Uratarinat - Maatalous- ympäristö- ja luonnonvaraekonomian opintosuunta

Kandidaatintutkinto antaa valmiudet jatkaa opintoja maisterivaiheeseen tai siirtyä työelämään erilaisiin asiantuntijatehtäviin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla tai yrittäjänä.

Maatalous-, ympäristö- ja luonnonvaraekonomian opintosuunnasta kandidaatit voivat työllistyä ympäristö- luonnonvara- ja maatalousalan valmistelutehtäviin julkisella sektorilla sekä asiantuntija- ja ympäristöjohtamisen tehtäviin yrityksissä. He voivat toimia yrittäjinä. Työpaikkoja on myös kansalaisjärjestöissä ja kansainvälisissä järjestöissä ja konsulttiyrityksissä Suomessa ja ulkomailla.

Koulutusohjelman aikaisemmista pääaineista: elintarvike-ekonomia, markkinointi, kuluttajaekonomia, maatalousekonomia sekä ympäristö- ja luonnonvaraekonomian pääaineista muodostuu uusi 1.8.2017 aloittava Ympäristö- ja elintarviketalouden kandidaatin ohjelma ja maatalousekonomiasta sekä ympäristö- ja luonnonvaraekonomista kandidaatin tutkinnon Maatalous- ympäristö- ja luonnonvaraekonomian opintosuunta sekä Maatalous- ympäristö- ja luonnonvaraekonomian maisteriohjelma  valmistuneet henkilöt ovat työlistyneet hyvin omalle opiskelualalle.

Opiskeluja valitessaan Antti Jaakkola puntaroi yliopiston ja ammattikorkeakoulun metsätalouden opintojen välillä. Vaaka kallistui Viikkiin ja maatalousekonomiaan.

- Haluan selvittää itseäni kiinnostavia kysymyksiä taustoihin saakka, valmiita vastauksia syvemmälle. Kun minua luonnon lisäksi kiinnostavat vielä talousasiat, valinta oli selvä. Viikissä voi hienosti yhdistää biologian, maatalouden, taloustieteiden, maatalouspolitiikan ja tekniikan opintoja. Sivuaineeksi voi helposti valita esimerkiksi elintarvike- ja agroteknologian opintoja tai jopa johtamistaitojen ja viestinnän opiskelua neuvontaopin muodossa, Jaakkola  perustelee.

Yliopisto-opinnot ovat vastanneet neljättä vuottaan opiskelevan Jaakkolan odotuksia.

- Yllättävintä on ollut huomata aina opintojen edetessä, mitä kaikkea ei vielä tiedäkään.

Talouden linkittäminen ympäristöasioihin kiinnostaa Jaakkolaa. Tulevaisuudessa hän tähtää yksityiselle sektorille maatalous- ja elintarvikekaupan tai hankinnan pariin.

- Suuri päämäärä nykymaataloudessa on järkevästi ja kannattavasti siirtyä vihreämpään talouteen, Jaakkola miettii.

- Itse pääsin viime kesän työharjoittelussa Raisio Oyj:n viljakauppayksikössä tekemään kandintyötäni ja mahdollisesti myöhemmin graduani hiilijalanjälkitutkimuksen osana.

Raision tutkimuksen tarkoituksena on laskea tilatasolla niin sanotut ympäristöindeksit hiilioksidin ja energian käytön osalta. Sen jälkeen tarkastellaan, voiko indeksille määrittää rahallista arvoa ja löytyykö tilan taloudellisen tuloksen ja ympäristöindeksin väliltä yhteyttä.

Ensimmäisenä kesänään opintojen aloittamisen jälkeen Jaakkola suoritti Lännen Tehtaat 
Oyj:n koetilalla maatalousharjoitteluaan ja pääsi ohessa selvittämään herneen puintiaikatauluja.

- Oman alan töitä pääsee Viikistä kesäisin tekemään todella hyvin, Jaakkola kehuu.

Kulunut vuosi Jaakkolalla kului ainejärjestötehtävissä. Hän toimii jouluun saakka maatalousylioppilaiden ainejärjestö Sampsan puheenjohtajana.

- Vuoden mittainen johtamistaidon ja viestinnän kurssi, Jaakkola luonnehtii tehtäväänsä ja suosittelee ainejärjestötoimintaa kaikille opiskelijoille.

-  Järjestön parista saa paitsi hyviä taitoja, myös uusia ystäviä ja yhteyksiä yli oppiainerajojen niin yliopistolta kuin työelämästäkin.

