Opiskelijoiden kokemuksia

Olen Telma, kotimaisen kirjallisuuden opiskelija jo muutaman vuoden ajan. Päätös hakea opiskelemaan juuri kirjallisuutta syntyi hetken mielijohteesta ja puhtaasta mielenkiinnosta taidetta, kirjoittamista ja kieltä kohtaan. Innostus kirjoihin ja lukemiseen on kuitenkin kolmen opiskeluvuoteni aikana vain syventynyt. Onnekseni olenkin huomannut, että unelma-ammattinikin tulee todennäköisesti löytymään oman alan piiristä.

Humanistisessa tiedekunnassa minua on ilahduttanut mahdollisuus koota opintojen sisältö itselle hyödylliseksi ja mielekkääksi. Opiskelen kotimaisen kirjallisuuden ohella myös suomen kieltä ja yleistä kirjallisuustiedettä, ja haaveilen vielä ainakin sukupuolentutkimuksen kursseista. Opinnoista saa monipuoliset valmiudet työelämään; itseäni kiinnostaa työ viestinnän, journalismin tai kulttuurituotannon parissa, ja kaikki nämä polut ovat minulle koulutukseni pohjalta avoinna.

Kirjallisuuden kursseilla olen päässyt syventämään ymmärrystäni kirjallisesta viestinnästä ja sen toimintaperiaatteista, oppimaan kirjallisuuden eri lajeista sekä kehittämään omaa kirjoittamistani. Kurssitarjonta on laaja ja kurssien aiheet monipuolisia. Itselleni hyvin mieluisina ovat jääneet mieleen lastenkirjallisuuskurssi sekä kurssi, jolla käsiteltiin luonnon asemaa ja esittämistä kirjallisuudessa. Kirjallisuuden opinnoissa on kyse paljon muustakin kuin pelkistä teksteistä. Kirjallisuuden kautta oppii historiasta, eri kulttuureista ja ihmisen tavoista hahmottaa omaa itseään ja ympäröivää maailmaa.

Kun tulin reilu viisi vuotta sitten Saksasta Suomeen, en osannut ollenkaan suomea. Kävin kielikurssin työväenopistossa ja huomasin heti, että minulla on vielä pitkä matka ja paljon työtä edessäni. Opettajani kannusti meitä ja osasi selittää asioita hyvin. Silloin syntyi haave opettaa itse suomea toisena kielenä, mutta pidin sitä kuitenkin epärealistisena. Opettajani sanoi kuitenkin, että se on hyvin realistinen ammattitoive. Hän kertoi, että hänkään ei ole suomalainen, ja että suomea toisena kielenä puhuville on oma opintosuuntansa Helsingin yliopistossa.

Nyt olen toisen vuoden Suomen kielen ja kulttuurin (SKK) opiskelija enkä ole katunut sitä päivääkään. Opinnoissamme saamme erityistä tukea kielitaidon kehittämistä varten. Meidän motivoituneet ja kokeneet opettajamme selittävät ilomielin suomen kielen ilmiöitä. Kielen ohessa myös kulttuuri, kirjallisuus ja historia kuuluvat opintosuuntaamme. Perusopintojen jälkeen olemme valmiita opiskelemaan oman kiinnostuksen mukaan mitä tahansa suomenkielisten kanssa. Suoritin esimerkiksi kotimaisen kirjallisuuden peruskurssin. Vaikka se oli hyvin työläs, huomasin että sielläkin voi saavuttaa hyviä tuloksia, vaikkei suomi olisi oma ensikieli.

Aloitin syksyllä 2017 myös germaanisen filologian opiskelun. Suosittelenkin kaikille SKK-opiskelijoille oman äidinkielensä opiskelua. Ainakin minun tapauksessani saksan opiskeleminen tukee myös suomen kielen taitoani, kun voi vertailla molempien kielien ilmiöitä tai ääntämistä. Äskettäin eräs käännöskurssi herätti kiinnostukseni kääntämistä kohtaan, mikä minua ei ollut aikaisemmin juurikaan kiinnostanut.

Yliopisto tarjoaa aktiivisille opiskelijoille mahdollisuuksia myös kerätä työkokemusta. Olenkin saanut esimerkiksi vetää kielikurssia maahanmuuttajille, mikä vahvisti ammattitoivettani. Mutta myös monikielisyydestäni on jo ollut hyötyä. Sen ansiosta olen saanut töitä saksankielisessä konferenssissa avustajana.

