Opiskelijoiden kokemuksia

Mietitkö juuri sinä pyrkiväsi opiskelemaan historiaa, mutta et ole aivan varma? Jos joku muutama vuosi sitten olisi sanonut minulle, että alkaisin opiskella historiaa, olisin todennäköisesti revennyt nauruun. Niin epätodennäköiseltä se silloin tuntui. Nyt olen kuitenkin opiskellut historiaa ruotsiksi Helsingin yliopistossa vuoden ajan. Tyytyväisempi valintaani tuskin voisin olla. Tunnen todella löytäneeni juuri minulle oikean paikan. Ensimmäinen vuoteni on osittain pitänyt sisällään kaikille ensimmäisen vuoden opiskelijoille yhteisiä peruskursseja, mutta näiden pakollisten kurssien ohella olen hyvin vapaasti voinut valita juuri minua kiinnostavia kursseja.

Kun aloitin historian opintoni, minulla ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, ”mikä minusta tulisi isona”. Edelleenkään en tiedä, mutta toisaalta en vielä tunne suurta tarvetta tietää. On oikeastaan melko vapauttavaa, ettei vielä tarvitse tietää. Historiaa opiskellessa oppii nimittäin niin paljon enemmän kuin missä, kuka ja milloin. Suuri kysymys on miksi. Tärkein asia, jonka olen tähän mennessä saanut opinnoistani irti, on epäilemättä kyky ajatella kriittisesti. Voisi melkein sanoa, että olen oppinut sekä lukemaan että kirjoittamaan uudestaan, analyyttisemmin ja kyseenalaistavammin. Siitä voi olla hyötyä jos jonkinlaisissa tulevissa työtehtävissä.

Lukeminen, kirjoittaminen ja kyseenalaistaminen ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Koska meitä ruotsinkielisiä historian opiskelijoita ei ole niin monia, pääsee yhteisöön nopeasti sisään niin luentosaleissa kuin niiden ulkopuolella. Jo fuksisyksyn aikana aktivoiduin ainejärjestössämme Historicuksessa. Ensin osallistumalla tapahtumiin, sittemmin myös ottamalla vastaan vastuutehtäviä järjestössä. Järjestötoiminnassa olen oppinut erilaisia suunnittelu-, järjestämis- ja yhteistyötaitoja. Ennen kaikkea olen kuitenkin saanut uusia ystäviä ja lukemattomia hauskoja muistoja. En vaihtaisi niitä pois mistään hinnasta!

Olen 22-vuotias ja opiskelen ensimmäistä vuottani historiaa Helsingin yliopistossa. Historia on kiinnostanut minua pitkään, jo peruskoulusta lähtien. Muutaman välivuoden ja epäonnistuneen pääsykokeen jälkeen pääsin vihdoin opiskelemaan haluamaani alaa. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen voin sanoa, että kaikki vaivannäkö oli sen arvoista.

Minulle suurimmaksi yllätykseksi yliopistossa osoittautui opiskelun vapaus. Olenkin pystynyt keskittymään pääasiassa omiin kiinnostuksen kohteisiini. Ensimmäisillä peruskursseilla kaikki opiskelijat saavat hyvän yleiskatsauksen historiasta, mutta tämän jälkeen lähes mihin tahansa keskittyminen on mahdollista aikakaudesta, maanosasta ja kulttuurista riippumatta.

Tuntemalla kattavasti historian, pystyy ymmärtämään paremmin nykypäivää sekä mennyttä maailmaa. Itse koen tämän yhdeksi merkittävimmistä vahvuuksista verrattuna moniin muihin tieteenaloihin. Laaja ymmärrys eri kulttuureista ja niiden historiasta tuo uusia näkökulmia maailmankuvaan.