Opiskelijaelämä on Viikissä vilkasta ja yhteisöllistä. Varsinkin muualta Suomesta Helsinkiin tulevalle, jolla ei ole täällä valmista kaveripiiriä, löytyy Jaakkolan mukaan kampukselta paljon seuraa ja tekemistä.

- Urheilupuolella on paljon aktiviteettia varsinkin palloilulajeissa ja kulttuurin saralla kokoonnutaan esimerkiksi viini- ja olutiltoihin asiantuntijan opastuksella ja parhaillaan suunnitellaan teatterimatkaa Tallinnaan.

Perinteisten opiskelijabileiden lisäksi järjestetään tutustumisia ja seminaareja yhteistyössä eri maatalous- ja elintarvikealan yritysten, järjestöjen sekä yhteisöjen kanssa.

- Parhaimpana esimerkkinä perinteinen maakuntamatka, jossa yhdistyvät 3–4 päivän aikana kaikki edellä mainitut toimet aina vuosittain vaihtuvassa maakunnassa.

 

Erik Lindroos
Pääaine: Maatalousekonomia
Erik Lindroos opiskeli pääaineenaan maatalousekonomiaa. Tutkinto toi hänelle työpaikan lisäksi hyvän perustan tulevaisuutta varten.

- Olen maatilalta kotoisin, joten luonnonläheiseen Viikkiin oli luontevaa hakea. Olin kiinnostunut talousasioista, joten tätä kautta maatalousekonomia tuntui hyvältä valinnalta, Erik Lindroos kertoo.

Lindroos opiskeli maatalousekonomiaa pääaineenaan taloustieteen laitoksella. Sivuaineenaan hän luki ympäristöekonomiaa.
- Ympäristöekonomia kiinnosti minua siksi, että halusin ymmärtää paremmin ympäristöasioita. Ne ovat maatalouspolitiikan kannalta oleellisia tiedostaa ja usein kaikkien päätösten takana, hän selittää.

Lindroosille yliopisto-pinnot antoivat valmiudet hallita uusia asioita sekä ymmärtää isoja kokonaisuuksia. Yliopistolla oppi myös sitoutumaan siihen työhön mitä tekee. 
- Maatalouspolitiikka pääaineena antoi hyvän pohjan ymmärtää maatalouden perusvaatimuksia ja toimintaympäristöä, Lindroos tiivistää.

Ystävät tärkeä osa opiskeluaikaa

Opintojen alussa Lindroos satsasi hiihtouraan, ja silloin tavoitteena oli suorittaa 50 opintopistettä vuodessa. Hiihtouran jälkeen opintopisteitä kertyi enemmän. 
- Opintoja suunniteltiin yhdessä kavereiden kanssa, koska opiskelu yhdessä oli helpompaa. Opinto-oppaasta löytyi tiedot kursseista, mutta opinto-ohjauksestakin olisin voinut saada hyötyä opintojen suunnittelussa, Lindroos pohtii.

Erityisen tärkeään rooliin nousi myös opiskelijajärjestötoiminta.
- Se on erittäin tärkeää, siellä ystävystyy ihmisten kanssa loppuelämäksi ja monista tulee myös kollegoja. Keskustelemalla ihmisten kanssa oppii asioita paremmin ja sosiaaliset taidot kehittyvät, Lindroos painottaa.

Hän näkee myös etunaan urheiluharrastuksen tuoman voittamisen ja häviämisen taidon.
- Urheilun kautta oppii fokusoimaan asioita. Siitä on hyötyä myös työelämässä, jossa pitää nykyään pystyä työskentelemään paineen alla ja kyetä ottamaan kritiikkiä vastaan, Lindroos sanoo.

Tutkinto toi työpaikan

Lindroos työskentelee tällä hetkellä amerikkalais-saksalaisessa yrityksessä, joka jalostaa ja myy sokerijuurikkaan siemeniä. Hänen toimipaikkansa on Frankfurt. 
- Olen vastuussa lajikkeiden suorituskyvystä ja niiden monitoroinnista kahdessatoista maassa. Toimin linkkinä amerikkalaisten jalostajien ja markkinoiden välillä. Työhöni kuuluu esimerkiksi matkustamista, virallisia lajikokeita sekä teollisuuden edustajien tapaamisia, Lindroos luettelee.

Hänen työssään tarvitaan hyviä sosiaalisia taitoja ja paineensietokykyä.
- Työssäni kiinnostavinta on se, että saan nähdä uusia paikkoja ja ihmisiä sekä tehdä kansainvälisiä töitä maatalouden parissa. Arvostan mahdollisuutta työskennellä ympäristössä, jossa työmoraali on korkea ja jossa voin oppia maataloudesta ja maatalouskaupan alasta maailmalla ylipäänsä, Lindroos sanoo.

