Lotta Sonninen

Kirjallisuustieteilijä, älä tee näin

 

Tutkintoni tarina on lyhyt. En tiennyt yhtään, mitä tekisin lukion jälkeen, muistan vain ohimennen miettineeni, että olisi kiva olla se tyyppi joka kirjoittaa kirjoihin takakansitekstit. 1990-luvun paperisesta valintaoppaasta sattui silmiin sana kirjallisuustiede. Koska se sisälsi sanan kirja, päätin hakea ja satuin pääsemään sisään. Opiskelu oli tervanjuontia ja valmistumiseen meni lähes 13 vuotta, sen pituinen se.

Tarinan lopputulema on kuitenkin onnellinen, sillä nautin suuresti nykyisestä työstäni kaunokirjallisuuden kustannustoimittajana – ja tehtävänkuvaani vieläpä kuuluu myös takakansitekstien kirjoittamista. Opinnoistakin on jälkikäteen ajatellen ollut iloa ja hyötyä. Ennen kaikkea olen elävä esimerkki siitä, että alan töihin voi päätyä, vaikka opiskeluaikana ei tajuaisikaan ottaa kaikkia hyötyjä irti.

Minusta tuli kustannustoimittaja, vaikka…

…tutkinnon sisältö ja opintojen luonne oli minulle etukäteen aivan hämärän peitossa. Ennen nettiaikaa oli paljon nykyistä vaikeampi ottaa selvää asioista, joten näin ei toivottavasti käy enää kenellekään.

…en ensimmäisinä opiskeluvuosina käynyt riennoissa, toiminut ainejärjestössä tai pyrkinyt juuri edes tutustumaan kurssikavereihin. Älä tee näin! Verkostoituminen kannattaa ja on kuulemma kivaa.

…valitsin sivuaineet ja kurssit helpoimman mukaan, haastamatta itseäni. Älä tee näinkään! Nykyaikainen kirjallisuusihminen hyötyy valtavasti esimerkiksi markkinoinnin opinnoista ja ylipäätään kaikesta omaa horisonttia laajentavasta. Myös ymmärrys kielestä, niin omasta kuin vieraammista, voi karttua monien eri ainevalintojen kautta.

…en tullut hakeneeksi opinto-ohjausta enkä pyytäneeksi apua tutkinnon suunnitteluun. Älä etenkään tee näin! Henkilökunnalla on luultavasti vielä enemmän kiire kuin ennen, mutta heillä on myös arvokasta tietoa ja kokemusta.

…jätin gradun roikkumaan vuosikausiksi saatuani kiinni työelämän syrjästä. Älä missään nimessä tee näin! Useimmat työnantajat joustavat tarvittaessa. (Lisäksi useimmissa työpaikoissa itse tutkinnolla on suurempi arvo kuin gradun arvosanalla.)

Kustannustoimittaja tarvitsee paria taitoa ylitse muiden: isoja tekstikokonaisuuksia on pystyttävä hahmottamaan nopeasti ja useita eri vaiheissa olevia projekteja pitämään yhtä aikaa liikkeessä. Nämä valmiudet koen saaneeni yliopistolta, samoin kuin elintärkeän ymmärryksen deadlinen noudattamisen merkityksestä. Tietysti myös maailmankirjallisuuden tuntemuksesta on ollut hyötyä. Kirjankustantamisen realiteeteista ei yliopistolla minun aikanani puhuttu, eivätkä ne ehkä kirjallisuustieteen alaan kuulukaan. Sen voi kuitenkin sanoa kustannusalalle tähtääville, että klassikoiden ohessa saattaa olla hyvä perehtyä myös myyntilistoilla esiintyvään kirjallisuuteen.

Tällä hetkellä tärkein väylä kirjallisuuden opinnoista kustantamomaailmaan lienee työharjoittelu, jonka kautta pääsee tutustumaan kirja-alan todellisuuteen ja solmimaan tärkeitä kontakteja. Vaikka ala on kutistunut ja käy parhaillaan läpi suurta muutosta, on siellä yhä paikkansa kirjoja rakastaville ihmisille.

--

Lotta Sonninen on työskennellyt kustannustoimittajana Kustannusosakeyhtiö Otavassa vuodesta 2002. Hän aloitti yleisen kirjallisuustieteen opinnot vuonna 1994 ja valmistui filosofian maisteriksi 2007.