Salla Venäläinen

Salla Venäläinen, kuva Tomas Sjöblom

Opinnot Helsingin yliopistossa ovat vaikuttaneet hyvin paljon siihen, millainen asiantuntija, työntekijä, kollega ja ihminen olen työssäni tänä päivänä.

Opiskelin maisterivaiheessa pääaineena kasvatustiedettä sekä sivuaineina kotitaloustiedettä, sosiologiaa ja erityispedagogiikkaa. Olen jälkikäteen pohtinut, olivatko valitsemani opinnot yhdistettynä vaihteleviin työtehtäviin opintojen ohessa yksi alkusysäys siihen, että kiinnostuin myöhemmin vuorovaikutuksesta tutkimuskohteena. Työskentelin maisteriopintojen aikana sekä maahanmuuttajataustaisten lasten että aikuisten kanssa ja innostuin tekemään pro gradu -tutkielmani maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opettajien asenteista.

Yläkoulussa kotitalous- ja erityisluokanopettajana työskentely heti opettajaksi valmistumisen jälkeen herätti mielenkiintoni luokan sosiaalisia suhteita kohtaan. Kotitalousopetuksen tavoitteellinen pienryhmätyöskentely ja vuorovaikutteiset oppimistilanteet haastoivat pohtimaan vuorovaikutusta monimutkaisena ja monitulkintaisena prosessina. Jatko-opinnoissani yhdistyivät monikulttuurisuuteen liittyvät teemat ja syvennyin kulttuurien väliseen kompetenssiin ja kulttuurien väliseen viestintään. Loppujen lopuksi kasvatustieteen väitöskirjani keskittyi monikulttuurisen luokan vuorovaikutustilanteisiin.

Valmistumisen jälkeen työskentelin Helsingin yliopistossa yliopistonlehtorina. Opettaja-opiskelijoiden kanssa työskentely oli mielekästä ja opettavaista. Opiskelijoiden opettajapersoonan kasvun tukeminen sekä osaamisen kehittäminen suhteessa opetettavan aineen ja opetustaitojen hallintaan oli motivoivaa. Vuorovaikutustaidot ja niihin liittyvä tutkimus olivat jälleen työni keskiössä, sekä opetus- ja tutkimustyössä että opetusharjoitteluun liittyvässä ohjaustyössä.

Helsingin yliopiston jälkeen työskentelin Opetushallituksessa ja Kansallisessa koulutuksen arviointikeskuksessa (Karvi) projektipäällikkönä kotitalouden oppimistulosarvioinnin parissa. Arvioinnin tarkoituksena oli tuottaa luotettavaa tietoa perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden kotitalouden tavoitteiden saavuttamisesta, kotitalouden osaamisen tasosta sekä koulutuksen tasa-arvon toteutumisesta.

Tämän jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus työskennellä hankkeessa, jossa yhdessä opettajien, oppilaiden ja muiden toimijoiden kanssa kehitettiin koulujen toimintakulttuuria. Kehittämistyön tuloksena syntyi Ippo-oppimiskokonaisuus, jonka keskiössä ovat laaja-alaisen osaamisen vahvistaminen, oppimisen ja arvioinnin tavoitteellisuus, oppilaiden vahvuuksien huomioiminen ja vuorovaikutustaidot sekä niiden kehittäminen.

Nykyisin työskentelen Karvissa arviointiasiantuntijana ja koen voivani hyödyntää monipuolisesti opiskeluiden ja aiempien työtehtävien kautta hankittua osaamistani. Karvin arviointitoiminnan on tarkoitus tuottaa tietoa opetuksen kehittämiseen ja päätöksentekoon. Lisäksi arvioinneilla pyritään varmistamaan koulutuksellista tasa-arvoa ja opetuksen laatua.

Työpäiväni kulku vaihtelee sen mukaan missä vaiheessa arviointihanketta ollaan. Hyvin usein työskentelen arviointiaineiston parissa, joko sitä valmistellen tai sitä analysoiden. Erilaisten arviointien valmistelu, raportointi ja tulosten jakaminen ovat tiimityötä, joten työpäiviini kuuluu usein joko pienempiä tai isompia palavereja. Lisäksi perehdyn erilaisiin tutkimuksiin ja raportteihin sekä osallistun Karvin toiminnan kehittämiseen.  Arviointityön kannalta keskeisiä ja hedelmällisiä ovat tapaamiset hankkeen arviointiryhmän, eri sidosryhmien ja kentän toimijoiden kanssa.

Parasta arviointiasiantuntijan työssäni on sen mielekäs ja monipuolinen sisältö sekä työn innostavuus ja merkityksellisyys. Lisäksi koen, että minulla on vaikutusmahdollisuuksia työssäni. Karvissa keskeinen elementti työn mielekkääksi kokemiseen on työhön liittyvät vuorovaikutussuhteet; osaavat ja innostavat kollegat sekä edellä mainittu yhteistyö eri toimijatahojen kanssa. Työn mielekkyyttä lisää myös se, että voin työssäni kehittää osaamistani.

Opetuksen kehittäminen ja tutkimustyö innostavat edelleen, mutta molemmat ovat tällä hetkellä harrastuksen asemassa. Kaksi väitöskirjan ohjausta ja pienimuotoinen osallistuminen hanketoimintaan pitää onneksi mielen virkeänä.

Millaista sitten on mielestäni toimiva vuorovaikutus, kun sitä on tullut tarkasteltua tutkijan, opettajan, opiskelijan, oppilaan ja asiantuntijan näkökulmista? Keskeisiä lähtökohtia toimivaan vuorovaikutukseen ovat toisen ihmisen arvostus ja luottamus. Tärkeää on myös oma asenne sekä taidot toimia yhteistyössä. Myötätuntoisuus ja pienetkin kannustavat eleet auttavat luomaan myönteisiä vuorovaikutustilanteita. Koen saaneeni kasvatustieteen opinnoista sisällöllisesti monipuoliset lähtökohdat työelämään sekä tukea ja eväitä toimivien vuorovaikutustilanteiden luomiseen, oli kyse sitten opettajan tai asiantuntijan työstä.

Salla Venäläinen työskentelee Kansallisessa koulutuksen arviointikeskuksessa arviointiasiantuntijana. Hän valmistui kasvatustieteen maisteriksi vuonna 2010 ja filosofian tohtoriksi vuonna 2010.