Hiihtouran takia hän ei kerinnyt paljon kesätöitä tekemään, mutta opiskeluajan työharjoittelun Lindroos suoritti maa- ja metsätalousministeriössä. Lisäksi hän on työskennellyt SLC:ssä ja toiminut hienojalostajan edustajana opintojen ohessa. 
- En olisi saanut nykyistä työtäni ilman tätä tutkintoa, se on ihan varma. Lisäksi tutkinto on auttanut vastaamaan työnantajan vaatimuksiin ja antanut perustan koko hommalle, Lindroos sanoo.

Opiskelun iloa

Tulevaisuudessa Lindroos toivoisi yliopisto-opinnoilta tiiviimpää tutustumista työelämään.
- Tällä hetkellä työelämässä tarvitaan hyviä keskustelutaitoja; pitää osata argumentoida sekä esittää omia kantoja asioihin, hän pohtii.

Lindroosin mielestä on kuitenkin tärkeintä nauttia opiskelusta, ja se onkin hänen neuvonsa muille opiskelijoille.
- Se on kyllä hyvää aikaa. Opintojen aikana oppii uusia näkökulmia asioihin. Harjoitustyöt kannattaa tehdä huolella ja niistä kannattaa käydä keskustelua muiden opiskelijoiden kanssa. Neuvoja kannattaa kysyä myös vanhemmilta opiskelijoilta. Lisäksi on hyvä valita monipuolisia kursseja ja verkostoitua. Myös työkokemuksen hankkimisesta on aina etua.

Poikkitieteellinen tutkinto on kilpailuetu

Sanna Helena-Ranta vannoo poikkitieteellisen ja ainutlaatuisen tutkinnon nimeen. Hän rakensi opiskeluaikana laajat verkostot, ja on niiden kautta päässyt mielenkiintoisiin töihin. 

- Hain alun perin hakemaan kasvinviljelytieteen lisäksi biologian oppiaineeseen. Päädyin kuitenkin valitsemaan kasvinviljelytieteen ja Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan, koska Viikki on monitieteellisempi ja työnsaantimahdollisuudet ovat laajemmat, Sanna-Helena Ranta sanoo.

Ranta vaihtoi myöhemmin pääaineensa maatalouspolitiikkaan ja sitten maatalousekonomiaan. 
- Ruoka- ja elintarviketalous on aina kiinnostanut minua, joten halusin päästä syventymään maatalousekonomiaan, hän kertoo.

Oma-aloitteisuus opinnoissa on tärkeää

Ranta ei ottanut paineita opinnoista, vaan halusi niiden etenevän omalla painollaan. 
- Tavoittelin kursseista kuitenkin hyviä arvosanoja ja ajattelin valmistuvani viidessä tai kuudessa vuodessa, hän muistelee.

Erityisen hyvänä hän pitää sitä, että opiskelijalle annetaan omaa vastuuta opinnoistaan.
- Taloustieteen laitoksella ja varsinkin maatalouspolitiikan oppiaineessa on hyvä meininki ja kannustettiin vastuunkantoon. Minusta on todella tärkeää asennoitua oma-aloitteisesti omaan opiskeluunsa, Ranta sanoo.

Rautainen ammattitaito auttaa eteenpäin

Ranta on työskennellyt esimerkiksi Sirkka-Liisa Anttilan edustajana eduskunnassa sekä MTK:ssä maaseutuasiamiehenä. 
- Minulla oli jo opiskeluaikana harvinaisen laajaa työkokemusta. Olin kesätöissä esimerkiksi pankissa maa- ja metsätalousrahoituksessa. Olen tehnyt myös tutkijan hommia, hän kertoo.

Nykyään Ranta työskentelee Euroopan parlamentissa Riikka Mannerin erityisavustajana muun muassa maatalous, ympäristö- ja metsäpolitiikan lainsäädäntötyössä. 
- Mielenkiintoista on ollut tutustua EU:n päätöksentekoon ja lainsäädäntöjärjestelmään, eri insituutioihin sekä päätöksentekoprosesseihin. Aiempien ja nykyisen työn kautta olen saanut todella rautaisen käsityksen maatalouspolitiikasta, hän sanoo.

Opinnoista on ollut Rannan mielestä paljon hyötyä sekä työn saannissa että sen tekemisessä. 
- Poikkitieteellinen tutkinto kiinnostaa työnantajia ja se antaa valmiuksia ymmärtää kokonaisuuksia paremmin. Se on ehdoton kilpailuetu työmarkkinoilla, hän tiivistää. 

