Opiskelijoiden kokemuksia

Joskus parhaan kuvan opinnoista saa opiskelijoilta itseltään. Anna opiskelijoiden kertoa, millaista on opiskella kulttuurien tutkimusta.

Saavutin yhden unelmistani, kun aloitin arkeologian opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 2016. Historia-aineet ovat kiinnostaneet minua pienestä asti ja lapsena unelma-ammattini oli monen muun lapsen tavoin paleontologi.

Arkeologian monipuolisuus ja poikkitieteellisyys tuli positiivisena yllätyksenä. Heti opintojen alussa selvisi se, että arkeologian keinoin voi tutkia monenlaisia ja minkä tahansa ikäisiä ilmiöitä sekä kohteita. Se juuri onkin alassa kaikkein parasta, on mahdollista erikoistua oman kiinnostuksen mukaan. Omakin kiinnostukseni tuli hieman yllättäen – jopa itselleni – sillä ajattelin aina olevani eniten kiinnostunut esihistoriasta.

Lukukauden kuluessa huomasinkin, että erityisesti uskontojen ilmeneminen arkeologisessa aineistossa sekä keskiaika ovat mielenkiintoisia. Tämän perusteella valitsin myös muut opintoni, joihin kuuluvat uskontotiede ja keskiajan tutkimus.

Parhaita kokemuksia opiskellessa ovat olleet ainejärjestötoiminta, muihin saman henkisiin opiskelijoihin tutustuminen ja opetuskaivaukset Pirkkalan Tursiannotkon rautakautisella asuinpaikalla.

Aloitin opintoni Turun yliopistossa syksyllä 2014. Vietin lukion jälkeen useamman välivuoden, sillä en millään keksinyt mitä haluaisin opiskella tai miksi haluaisin tulla isona. Päädyin kokeilemaan taidehistoriaa, joka tuntui yhdistävän kaksi mielenkiinnon kohdettani: visuaalisen kulttuurin ja historian. Opiskelin Turussa kaksi vuotta ja pääsin siirtohaun kautta Helsingin yliopistoon syyslukukaudella 2016.

Aineena taidehistoria on mielenkiintoinen, sillä taiteen itsensä tavoin se ammentaa tietoutta aina ihmiskunnan esihistoriasta saakka, mutta on samalla äärimmäisen nykyaikainen. Taidehistorian opiskelijana olen saanut valmiuksia paitsi taiteen historian tuntemiseen, myös taidekritiikkiin, teosanalyyseihin ja taidealan hallinnolliseen puoleen. Olen yhdistänyt opintoihin visuaalisen kulttuurin tutkimusta myös niin sanottujen perinteisten taiteiden ulkopuolelta, ja opiskelen parhaillaan myös elokuva- ja televisiotutkimusta. Sukupuolentutkimus taas on tarjonnut syvempää ymmärrystä yhteiskuntamme erilaisista sosiaalisista rakenteista, jotka heijastuvat aina myös taiteisiin. Tulevaisuudessa haluaisin yhdistää taidehistoriasta, elokuva- ja televisiotutkimuksesta ja sukupuolentutkimuksesta saamani valmiudet tutkiakseni visuaalista kulttuuria ns. "vastakarvaan", esimerkiksi feministisestä tai queer-näkökulmasta.

Neuvoisin tulevaisuuden taidehistorian hakijoita pitämään ennen kaikkea mielensä avoinna. Taidehistoria on paljon laaja-alaisempi aine kuin ensinäkemältä uskoisi. Kannustaisin hakemaan, vaikkei taidehistorioitsijoiden suurin työllistäjä, museoala, liiemmin innostaisikaan – valinnaisilla opinnoilla on mahdollista muokata omaa osaamistaan juuri sellaiseen suuntaan kuin itse haluaa. Lisäksi monen vuoden pääsykokeita tehneenä ja kahdessa eri yliopistossa opiskelleena haluaisin yleisesti muistuttaa kaikkien aineiden hakijoita siitä, ettei pääsykoetulos määritä kenenkään arvoa. Koulutuksessa, kuten elämässä yleensäkään, asiat eivät aina mene juuri niin kuin itse haluaisi, mutta ennemmin tai myöhemmin itsensä löytää todennäköisesti paikasta, joka tuntuu ihan omalta.