Tiesin jo opiskelun aloittaessani, etten pyrkisi historian opettajaksi. Opiskelu antaa valmiuksia useihin ammatteihin juurikin laaja-alaisuuden ja opiskelun vapauden ansiosta. Olen tyytyväinen, ettei tulevaisuuttani määrittele vain yksi ammatti ja uraputki. Minun ei tarvitse pelätä joutumista yhden ammatin tai ammattiryhmän työllisyystilanteen varaan, vaan tutkinto antaa yleispätevät valmiudet lukuisiin tehtäviin.

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, mutta valintani ryhtyä opiskelemaan sitä lukion jälkeen oli melko spontaani. En kuitenkaan voisi olla tyytyväisempi valintaani.

Historian opiskelu yliopistossa eroaa todella paljon lukion historian opiskelusta. Siinä missä lukio-opintojen painotus on pitkälti menneisyyden yksittäisissä tapahtumissa, yliopistossa oppii katsomaan maailman tapahtumia ja ilmiöitä historiallisesta näkökulmasta. Esimerkkinä voi mainita kuinka historia ja traditiot näyttäytyvät mediassa ja päättäjien lausunnoissa. Myös olennaisen tiedon hakeminen, kirjallinen ilmaisutaito ja kriittinen ajattelu kuuluvat historioitsijan taitoihin.

Kahden opiskeluvuoteni aikana olen myös ollut aktiivinen ainejärjestössämme Historicuksessa. Opinnot ja opiskelijaelämä täydentävät toisiaan – järjestötoiminnassa oppii lukemattomasti sellaisia asioita, joita ei voi oppia luennoilla, kaikkea tapahtumien järjestämisestä johtamiseen ja vastuunkantamiseen. Mutta ennen kaikkea järjestötoiminta on todella hauska tapa saada uusia ystäviä ja kokemuksia!

Historian opiskelun ehdottomasti parhaita puolia on minusta monipuoliset tulevaisuusnäkymät. Tutkijoiden ja opettajien ohella historioitsijoista tulee kulttuurialan asiantuntijoita – esimerkiksi museoalalla – sekä toimittajia, poliitikoita ja paljon muuta. Itse opiskelen myös journalistiikkaa ja suunnittelen lukevani jatkossa taidehistoriaa muun ohella.

Olen opiskellut Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa historiaa kolmen vuoden ajan, erityisesti suuntautuen Suomen ja Pohjoismaiden historiaan. Lisäksi olen opiskellut muun muassa poliittista historiaa valtiotieteellisen tiedekunnan puolella ja avoimessa yliopistossa viestintää. Humanististen tieteiden kandidaatin opinnäytteen olen jo laatinut ja tutkinnon opinnot ovat osaltani loppusuoralla.

Historia ja yhteiskunnalliset asiat ovat kiehtoneet minua aina, joten minulle oli oikeastaan aika luonnollista päätyä hakemaan yliopistoon opiskelemaan historiaa. Toisaalta historia ei koskaan ole ollut minulle se ainoa kiinnostuksen kohde ja yliopistossa muun tiedonjanoni olen pyrkinyt hoitamaan sivuainevalinnoillani. Yksi lukuisista hakukohteistani oli aikanaan historian rinnalla Maanpuolustuskorkeakoulu ja tämänkin haaveen olen ajatellut täyttää hakemalla jossain vaiheessa opiskelemaan sinne JOO-opintojen kautta. Juuri tämä valinnanvapaus on mielestäni yksi parhaista puolista yliopisto-opinnoissa.

Tulevaisuudessa haluaisin tehdä uraa esimerkiksi historiantutkijana, viestintätehtävissä tai vaikkapa jonkin yhteiskunnallisen alan asiantuntijana. Ajatukset opintojen jälkeisestä työelämästä ovat opintojeni aikana hieman vaihdelleet. Mielestäni liika fakkiutuminen tiettyyn urahaaveeseen tai opintosuuntaan saattaa jättää avaamatta joitakin mahdollisuuksia ja sattumia, joten suosittelen kaikkia olemaan avoimia opintojen suhteen ja kokeilemaan mahdollisuuksien rajoissa esimerkiksi yksittäisiä kursseja eri tieteenaloilta.