Opinnot valmentavat kriittiseen ajatteluun

Rannan mielestä yliopisto-opinnot opettavat teoriapohjan lisäksi aktiivisen ja kriittisen ajattelutavan.
- Täytyy pystyä kyseenalaistamaan ja haastamaan. Sen avulla tulee olemaan aina askeleen edellä ja aktiivisesti mukana siinä, mitä tapahtuu.

Lisäksi hän kannustaa opiskelijoita tarttumaan ainejärjestötoimintaan.
- Kaikesta tärkeintä on verkostoitua opiskeluaikana. Se, että tuntee ihmisiä on olennaista; itse olen juuri sitä kautta saanut kaikki työni tähän mennessä. Olin opiskeluaikanani monissa eri järjestöissä mukana, esimerkiksi ainejärjestössä, osakunnassa, ylioppilaskunnassa ja ammattiliitossa. Kaikki sieltä saadut verkostot ovat olleet hyödyllisiä, hän painottaa.

Muiksi vinkeiksi Ranta vihjaa kielten opiskelun.
- Vaihtoon kannattaa lähteä ehdottomasti, jos se tai kansainvälinen ura vähänkään kiinnostaa. Englannin lisäksi kannattaa lukea vaikkapa ranskaa ja espanjaa, sillä ne ovat maailmankieliä. Vankat perustiedot ja taidot on hyvä hankkia yliopistossa, koska niitä pääsee soveltamaan työelämässä, Ranta sanoo.

Viivi Wanhalinna oli kiinnostunut kaikista elintarvikeketjun osista, ja halusi tietää siitä lisää. Yliopisto-opinnot mahdollistivat kiinnostavien opintojen lisäksi työpaikan Lontoosta ja paljon kansainvälistä kokemusta. 
-Lukion jälkeen olin haaveillut ratsastuksenopettajan ammatista, mutta päädyin lukemaan itseni hierojaksi. Opiskeluaikana sairastuin kuitenkin diabetekseen, jonka takia kiinnostuin ravitsemuksesta ja elintarvikkeista, Viivi Wanhalinna kertoo.

Hän sai serkultaan kuulla Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opinnoista, ja kiinnostui Viikissä tarjottavista pääaineista.
-Luin pääaineenani elintarviketeknologiaa, ja sivuaineinani oli pakollinen elintarvikekemia ja ympäristöekonomia sillä ympäristöasiat kiinnostavat minua. Myöhemmin tein maisteriopinnot maatalouspolitiikasta, hän kertoo.

Wanhalinnalla ei ollut erityisiä tavoitteita valmistusajan suhteen.
-Halusin opiskella mahdollisimman paljon kaikkea, mikä kiinnostaa. Arvosanojen osalta halusin tehdä kaiken niin hyvin kuin pystyy ja jaksaa. Taloustieteen laitoksella oli myös hyvä ilmapiiri ja tukea opintoihin sai aina nopeasti, hän muistelee.

Kansainvälisyys avaa ovia

Wanhalinna on ollut monipuolisesti töissä eri osissa elintarvikeketjua.
-Olen tehnyt yliopistolla useita eri harjoitteluita,  ja lisäksi olin esimerkiksi olin Roomassa FAO:n pääkonttorilla ja Espanjassa vaihdossa. Tein myös kesätöitä joka kesä. Olin esimerkiksi tuotannossa, elintarvikealan firmoissa myynnissä ja elintarvikelaboratoriossa töissä. Graduni tein MTT:lle, Wanhalinna kertoo.

Kansainväliset harjoittelut ja työt ovat auttaneet Wanhalinnaa saamaan nykyisen työnsä. Hän työskentelee tutkimus- ja tuotekehitys-osastolla Raision omistamassa elintarvikeyrityksessä Halo Foodsissa Lontoossa. 
-Siellä kehitellään muun muassa uusia tuotteita ja tutkitaan erilaisia raaka-aineita. Minusta on kiinnostavaa päästä näkemään elintarviketeollisuuden takana olevia toimintatapoja ja taustoja. Lisäksi on avartavaa nähdä miten tämä kaikki tapahtuu Englannin puolella. Siellä ei ole vastaavaa koulutusta kuin täällä Viikissä, joten tutkintoni erikoisuus on toiminut valttikorttina, hän pohtii.