Opintojeni alussa halusin pelkästään opettajaksi, mikä on vieläkin toiveeni, mutta yliopiston kautta huomasin, että on tuhansia mahdollisuuksia ja kiinnostavia asioita. Pitää vain olla avoin ja myös valmis tulemaan pois mukavuusalueeltaan. Voisin hyvin kuvitella tutkivani esimerkiksi toisen kielen omaksumista tai toimivani kääntäjänä. Kustannusala kiinnostaisi minua myös, ja varmasti sielläkin monikielisyydestä olisi hyötyä.

Miettiessäni näitä pointteja ihmettelen, miksi opintosuuntamme on niin pieni. Ei ole mitään syytä, miksei ulkomaalainen voisi opiskella suomen kieltä. Eli uskaltakaa hakea yliopistoon, jos suomi kiinnostaa!

Olen Fanny, 22-vuotias pohjoismaisten kielten opiskelija Helsingin yliopistossa. Hain opiskelemaan pohjoismaisia kieliä, koska olen aina ollut yleisesti kiinnostunut kielistä. Olen myös aina ollut erityisen kiinnostunut Ruotsista, ruotsin kielestä sekä ruotsalaisesta kulttuurista. Pohjoismaisia kieliä opiskelemalla olen saanut syventää tietojani ja taitojani sekä oppinut paljon uutta.

Odotukseni opiskelusta ovat ylittyneet positiivisella tavalla. Kurssien sisällöt ja opettajat ovat motivoineet minua jatkamaan opiskelua entistä enemmän. Pohjoismaisiin kieliin kuuluvat eksoottiset kurssit kuten fäärin kielen kurssi ovat tuoneet oman mausteensa opiskeluun. Se, että ruotsin kielen taidot syventyvät on jo antoisaa, mutta että saa opiskella lisäksi muitakin kieliä on unelmien täyttymys. Norjan, tanskan ja islannin peruskurssit ovat olleet hauskimpia kursseja opiskeluaikanani!

Olen juuri valmistumassa kandiksi ja kandidaatintutkielmaa kirjoittaessani muistui erityisesti mieleeni se, miksi olen alun perin lähtenyt juuri tätä alaa opiskelemaan. Lukiessani materiaaleja ja tuottaessa omaa tutkimustani tajusin, kuinka vaikuttava osa kielet ovat minun sekä muiden elämää. Kielet eivät ole vain hieno lisä CV:hen, vaan myös yhteiskunnallisesti merkittäviä. Olen onnellinen, että olen löytänyt alan, joka on kiinnostanut minua pitkään ja tulee vielä jatkossakin kiinnostamaan. Innolla odotan, mitä maisteriopinnot tuovat tullessaan.

Aloitin suomen kielen opintoni syksyllä 2016. Hain opiskelemaan suomen kieltä, koska aikaisemmat opintoni varhaiskasvatuksentieteen parissa olivat nostaneet pintaan nuoruudenhaaveeni äidinkielen ja kirjallisuuden opettamisesta. Kirjallisuus on aina ollut elämäni keskeisiä mielenkiinnonkohteita, mutta vasta yliopistossa olen ymmärtänyt, että sydämeni sykkii yhtä lailla (ellei jopa vahvemmin) myös kielitieteelle.

Jo perusopinnoissa perehdyttiin suomen kieleen tarkkasilmäisesti ja syvällisesti, ja opittiin, mikä on kielen rooli niin konkreettisella kuin filosofisellakin tasolla. Aineopinnoissa, joita jo fuksivuotena kävin jonkin verran, perehdyttiin entistä enemmän kielenkäyttöön ja kieleen sosiaalisten tilanteiden rakentajana ja mahdollistajana. Myös suomen kielen historiallinen kehittyminen ja asema Suomen ja lähialueiden historiassa tuli mukaan kuvaan.

Opinnot ovat tarjonneet minulle sitä, mitä niiltä halusin, ja oikeastaan vielä enemmän. Esimerkiksi Suomen murteita käsittelevä kurssi vei mukanaan, ja nykyään analysoin innoissani kaverieni murrepiirteitä ja pystyn suuripiirteisesti arvaamaan, mistä päin Suomea uusi tuttavuus on puheensa perusteella kotoisin. Mieleeni ovat jääneet myös kirjasuomen kehittymistä sekä suomalais-ugrilaisen kieliperheen historiaa ja kehitystä koskevat kurssit. On ollut mahtavaa huomata, miten paljon ja sulavasti suomen kielen opinnot linkittyvät esimerkiksi Suomen historiaan ja kulttuurintutkimukseen, sosiologiaan sekä tietysti kirjallisuudentutkimukseen.

