Konsultlife by Mia Buss

Terve vaan kaikki! Minua pyydettiin kirjoittamaan tämän hetkisestä työelämästäni ja mitä olen tehnyt valmistumiseni jälkeen. Valmistuin hydro- ja ympäristögeologian linjalta vuonna 2014. Olin jo aiemmin aloittanut työelämäni geologina kesätöiden muodossa. Ensimmäiset kaksi kesää työskentelin Helsingin kaupungin kiinteistöviraston geoteknisellä osastolla, jonka jälkeen yhden kesän Sykkeen pohjavedet ja vesienhuolto osastolla. 

Valmistumiseni jälkeen sain heti lyhyen määräaikaisuuden Golderilta ja sen jälkeen vielä toisenkin määräaikaisuuden samaisesta yrityksestä, seuraavalla kerralla kuitenkin kyseessä oli vuoden pesti. Määräaikaisuudet vaikuttivat olevan suosiossa työnantajien piirissä, sillä monet opiskelutoverinikin olivat määräaikaisuuskierteissä eri paikoissa. No sillehän ei sitten mahtanut mitään, vaikka työkokemustakin oli jo jonkin verran kertynyt, oli otettava se mitä tarjottiin, vaikka määräaikaisuus ajalle x. Työttömänä olen ollut kaikkiaan 3kk valmistumiseni jälkeen. (Kantsii kuulua liittoon)

Itse pääsin onneksi eroon määräaikaisuuksien oravanpyörästä, sillä melkein vuosi sitten pääsin töihin Rambollille Espoon toimipisteeseen. Minut palkattiin vakituiseksi työntekijäksi ja nykyinen tittelini on suunnittelija. Molemmissa konsulttiyrityksissä olen päässyt tekemään tosi mielenkiintoisia projekteja (Keski-Pasilan työmaalta LänsiMetron jatkeeseen, kyllä se joskus valmistuu). Tällä hetkellä multitaskaan monissa eri projekteissa. Toimin ympäristöteknisenä työmaavalvojana PIMA-kohteissa, teen PIMA-suunnitelmia ja tutkimuksia, haen huokosilma- ja vesinäytteitä ja kirjoitan raportteja yms. Tällä hetkellä olen enemmän kentällä kuin toimistolla, mikä sopii mulle varsin hyvin. Tykkään että työni on monipuolista, pääsee pitemmillä työmailla tutustumaan ihmisiin ja välillä hevonkuuseen hakemaan vesinäytteitä eikä nähdä ketään ihmistä kokopäivänä. Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä tälläkin alalla. Vaikka työmaat vaihtuvat, niin usein samat naamat pyörivät seuraavallakin. Olen usein ainut nainen työmaalla, hyvin siellä menee, kunhan osaa suodattaa turhat puheet pois. Ja on siitä hyötyäkin, harvoin kaivinkonekuskit miehille tamppaa kaivurillaan näytteenottopaikkoja niin hienoksi kuin naisille ja aina saa apua auto-ongelmissa.

Koulusta sai paljon tietotaitoa tulevaan työelämään, sen tajuaa vasta töiden lomassa, miten paljon hyötyä eri kurssien opinnoista kouluaikana oli. Mielestäni kannattaa ottaa kursseja vähän joka suunnasta sillä sitä kaikkea voi käyttää hyödyksi monessa muodossa mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. GIS ja AutoCAD tutuiksi, niitä tarvii kokoajan. Kenttäkurssit on kultaa, ensinnäkin ne on mukavia ja toiseksi siellä pääsee testaamaan kaikenlaisia laitteita. Kannattaa myös opetella jo koulussa tekemään hyvät muistiinpanot, sellaiset mitä toisetkin ihmiset ymmärtävät jos PIMA-valvojan vaihto työmaalla tulee läpsystä niin pidä huoli että et jätä kaveria pulaan. Tai ihan oman itsesi takia. Jos teet päivän aikana ison kasan koekuoppia, niin voit olla varma että huomenna et muista kaikkea enää niin tarkasti, ellei sinulla ole hyvät muistiinpanot ja valokuvat kuopista, helpottaa raportointia huomattavasti.

Elämä ympäristökonsulttina on aika hektistä, välillä pitää olla menossa moneen eri suuntaan samanaikaisesti ja toisinaan suunnitelmat vaihtuu hetkessä. Toimiva yhteistyö kollegojen kanssa on tärkeää ja onneksi on työnsä osaavia esimiehiä, joiden puoleen käännytään ongelmatilanteissa. Teen koulutustani

vastaavaa työtä ja uusia taitoja kertyy jatkuvasti. Tulevaisuus näyttää työrikkaalta ja pääkaupunkiseudulla ei hommat vähään aikaan lopu. Nähdään työmaalla!

Terkuin,

Mia Buss