Wanhalinnan mielestä yliopisto opettaa hyvän ajattelutavan.
-Siellä on opetettu miten kirjoitetaan hyvin, kartoitetaan tavoitteet ja dokumentoidaan kaikki hyvin ylös.  Opin esimerkiksi, miten voidaan lähestyä jotakin ongelmaa ja miten jatkaa siitä eteenpäin.

Kieliopintoihin kannattaa panostaa

Wanhalinna kannustaa muita opiskelijoita kieliopintoihin ja vaihtoon lähtemiseen.
-Kieliä kannattaa lukea, niistä on aina hyötyä. Lisäksi erilaiset ulkomaille tähtäävät vaihto- ja työharjoittelumahdollisuudet kannattaa hyödyntää. Ne ovat todella hyviä tilaisuuksia nähdä millaista on Suomen tai Helsingin yliopiston ulkopuolella. Esimerkiksi puolen vuoden vaihtoaika ei ole niin pitkä, etteikö Suomesta uskaltaisi lähteä pois, Wanhalinna sanoo.

Hän antaa vinkiksi myös osallistua opiskelijajärjestötoimintaan.
-Se on hauskaa ja järjestöt tarjoavat monia erilaisia tapahtumia. Yliopiston laajaa opetustarjontaa kannattaa myös hyödyntää, vaikka olisi kyse omasta alastakin poikkeavasta jutusta. Omaa näköalaa saa siten laajennettua, Wanhalinna tiivistää.

 

Maailmaa pelastamassa

Hanna-Liisa Kangaksesta piti tulla ympäristökemisti, mutta lääkäri kielsi häntä astumasta jalallakaan laboratorioon. Monen mutkan jälkeen Kangas päätyi kuitenkin tekemään vaikutusvaltaista työtä rakastamiensa asioiden parissa.

- Opiskelin ensin kemiaa Helsingin yliopistossa, koska ajattelin sitä kautta pelastavani maailman. Sitten minulle iskikin allergia labran reagensseja kohtaan, ja lääkäri sanoi minulle etten koskaan enää saa mennä laboratorioon. Se oli kuulemma liian vaarallista minulle, Hanna-Liisa Kangas sanoo. 

Kangas halusi kuitenkin opiskella ympäristöalaa, joten hän alkoi etsiä kiinnostavia oppiaineita jotka eivät vaadi laboratoriotyöskentelyä. Ekologia, metsätieteet ja biologia rajautuivat kaikki pois.
- Sitten löysin ympäristötaloustieteen. Ja tällaisten omituisten sattumien kautta päädyin lukemaan ympäristöekonomiaa taloustieteen laitokselle, Kangas kertoo.

Sattumalta löydetty oppiaine jatkui väitöskirjaksi asti

Kangas pitää onnellisena sattumana, että päätyi ympäristöekonomian pariin.
- Olen tykännyt tästä tosi paljon. Erityisesti professori Markku Ollikainen auttoi minua valtavasti työpaikkaan, kandivaiheeseen ja graduaiheeseen liittyvissä asioissa, Kangas muistelee.

Tavoitteena hänellä oli saada yliopisto suoritettua mahdollisimman nopeasti.
- Olin 24-vuotias kun aloitin yliopiston, ja jostain syystä silloin ajattelin olevani tosi vanha. Halusin käydä opinnot mahdollisimman nopeasti läpi ja suunnata tohtoriksi, Kangas kertoo.

Kangaksen työura onkin ollut pitkälti tutkimuspainotteinen.
- Tein graduni erääseen Pomart – hankkeeseen yliopistolle, ja siinä vierähti vuosi. Sen jälkeen menin Metsäntutkimuslaitokselle töihin, jossa olin osana uusiutuvan bioenergian ja metsähiileen liittyvässä ilmastohankkeessa viitisen vuotta. Samoihin aikoihin aloin tehdä väitöskirjaa Helsingin yliopistolle, ja nyt olen ollut täällä kaksi vuotta, Kangas kertoo.

Rautaiseksi ammattilaiseksi

Ilman väitöskirjaa Kangas olisi tuskin päässyt nykyiseen työpaikkaansa.
- Olen kiinnostunut ilmastopolitiikasta ja uusiutuvan energian edistämispolitiikasta, ja haluan näiden aiheiden rautaiseksi ammattilaiseksi. Tämä mahdollisti myös asiantuntijatyön alalla, Kangas sanoo.

