on tullut opittua.

Vaikka valmistumiseni on "ihan kulman takana", en ole liikaa miettinyt miten aion työllistyä. Ensisijaisesti haluaisin päästä joko Yhdysvaltoihin tai Kanadaan hetkeksi töihin ja sitä kautta syventää kulttuurin tuntemusta. Alun perin olin miettinyt jotain ehdottomasti elokuvatutkimukseen yhdistyvää työtä, esimerkiksi jossain televisio- tai elokuva-alan tuotantoyhtiössä. Taitaa se vieläkin vähän salaisena haaveena mielessä olla.

Kiinnostukseni Lähi-idän tutkimukseen kasvoi vaivihkaa, tuntuen yhä oikeammalta kerros kerrokselta, kuten herkullinen baklava. Tajusin kaipaavani uusia haasteita oltuani työelämässä jo jonkin aikaa, ja miettiessäni aihepiiriä, josta en tiennyt mitään mutta joka kuitenkin olisi loputtoman mielenkiintoinen ja aina relevantti, huomasin kerta toisensa jälkeen palaavani Lähi-idän opintoihin. Aloitin hitaasti opiskelemalla ensin arabiaa itsekseni ja pian haluni oppia enemmän itselleni täysin uudesta kulttuurista oli niin polttava, että luin pääsykoekirjaa ennen näkemättömällä innolla. 

Jo arabiaa opiskellessani olin tajunnut, että tämä ei olisi todellakaan mikään helppo nakki. Lähi-itä on pieni käsite mahdottoman laajalle kokonaisuudelle, joka kattaa kymmeniä kieliä, kulttuureja, uskomuksia ja poliittisia näkökantoja. Aina kun yhden asian oppii ja kuvittelee vihdoin tajuavansa asioiden oikean laidan, jotain tapahtuu, joka kääntää kaiken päälaelleen. Mutta kaikesta siitä jatkuvasta työstä huolimatta jokainen luento, jokainen oppimani uusia asia, luo uusia kerroksia siihen herkulliseen baklavaan, jota Lähi-idän opiskelu on. Ilman arabian kielioppisäännöissä kahlaamista, ilman jatkuvasti muuttuvaa poliittista kenttää ja ilman lukemattomia eri kulttuurimuunnoksia Lähi-idän aluetutkimuksen opiskelu ei olisi niin hauskaa ja mielenkiintoista!

Opintoni ovat vieneet minut Jordaniaan vaihto-oppilaaksi sekä Maanpuolustuskorkeakoululle JOO-opiskelijaksi. Olen istunut kymmenissä seminaareissa kuuntelemassa asiantuntijoita Suomesta ja ulkomailta, olen osallistunut syvällisiin analyyseihin Lähi-idän tulevaisuudesta. Olin ehtinyt tehdä opintosuuntaukseeni liittyviä töitä ennen opintojeni alkuakin, mutta olen saanut täysin uutta näkökulmaa töihini opintojeni kautta. Aion jatkaa valitsemallani polulla eräänlaisena kulttuuritulkkina, jonka tarkoituksena on avata hieman kahden näennäisen erilaisen kulttuurin yhtäläisyyksiä toisilleen ja näyttää ihmisille, kuinka samanlaisia he oikeastaan ovatkaan. Helppo tulevaisuus ei varmasti ole, mutta uskon, että se on sitäkin antoisampi.