Opiskelijoiden kokemuksia

Joskus parhaan kuvan opinnoista saa opiskelijoilta itseltään. Anna opiskelijoiden kertoa, millaista on opiskella taiteiden tutkimusta Helsingin yliopistossa!

Olen Pyry Kuronen, neljättä vuotta aloitteleva teatteritieteen opiskelija. Olen kolmessa vuodessa saanut yliopistosta irti enemmän kuin koskaan uskalsin arvata.

Hain teatteritieteeseen oikeastaan vain kiinnostuksestani teatteriin ja sen tekemiseen, vaikka tiesin, etten pääsisi sitä harjoittamaan käytännössä paikan päällä. Mutta koska en Teatterikorkeakouluun päässyt, tuntui järkevältä antaa itselleni aikaa aiheen parissa syventyen välillä teorian puoleen. Pääsin sisään hieman yllätyksekseni. En kuvitellut olevani soveltuva yliopistoon, mutta täällä sitä ollaan.

Ensimmäinen vuosi alkoi hulinalla, informaatiotulvalla, joka hämmensi. Kuitenkin mahtavat tuutorit ja uskomattoman ystävälliset opiskelijakaverit tekivät nopeasti opiskelusta mukavaa ja helppoa. Kohta olinkin jo mukana opiskelijajärjestötoiminnassa teatteritieteen ainejärjestön puheenjohtajana tutustuen tätä kautta muidenkin tieteenalojen ja järjestöjen hienoon väkeen.

Mitä tuohon käytännön teatterin tekemiseen, itsensä fyysiseen kurittamiseen tulee, en olisi voinut olla enempää väärässä. Humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden speksi, eräänlainen interaktiivinen improteatteri, tempaisi minut mukaani sellaisella voimalla, että olen ollut mukana toiminnassa nyt kolme vuotta putkeen. Humanistispeksiin kuuluu suuri joukko eri tieteenalojen opiskelijoita, mutta juurikin suuri joukko meitä teatteritieteilijöitä. Oli luonnollista päästä alan opiskelijana yhdessä ystävien kanssa toteuttamaan intohimoaan ja visioitaan, oppimaan omatoimisesti lavoilla samalla kun syventyi teatterin estetiikan tutkimiseen ja teoriaan.

Eli tämähän meni paremmin kuin osasin toivoa. En voisi olla tyytyväisempi.

Päädyin musiikkitieteen pariin, kun pitkäaikainen harrastus ja muusikon ammattiin opiskelu johti kiinnostukseen myös musiikin tutkimusta kohtaan. Kun aloitin opintoni Helsingin yliopistossa, huomasin että musiikkitiede yhdisti hienosti mielenkiintoni musiikkiin ja minulle sopivan, tutkimuksellisen ja analyyttisen otteen musiikillisiin ilmiöihin.

Musiikkitieteen opinnoissa tutkitaan monipuolisesti meitä ympäröivää musiikillista todellisuutta: niin erilaisia musiikkikulttuureja, musiikin historiaa ja musiikin tietokoneavusteisuutta kuin musiikin analyyttisiä ja teoreettisia piirteitä. Musiikintutkimuksen yhdistäminen lähes minkä tahansa muun tieteenalan näkökulmien kanssa tuottaa uusia, mielenkiintoisia lähestymistapoja.

Itse nautin musiikkitieteen opiskelussa eniten siitä, kuinka musiikin aktiivista roolia todellisuudessamme pääsee ymmärtämään aivan uudella tavalla: musiikilla on paljon kaikenlaisia vaikutuksia, joihin perehtyminen on minulle loputtoman kiinnostavaa! Oma, juuri valmistunut kandidaatintutkielmani käsitteli musiikin kaupallisuuteen ja epäkaupallisuuteen liittyvää valtavirran ja marginaalin vastakkainasettelua. Tarkoitus olisi jatkaa tämän aiheen puimista myös tulevan gradun parissa.

Musiikkitieteellä on oma, hyvin varusteltu studiotila äänitysten tekemistä varten, ja henkilökunta on mukavaa ja helposti lähestyttävää. Musiikkitiede avaa opiskelijalleen myös ainutlaatuiset mahdollisuudet musiikkialan työelämään: itse olen työskennellyt opiskeluaikana musiikkifestivaalien parissa, ja tulevaisuudessa haaveilen töistä kuntien tai kaupunkien kulttuuripalveluissa.

Musiikkitieteen yhdistyessä samaan kandi- ja maisteriohjelmaan teatteritieteen, elokuva- ja televisiotutkimuksen, yleisen kirjallisuustieteen ja estetiikan kanssa kiinnostava dialogi eri taiteenlajien tutkimuksen välillä varmasti lisääntyy entisestään. Myös ainejärjestömme Synkooppi, Repliikki, Katharsis ja Aistimus ottavat lämmöllä uudet taiteesta ja sen tutkimuksesta kiinnostuneet opiskelijat mukaan toimintaansa.

Aloitin yleisen kirjallisuustieteen opinnot syksyllä 2015, opiskeltuani ennen sitä jo vuoden perusopintoja avoimessa yliopistossa. On usein hankala pukea sanoiksi, miksi kirjallisuus ja sen tutkiminen varsinaisesti kiinnostaa, ja miksi sitä on pyrkinyt hakemaan.

Yläasteella ja lukiossa olin aina hyvin hidas lukija, mutta siitä huolimatta sain kehuja ja hyviä arvosanoja kirja-analyyseista, joiden aineistoa olin ehtinyt lukea hädin tuskin edes puoleen väliin. Silloin tuli vahva tunne, että tälle asialle tahtoisin antaa enemmän. Koin kirjallisuustieteen opintojen aloittamisen myös eräänlaisena itseni ja oman kirjallisen minäni löytöretkenä. Akateeminen kirjallisuudentutkimus ja luova kirjoittaminen ovat omalla kohdallani olleet vuorovaikutuksessa keskenään.

Mielestäni kirjallisuudentutkimus on tärkeää työtä kirjallisuudelle itselleen, sillä se pitää kirjallisuuden merkittävänä ja merkityksellisenä. Kirjallisuustiede pyrkii moninaisesti ja tulkinnallisesti ymmärtämään kirjallisuutta, ja jo se on itsessään kirjallisuuden tuottamista, sitä edeltävää pohjatyötä. Mikäli haluamme tuottaa ja kirjoittaa kirjallisuutta, on meidän myös tulkittava ja tutkittava sitä.

Olen opiskellut kirjallisuustieteen ohella filosofiaa ja estetiikkaa. Kirjallisuustieteellisellä kentällä minua kiinnostaa, kuinka kirjallisuus representoi käsityksiä, kokemusta ja ideoita etenkin muotonsa ja narratiivisten keinojensa kautta. Aloitan tulevana lukuvuonna mahdollisesti viimeisen kandivuoteni, ja olen suunnitellut kirjoittavani kandinaatintutkielmaa fiktiiviseen tilaan liittyvistä kysymyksistä, sillä tila fiktiossa on jotain, joka vaatii mielestäni lisää teoreettista käsitteistöä ja tutkimusta ylipäätänsä. Omia tutkimuksellisia intressejään on hyvä etsiä kiinnostavien valinnaisten opintojen kautta.