Nykyään Kangas työskentelee WWF –ympäristöjärjestössä ilmastovastaavana.
- Vastaan Suomen ilmasto- ja energiatyöstä. Työtehtäväni ovat laaja-alaisia ja monipuolisia, mutta aika paljon teen poliittista vaikuttamista ja lobbausta eli esimerkiksi tapaan päättäjiä. Tällä hetkellä teemme myös kampanjaa missä pyritään ottamaan kuluttajia ja yrityksiä mukaan ilmastoystävälliseen vaikuttamiseen ja politiikkaan, Kangas selittää.

Työ on antanut Kangakselle mahdollisuuden parantaa maailmaa.
- On antoisaa olla näin ison ympäristöhaasteen kanssa tekemisissä. Sitä ei tee lisätäkseen esimerkiksi jonkun yrityksen voittoa vaan siksi, että pystyy takaamaan tuleville sukupolville paremman elämän. Eli takana on aika suuri motivaatio, Kangas sanoo.

Yksilölliset tutkinnot ovat valtti työmarkkinoilla

Opinnot ovat olleet isossa roolissa Kangaksen työmenestyksessä. 
- Koulutuksen ansiosta minulla on hallinnassa se käytännön kieli, jota yritysmaailmassa ja politiikassa käytetään. Kykenen puhumaan poliittisille päättäjille ja yrityksille. Vasta viime aikoina on alettu laajemmin ymmärtää talouden merkitystä ympäristöongelmissa, varsinkin ilmasto- ja energiakysymyksissä. Nämä asiat perustuvat usein ympäristöekonomian perusteisiin ja teoriaan, ja niiden ymmärtäminen mahdollistaa kärryillä pysymisen, Kangas pohtii.

Hän olisi kuitenkin toivonut lisää viestintä- ja vuorovaikutustaitoja tutkintoonsa.
- Viestintätaitoja ei hirveästi korosteta yliopistolla, mikä on aika harmi. Ne ovat työelämässä erittäin iso ja jokapäiväinen asia, oli sitten kyseessä ihmisten tapaaminen, haastattelujen tekeminen tai mielipidekirjoitusten tai tiedotteiden kirjoittaminen. Kävin opiskeluaikana kaikki mahdolliset viestintäkurssit, mutta ne olivat pitkälti kiinni yliopistomaailmassa eikä suurin osa valmistuvista kuitenkaan työskentele tutkijana, Kangas sanoo.

Lisäksi hän kaipailee enemmän ryhmätyötaitojen kartuttamista.
- Yliopisto-opinnot on tällä hetkellä aika paljon yksin tekemistä ja lukemista. Työelämässä ei kuitenkaan koskaan tehdä mitään yksin vaan ryhmässä, joten ryhmätyöskentelyn oppiminen olisi tärkeää. Onnistumiset ja epäonnistumiset pitäisi osata jakaa muiden kanssa, Kangas sanoo.

Omia kiinnostuksenkohteita kannattaa kuunnella

Muita opiskelijoita Kangas kannustaa valitsemaan juuri sellaisia kursseja, jotka kiinnostavat.
- Ei kannata miettiä mitä työelämä haluaa tai käydä jotain tiettyjä opintoja vain sen takia. Kannattaa kääntää tämä ajattelumalli toisinpäin ja pohtia, mitkä asiat itseä kiinnostaa vaikka ne olisivatkin tosi kaukana toisistaan. Itsellänikin kemian ja ympäristöekonomia oli hyvä yhdistelmä. Tällaiset erikoiset aineyhdistelmät tekevät tutkinnoista yksilöllisempiä ja niiden avulla on mahdollista erottua työmarkkinoilla, Kangas tiivistää.

Koulutus on ponnahduslauta työelämään

Kiira Happonen löysi itseään kiinnostavan erikoisalueen energia-asioiden parista. Ympäristöekonomian opinnot antoivat pohjatiedon työelämää varten.
- Lukion lopussa minua kiinnostivat ympäristöalan opinnot, mutta luonnontieteeseen pohjautuvat oppiaineet kuten biologia tai kemia eivät tuntuneet omalta jutulta. Sitten huomasin ympäristöekonomian. jossa yhdistyi sekä ympäristö että minua kiehtonut taloustiede, Kiira Happonen sanoo.

Happonen luki ympäristöekonomiaa pääaineenaan taloustieteen laitoksella vuosina 2005-2012.
- Sivuaineina luin pääasiallisesti kansantaloustiedettä, joka tuki hyvin omaa pääainetta. Toinen sivuaineeni oli englantilainen filologia, koska se oli aiemmin ollut yksi opiskeluvaihtoehdoistani. Lisäksi tein monitieteiset ympäristöalan sivuaineopinnot, Happonen kertoo.

