Henri Höytiä, Geotieteiden maisteriopiskelija

Kun syksyllä 2011 aloitin geologian opinnot en oikeastaan tiennyt mihin ryhdyin. Sana geologia oli merkitykseltään paljon mitättömämpi kuin miten se nyt aukenee maisterivaiheen opiskelijalle. Lainatakseni taannoista tapaustutkimusta, jossa kysyin ala-asteikäisiltä mielipidettä geologeista, geologit ”ovat vähän niin kuin muumien Hemuli, ne keräilee jotain ja tutkii”. Minusta lausahdus kuulosti hauskalta, mutta se itseasiassa on päällisin puolin totta, vaikka mielikuvan Hemulista vaihtaisin mieluummin Indiana Jonesiin.

Opiskelujen alku oli vauhdikas: ainejärjestömme Vasaran toiminnassa oltiin tiiviisti mukana alusta asti mm. fuksitapahtumien muodossa. Myös kurssit lähtivät käyntiin systemaattisesti ja ensimmäinen silmäys geologian ihmeelliseen maailmaan alkoi aueta. Alun fuksiporukka soluttautui nopeasti vanhempien opiskelijoiden joukkoon, mikä kuvastaa hyvin meininkiä kampuksella: geologit ovat kuin yhtä suurta perhettä. Vaikeista kursseista ja opiskelijaelämästä selvitään yhteishengellä, jota kartutetaan vuosittain opiskelijariennoissa, ekskursioilla ja kenttäkursseilla. Jatkuvana tukena on laajan geoystäväpiirin lisäksi myös laitoksen opiskelijaläheinen henkilökunta, mikä tekee opiskelusta antoisaa ja rohkaisevaa: jokainen voi olla juuri sellainen kuin on.

Oikeastaan vasta kandidaatintutkielmaa laatiessa ymmärsin (tai luulen nyt ymmärtäväni), mihin olen itseni sotkenut. Alun vaikeuksien jälkeen päästä mukaan yliopisto-opiskelijan arkeen geologiasta alkanut tulla minulle todellinen intohimo ja oikeastaan pakkomielle, positiivisessa mielessä. Olen maisterivaiheessa suuntautunut kallioperä- ja taloudelliseen geologiaan ja opiskelukesinä päässyt myös näkemään, mitä se tarkoittaa työelämässä. Geologin toimenkuva vie ihmisen toimistoon ja laboratorioon, mutta myös kentälle (se on parasta!). Ainakin minulle, geologian opiskelu on tarjonnut paitsi hetkiä, jolloin olen halunnut iskeä tietokonettani astetta isommalla siirtolohkareella, myös hetkiä jolloin olen täynnä adrenaliinia ja intoa tietäessäni, miten hienoa aikaa minulla ja geologialla on yhdessä vielä edessä. Ja niistä hetkistä, ulkoilmasta ja halusta seikkailla koostuu se intohimo, jota juuri nyt geologiaa kohtaan tunnen.

Kuva: Kurssilla Yhdysvaltojen Länsi-Rannikolla 2016 syksyllä. Taustalla Yosemite Valley ja Half Dome.