Suvi Kettula

Suvi Kettula. Kuva: Tomas Sjöblom

Helposti ajatellaan, että käsityönopettajan koulutuksen käynyt työllistyy itsestään selvästi käsityönopettajaksi. Käsityönopettajan opintosuunnassa voi kuitenkin erikoistua myös käsityöalan asiantuntijaksi, kuten Suvi Kettula teki.

– Halusin yliopistoon opiskelemaan jotain, johon kuuluisi kädentaitoja. Vastaan tuli käsityönopettajan koulutus. Siihenkin maailman aikaan saattoi syventyä hyvin erilaisiin asioihin. Valitsin tekstiilihistorian kansatieteellisen suuntauksen, mikä kuulosti valtavan kiinnostavalta!

Museoalalle Kettula päätyi jo varhain aloitettuaan opintonsa. Tekstiilihistorian opettaja vinkkasi, että töitä saattaisi löytyä museoalalta tekstiilien parista.

– Soitin Designmuseoon, kerroin mitä opiskelen ja kysyin olisiko tarvetta apukäsille. Sieltä vastattiin, että olisi sopiva tekstiilien siirtämisprojekti kesäksi, ja toivotettiin tervetulleeksi. Sen jälkeen olin siellä monet kesät töissä, ja myös muulloin tarpeen mukaan. Se oli opiskelijalle todella antoisaa, sillä sain työkokemusta alalta ja käytännön osaamista teorian vastapainoksi.

Kettula on jo pitkään työskennellyt Espoon kaupunginmuseon tekstiilikokoelmien ja -konservoinnin intendenttinä. Käytännössä hän siis vastaa muiden museotyöntekijöiden kanssa tekstiilien turvallisesta esillepanosta ja säilytyksestä, tutkimuksesta sekä erilaisista tekstiileihin liittyvistä yhteistyöprojekteista.

– Kaikissa toimipisteissämme on esillä erilaisia tekstiilejä, joiden avulla kerrotaan Espoon alueen historiasta. Yhteensä meillä on kokoelmissa suurin piirtein 8 000 erilaista tekstiiliä.

Opinnoistaan Kettula hyötyy omien sanojensa mukaan joka päivä. Kasvatustieteen oppeja hän pääsee hyödyntämään käydessään luennoimassa Espoon kaupunginmuseon omissa tapahtumissa ja muuallakin.

– Opettajan opinnoista ja harjoitteluista on ollut valtavasti hyötyä. Kun saa opettajankoulutuksen, osaa suunnitella kiinnostavan luennon tai keskustelun alustuksen. Ja ehkä vielä tärkeämpänä, uskaltaa mennä yleisön eteen ja avata suunsa.

Käsityötieteessä opitut asiat puolestaan tulevat vastaan jokaisen tekstiilin kohdalla.

– Melkein kaikkia käsityötieteen asioita olen tarvinnut. En ole vieläkään heittänyt luentopapereita pois. Joka kerta, kun otan ne esille, tuntuu että ne ovat edelleen ihan kuranttia tavaraa!

Jos Kettula ei olisi museossa töissä, hän todennäköisesti opettaisi koulussa käsityötä. Hän onkin uransa aikana opettanut sekä koulussa että yliopistossa. Erityisellä lämmöllä hän muistelee valinnaisten opintojen opetusta peruskoulussa.

– Se oli tosi hauskaa ja inspiroivaa, kun sai opettaa innostuneita nuoria, jotka olivat itse valinneet opiskella käsityötä. Mehän teimme ihan mielettömän hienoja töitä, esimerkiksi yläkoululaisten kanssa ihan oikeita bleisereitä! Ainoa, mistä en oikein tykännyt, oli välituntivalvonta.

Omilta opiskeluajoilta Kettulan parhaat muistot liittyvät tutkimukseen.

– Tutkin proseminaarityötäni varten Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa vanhoja suutari- ja räätälikyselyitä kansanomaisesta jalkineiden hoidosta. Ikkunasta näkyi suoraan Tuomiokirkko. Ajattelin, että kyllä olen onnellinen, kun saan istua täällä ja lukea ihmisten hauskoja tarinoita.

Kettula muistelee lämmöllä myös opiskelijayhteisöä.

– Toisaalta opiskelijaelämäkin oli kivaa. Meillä oli ihan huippu porukka, jota tapaan edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti!

Hakijalle Kettula lähettää terveisinä ennakkoluulottomuutta pitkäjänteisyyttä.

– Pitää rohkeasti kokeilla uusia juttuja ja uskaltaa ottaa ihmisiin yhteyttä. Koskaan ei voi tietää etukäteen mikä kolahtaa tai osoittautuu omaksi jutuksi, jos ei kokeile. Välillä opiskelu on myös puurtamista, mutta kun joka päivä ottaa työn esille ja tekee sille jotain, laittaa vaikka pilkkuja paikalleen, niin yhtäkkiä se onkin valmis!

 

Suvi Kettula työskentelee Espoon kaupunginmuseon tekstiilikokoelmien ja -konservoinnin intendenttinä. Hän valmistui kasvatustieteen maisteriksi vuonna 1987 ja filosofian tohtoriksi vuonna 2009. Aiheena oli semanttisen webin ontologisen tekstiilikäsitteistön kehittäminen ja liittäminen museoideoiden luettelointitietoihin.

Teksti ja kuva: Tomas Sjöblom