Opiskelu yliopistossa tuo mukanaan vapautta ja vastuusta; olet itse vastuussa omista opinnoistasi. Samalla olet vapaa valitsemaan juuri ne kurssit ja opintokokonaisuudet, mitä juuri sinä haluat opiskella. Tämän lisäksi yliopisto on loistava paikka solmia uusia ihmissuhteita. Tähän liittyen parhaat muistoni yliopistosta liittyvät ensimmäiseen opiskeluvuoteeni, fuksivuoteeni, jolloin pääsin tutustumaan lukuisiin uusiin ihmisiin ja tuleviin ystäviini opiskelujen parista. Tämän myötä ajauduin myös mukaan opiskelijajärjestötoimintaan ja toimin omassa ainejärjestössäni yhden toimintavuoden sekä sitsivastaavana että liikuntavastaavana. Fuksivuotenani tutustuin hieman myös osakuntatoimintaan.

Kaikille yliopistoon opiskelemaan pyrkiville ja etenkin uusille historian opiskelijoille haluan lähettää terveisinä, että olkaa rohkeita, kokeilkaa uutta ja lähtekää mukaan kaikkeen uuteen yliopistomaailmassa.

Olen kohta kolmannen vuoden historian opiskelija Helsingin yliopistossa. Vaikka olen aina ollut kiinnostunut historiasta, en päätynyt opiskelemaan suoraan lukiosta, vaan vietin kaksi välivuotta hakien muille aloille. Suurin syy sille, miksi en hakenut suoraan lukiosta oli, että ajattelin historian opintojen mahdollistavan työskentelyn vain opetuksen parissa. Päätin kuitenkin hakea opiskelemaan, sillä huomasin työmahdollisuuksia olevan muuallakin kuin opetusalalla.

Alotettuani historian opinnot huomasin jo peruskursseilla, että oma ala on löytynyt. Peruskurssien ohella aloin suorittaa aineopintokursseja, joiden osalta on enemmän valinnanvaraa. Tutkintorakenteessa on määritelty mitä aihealueita käsitteleviä kursseja tulisi käydä, mutta itse kurssitarjonta on niin laajaa, että valinnanvaraa löytyy. Tutkinnosta saa tehtyä itsensä näköisen painottamalla aineopinnoissa omia kiinnostuksen kohteita tai esimerkiksi itseä kiinnostavaa aikakautta.

Myös valinnaisten opintojen suhteen on valinnanvaraa ja niitä on mahdollista opiskella joustavalla opinto-oikeudella muissakin yliopistoista. Historian ohella suunnittelen opiskelevani museologiaa ja Aasian tutkimusta. Vapaasti valittavia opintoja voi valita pitkälti omien kiinnostuksen kohteiden pohjalta ja vaikuttaa näin myös omiin työelämänäkymiinsä. Historian opinnot antavat työelämän suhteen valmiuksia vaikka mihin, mutta mielestäni tärkeää on löytää omat kiinnostuksen kohteet ja edetä opinnoissa niiden mukaan.

Tätä kirjoittaessani olen tulevana syksynä lähdössä opiskelijavaihtoon Hong Kongiin, jonka jälkeen suunnitelmissa olisi seuraavan vuoden aikana saada kandin tutkinto pakettiin. Opintojen aikana on siis mahdollista lähteä vaihtoon ja historian opiskelijoille vaihtokohteita löytyy sekä läheltä että kaukaa.

Iso osa opiskelijaelämääni on ollut ainejärjestötoiminta, jossa olen ollut mukana opintojen alusta lähtien. Järjestötoiminnan kautta olen tutustunut oman alan opiskelijoiden lisäksi myös muiden alojen opiskelijoihin. Parasta historian opiskelussa on mielestäni juuri se, että tutkinnosta saa tehdä itsensä näköisen ja laajan opetustarjonnan ansiosta se on myös helppoa.