Moni rinnastaa oman äidinkielen opiskelun vieraan kielen opiskeluun, mutta lähtökohta omaan äidinkieleen syventymiseen on mielestäni eri. Keskeisintä oman äidinkielensä asiantuntijuuteen tähtäävissä opinnoissa on tulla tietoiseksi joka hetki käyttämänsä kielen mekanismeista. Parasta on oppia, miksi kielessä on jokin ilmiö ja miten se tieteellisesti selittyy. Opinnoissa tulee tietoisemmaksi jopa omasta ajattelustaan. Suomen kieli on aivan oma organisminsa, jonka muovautuminen nykyiseen muotoonsa on ollut mittava ja parin viime vuosisadan aikana myös hyvin tietoinen ja kansallisesti merkittävä prosessi. Olen ymmärtänyt, että kieli määrittelee meitä enemmän kuin äkkiseltään tajuammekaan.

Koulutusohjelmassamme on hyvä yhteishenki, ja opetushenkilökunta on erittäin pätevää ja innostavaa. Opiskelukokemustani oppiaineessa on syventänyt se, että olen lähtenyt mukaan ainejärjestötoimintaan. Lisäksi vapaa-ajallani luen myös alan asiantuntijoiden julkaisemia tieteellisiä artikkeleita. On paljon ollut myös omasta aktiivisuudestani kiinni, että olen kiinnittynyt niin hyvin opintoihini. Monipuolisella kurssitarjonnalla ja tutkintorakenteella on silti ollut kaikista suurin vaikutus.

Aloitin pohjoismaisten kielten opintoni (ruotsi toisena kotimaisena) syksyllä 2016. Jo ensimmäisen vuoteni aikana Helsingin yliopistossa olen ehtinyt olla monessa mukana, niin opinnoissa kuin opiskelijaelämässä.

Kiinnostuin mahdollisuudesta opiskella pohjoismaisia kieliä, kun etsin koulutusta joka yhdistäisi kiinnostukseni opettajan uraan, pohjoismaisiin kieliin ja naapurimaiden kulttuureihin. Löysin kuin löysinkin tämän koulutuksen, ja se on juuri se mitä etsin. En ole katunut päivääkään.

Pohjoismaisten kielten koulutuksessa olen jo vuoden opiskelun aikana saavuttanut vahvan tiedon ja taidon norjan ja islannin kielistä ja kulttuureista. Sen lisäksi olen jo alkanut nähdä ruotsin kielen, sen eri murteet ja kielellisen historian aivan uudessa valossa. Suomenruotsalaisena olen myös oppinut paljon uutta yleisesti kielistä ja niiden rakenteesta ja taustasta monilla kiinnostavilla kursseilla ja luennoilla.

Läheinen yhteistyö opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä on tärkeää. ”Nordicassa” on helppoa nostaa esiin kysymyksiään opettajien ja professoreiden kanssa. Tai vaikka vain ottaa kupin kahvia ja keskustella päivän polttavista aiheista.

Jo ensimmäisen vuoden opiskelijana on myös helppoa osallistua ainejärjestö Saga rf:n tapahtumiin ja lähteä mukaan järjestön hallitustoimintaan, jos sellainen kiinnostaa.

Pohjoismaisten kielten opinnot avaavat monia mahdollisuuksia. Kaikkea opettajasta kääntäjään, kirjallisuudentutkijaan tai kustannustoimittajaan, vaihtoehtoja on monia ja ne antavat kaikki hyvän pohjan työelämälle.

Suomen kielen opiskelu on käytännönläheistä ja kiinni tässä hetkessä. Opiskelijat voivat päästä mukaan tutkimushankkeisiin jo opintojen alkuvaiheessa. Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -tutkimushankkeessa (2017–20) kerätään tutkijoiden ja opiskelijoiden yhteisvoimin vähintään sadan Suomessa asuvan kielellinen elämäkerta. Videolla kuulet mm. opiskelijoiden mietteitä ja kokemuksia hankkeesta.

Verkkosanakirja kuvaa kantasuomen kauden sanaston, n. 2000 sanan alkuperän. Sanakirjan sisältö uudistuu ja täydentyy jatkuvasti tiedon kertyessä ja käsitysten muuttuessa.

Suomen vanhimman sanaston etymologinen verkkosanakirja-projektissa on mukana myös opiskelijoita ja siinä tuodaan suomalainen etymologiantutkimus digitaalisen humanismin aikaan.