Happosella ei ollut tarkkaa valmistumistavoitetta opinnoilleen.
- Alussa opiskelin aika ripeästi, lähemmäs 80 opintopistettä vuodessa. Myöhempinä vuosina tahti vähän hidastui koska olin Amerikassa Etelä-Dakotassa vaihdossa puolisen vuotta, sitten puolitoista vuotta töissä ja samalla tein graduani. Mutta viidessä vuodessa valmistuminen ei ollut mikään välttämätön tavoite minulle, Happonen sanoo.

Ympäristöekonomian oppiaineessa on hänen mukaansa hyvä henki.
- Kyseessä on aika pieni oppiaine, joten professoreita ja opettajia on ollut aina helppo lähestyä. Meillä on ollut aika paljon vuorovaikutusta esimerkiksi kuulumisten vaihdon, kurssipalautteiden ja tulevaisuuden kurssien parissa. Olen ollut tyytyväinen, Happonen sanoo.

Kiinnostus uusiutuvaan energiaan vei eteenpäin

Happonen löysi oman erityisalansa kandivaiheen lopuilla.
- Tein kanditutkielman bioetanolista. Sen jälkeen olin harjoittelussa Työ- ja elinkeinoministeriön energia-osastolla. Näistä molemmista töistä syntyi kiinnostus ensi kertaa energia-alaa ja asioita kohtaan. Sitten kerkesin olla yhden kesän yliopistolla uusiutuvan energian tukien parissa, ja samoilla linjoilla pääsinkin Helenille kesätöihin, Happonen kertoo.

Sen jälkeen hän teki gradun biopolttoaineista ja pääsi töihin nykyiseen työpaikkaansa Helsingin Energiaan.
- Toimin tällä hetkellä asiantuntijatehtävissä energiavarallisuuden hallintayksikössä. Tehtäviini kuuluu esimerkiksi suunnitella energianhankintaa pitkälle tulevaisuuteen, eli käytännössä optimoin miten Helsingin Energian kannattaa tuottaa sähköä, lämpöä ja jäähdytystä. Lisäksi osallistun yrityksen kehitysohjelmaan pitkälti biopolttoaineiden osalta. Kehitysohjelman tavoitteena on mennä kohti hiilineutraalia tulevaisuutta, Happonen sanoo.

Happonen on pitänyt työstään siksi, että on oppinut siinä niin paljon uutta.
- Olen oppinut esimerkiksi sellaisia asioita voimalaitostekniikasta tai energiamarkkinoista, joita ei koulussa käsitelty. Energia-ala on eräänlaisessa muutoksessa ja ilmaston ja uusiutuvien energian tavoitteet luovat tiettyjä reunaehtoja toiminnalle. On mielenkiintoista olla kehittämässä uusia ratkaisuja esimerkiksi siinä, miten biopolttoaine otetaan käyttöön.

Työ opettaa tekijäänsä

Happosen mukaan työnsaannin kannalta aiempi työkokemus on tärkeää.
- Ympäristöekonomian opinnot ovat olleet hyvä pohja, mutta aiemmalla työkokemuksella on aika paljon merkitystä. Opinnäytetöiden ohella se, että tein graduni nykyisen firmaani varmasti vaikutti siihen että minut otettiin sinne töihin. Samoin päästessäni ensimmäisen kerran kesätöihin aiempi kokemus energia-asioista toimi valttina.

Happosen mukaan yliopistossa oppi hyödyllisiä taitoja tulevaisuuden varalle.
- Esimerkiksi päästökaupan toimintaperiaate ja uusiutuvien energian tukimekanismien tuntemus on ollut minulle eduksi töissä. Yliopistossa oppi tiedonhakutaidot ja kyvyn suodattaa olennaisia asioita. Ympäristöekonomian opintoihin kuuluneella matematiikallakin on ollut käyttöä. Nykyiseen työhöni kuuluu paljon optimointia, jota teimme jo opiskeluaikana joten se ei ollut minulle täysin vierasta. Yleisesti myös taloustieteen sekä ympäristö- ja ilmastopolitiikan osaamisesta on ollut minulle etua, Happonen pohtii.

Lisäksi hänestä kesätyön ja graduaiheen valinnalla voi olla merkitystä millaiselle työuralle päätyy. Hän jäi kuitenkin kaipaamaan opinnoilta enemmän tietoteknisiä valmiuksia.
- Excelin ja muiden vastaavien tietokoneohjelmien hallintaan kannattaa panostaa, koska niitä tulee käytettyä päivittäin. Lisää huomiota kannattaisi suunnata myös siihen, että työelämässä voi olla monta rautaa tulessa ja aika kiireistä, joten ei saisi jäädä liikaa hieromaan yksityiskohtia. Kaikki hommat pitää tehdä aikataulussa niin hyvin kuin kerkiää, kun taas opiskeluaikana minulle jäi enemmän aikaa hioa kaikki optimaaliseksi ja keskittyä lopputulokseen, Happonen sanoo.

