Martina Metzler, maaperä- ja ympäristötiede

Maaperä- ja ympäristötieteestä valmistunut Martina Metzler työskentelee kemistinä Novalab Oy -nimisessä laboratoriossa

1. Mitä olet opiskellut?

— Opiskelin Viikissä maaperä- ja ympäristötiedettä. Lisäksi suoritin kokonaisuuden mm. kemiasta. Ennen yliopisto-opintojen aloittamista olin lukenut ympäristönsuojelutiedettä avoimessa yliopistossa. Muutaman lisäkurssin suorittamalla sain myös tästä opintokokonaisuuden. Lisäksi kävin omien varsinaisten opintojen ohella kuuntelemassa monia mielenkiintoisia luentoja, mm. kehitysmaatutkimusta, ympäristöpolitiikkaa, mehiläistaloutta, jne.

2. Mitä teet työksesi?

— Olen töissä Novalab Oy -nimisessä laboratoriossa. Novalab on kemiallisia ja mikrobiologisia analyysejä tekevä testauslaboratorio. Teemme paljon analyysejä mm. saastuneista maista ja vesistä, mutta myös elintarvikkeista, rehuista, raaka-aineista ym. Toimin laboratoriossa kemistinä. Pääasiallinen tehtäväni on ollut kehittää mittausmenetelmiä, mm. erinäisten alkuaineiden, kuten esim. lyijyn, elohopean ja uraanin määrittämiseen vesinäytteistä. Työpäiväni koostuu pitkälti laboranttien neuvomisesta heidän työssään ja tulosten raportoinnista asiakkaille, mutta melko usein pääsen myös itse tekemään labrahommia.

3. Mitkä ovat tulevaisuuden näkymät alallasi?

— Laboratorioalalla on jatkuvasti kilpailu. Toisaalta taas ihmisten lisääntynyt tietoisuus ympäristön tilasta luo tutkimukselle tarpeita. Teen yhteistyötä konsulttiyritysten kanssa, jotka päättävät näytteenotosta ja suosittelevat erilaisia puhdistuskeinoja mm. pilaantuneille maa-alueille. Opinnoillani olisi hyvin voinut päätyä myös tällaisiin työtehtäviin. Jatkuva rakentaminen ja lisätilan tarve luovat paineet ottaa käyttöön myös sellaisia maa-alueita, jotka ovat mahdollisesti saastuneet. Tämä tietää työtä toisaalta konsulteille, mutta myös näytteitä analysoiville laboratoriolle.

4. Mikä oli paras opiskelumuistosi?

— Nautin suuresti yliopisto-opintojen vapaamuotoisuudesta. Jos jotain tiesi osaavansa äärimmäisen hyvin, ei kaikille luennoille ollut pakko mennä. Toisaalta joskus taas halusi väkipakolla raahautua aamukahdeksalta kuuntelemaan luennoitsijaa, vaikka edellisillan juhlat olisivatkin hieman venyneet. Opinnoissa oli hienoa myös muut opiskelijat. Älyttömästi ihania ihmisiä, jotka ovat valtavan kiinnostuneita juuri siitä mistä sinäkin olet. Myös vaihto-opintovuoteni Wienissä oli mahtava! On vaikea sanoa vain yhtä parasta muistoa. Ehkä se olisi lounastauolla käydyt keskustelut ystävien kanssa? Ehkä se olisi oman itsensä ja suunnan löytäminen?