Harrastustoiminta tarjoaa kasvun paikkoja

Happonen toimi opiskeluaikanaan sekä osakunta- että ainejärjestöviroissa.
- Niistä oppi organisointikykyä, vastuunkantamista ja toisten ihmisten kanssa toimimista. Toisekseen järjestötoiminnassa tulee verkostoiduttua saman alan opiskelijoiden kanssa, ja näistä kontakteista voi olla myöhemmin hyötyä työelämässä, Happonen sanoo.

Muille opiskelijoille hän antaa vinkiksi suhteuttaa tulevaisuuden uratoiveita.
- Ei kannata olettaa, että löytää juuri täsmälleen sen koulutusta vastaavan työn, tai että koulutus valmistaisi täydellisesti työelämään. Mielestäni koulutus on pikemminkin hyvä ponnistuslauta ja hyvä pohjatyö uralle, mutta töihin ei voi mennä olettaen että siellä tehdään vain koulussa 

Laajakatseisuus tarjoaa monipuolisemmat tulevaisuudennäkymät

Tapani Sirkkanen päätyi sekä pääaineeseensa että nykyiseen työhönsä vähän sattuman kaupalla. Hänen mielestään ei kannatakaan nähdä opintoja tai uramahdollisuuksia liian kapea-alaisesti.

- Löysin ympäristöekonomian vähän sattuman kaupalla. Hain alun perin lukemaan myös biologiaa, mutta ympäristöekonomia tuntui monipuolisemmalta ja varmemmalta vaihtoehdolta, Tapani Sirkkanen sanoo.

Sivuaineinaan hän luki erityisen hyödylliseksi kokemaansa kansantaloustiedettä sekä silloin vielä neuvontaopin nimellä kulkenutta yhteisöviestintää.
- Yhteisöviestinnän opiskelu tuntui hyvältä vastapainolta teoreettiselle opinnoilla, Sirkkanen muistelee.

Hänen tavoitteenaan oli suorittaa opinnot mahdollisimman lyhyessä ajassa.
- Valmistuin lopulta kuudessa vuodessa, vuonna 2005. Opintosuunnitelmani tukivat ja aikatauluttivat hyvin omia opintoja, Sirkkanen kertoo.

Silmät auki uusille tilaisuuksille

Sirkkasen mielestä akateemisesta tutkinnosta on aina hyötyä.
- Vaikka jotkin tutkinnot eivät välttämättä vastaa aina tulevan työn työnkuvaa, on korkeakoulututkinnosta aina hyötyä työmarkkinoilla. Tutkinto antaa valmiuden, mutta tiedot ja kompetenssin oppii vain tekemällä,  Sirkkanen sanoo.

Hän kannustaa muita opiskelijoita valitsemaan monipuolisia sivuaineita eri tiedekunnista.
- Työura voi johdattaa hyvinkin erilaisiin paikkoihin, ja monipuolinen opintotausta voi antaa siinä lisätilaisuuksia. Silmät kannattaa pitää auki ja opiskella sitä, mikä itseä kiinnostaa, Sirkkanen neuvoo.

Yliopistolta valmiudet tulevaisuuteen

Sirkkanen on itse nykyään Keskolla töissä kauppapaikkapäällikkönä.
- Hankin uusia kauppapaikkoja Uudenmaan alueella ja kehitän vanhojen kauppapaikkojen toimintaa. Pääsen työssäni seuraamaan yhdyskuntarakentamista ja muun muassa kaavoituksien tekemistä. Teen runsaasti yhteistyötä viranomaisten, rakennusliikkeiden ja kiinteistönomistajien kanssa, hän kertoo.

Hänestä laaja tehtäväkenttä tuo työhön moniulotteisuutta, eikä pidä huonona sitä että nykyinen työ ei ole täysin alkuperäistä tutkintoa vastaava.
- Yliopisto opettaa hyvän ajattelutavan, koulii kirjallista ilmaisua ja parantaa tiedonhakemiskykyjä. Nimenomaan uuden oppiminen ja sen soveltaminen ovat tärkeitä osia opinnoista. Ne petaavat hyvät lähtökohdat mistä voi lähteä rakentamaan tulevaisuuden työuraa, Sirkkanen tiivistää.