Geologi Heli Kivisaari, Ositum Oy

Geologin urapolku on kapea ja kivinen, mutta se myös haarautuu usein, yllättää, ja johtaa kohti suurta tuntematonta. Oma polkuni alkoi seilattuani läpi lukion ja rantauduttuani Helsingin yliopistoon syksyllä 2009. Olin nuori villikko, jota motivoi lähinnä hullu unelma juosta ympäri maailmaa kaivelemassa luita. Jo ensimmäisenä opiskeluvuonna huomasin kuitenkin, että paleontologin hattu saisi jäädä lopullisesti naulaan, sillä laattatektoniikan ratkaisemattomat mysteerit, vulkanismin monimuotoisuus ja ah, ne kivet, veivät minut mennessään. Sukulaiseni kuvittelivat että tytöstä tulee joko pappi (koska geologi kuulostaa epäilyttävästi teologilta torikahvilan pöydässä) tai uusi Indiana Jones (voin ottaa hatun, arkeologiaa kokeilin yhden kurssin ja tyssäsin nuolenkärkiin).

Perusopintovaiheessa tuskailin kemian ja menetelmätieteiden sivuaineopintojen kanssa, sillä varsinkaan matemaattista lahjakkuutta minulta ei juurikaan löydy. “Järjellä ja vasaralla” –mentaliteetti sopii minulle kuin nenä päähän; sitä mihin ei looginen ymmärrys riitä, runnotaan läpi voimalla. Tein kovasti töitä yhdessä ns. “nörttitiimin” kanssa ja niin siinä vain kävi, että kolmessa vuodessa kandi oli kasassa ja oli aika erikoistua.

 

Kesällä 2012 pääsin kesätöihin GTK:lle, missä nautin kallioperäkartoituksen sietämättömästä keveydestä. Kivet olivat minun juttuni, ne eivät turhia kysele, mutta kertovat kylläkin. Kallioperägeologiaan erikoistuessani sukelsin geokemian maailmaan. Graduprojektissani pääsin kipuamaan perustutkimuksen portaikon, kartoituksesta ja näytteenotosta analyysien kautta aina teorioiden pohdiskeluun asti. Siinä sivussa sain arvokasta opetuskokemusta ohjatessani perustutkinto-opiskelijoiden ohuthie-harjoituksia ja tehtailin kaksi posteriakin. Olin lähes tulkoon pedannut tieni kohti tohtori-opintoja.

 

Hieman ennen valmistumistani keväällä 2016 törmäsin kuitenkin seinään. Koulutusleikkaukset ja huono taloustilanne olivat ajaneet perustutkimuksen tekijät nurkkaan. Yhtäkkiä kaikki ne ihmiset, joiden kanssa olin tehnyt yhteistyötä niin gradun kuin kesätöiden yhteydessä valittelivat tutkimusrahoituksen puutetta ja etsivät töitä siinä missä minäkin. Velloessani tuossa epävarmuuden limbossa väitöskirjahakemukset käsissäni sain työtilaisuuden ja tartuin siihen.

 

Ositum Oy on Vantaalla ja Oulussa toimiva yritys, joka tarjoaa tutkimus- ja analyysipalveluja rakennetun ympäristön tilan seurantaan. Sisäilma- ja haitta-aineanalyysit ovat keskiössä, mutta asbestilainsäädännön muutos vuoden 2016 alussa loi aivan uudenlaisen tarpeen asbestipitoisuuden selvittämiselle ennen vuotta 1994 valmistuneista ja nyt remontoitavista kohteista.

 

Tehtäväkseni muodostui asbestianalyysien tekeminen pääasiassa pyyhkäisyelektronimikroskoopilla, jonka olin oppinut hallitsemaan gradua pakertaessa. Näytteiden esikäsittely, analysointi ja raportointi, sekä työhön liittyvä laadunvalvonta akreditoidussa laboratoriossa vaativat tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä. Myös polarisaatiomikroskooppia pääsee käyttelemään, sillä Ositumilla tehdään myös jonkin verran betonin kuntotutkimuksia ja olen jopa päässyt itse valmistamaan betoninäytteistä ohuthieitä. Jopa ne työllä ja tuskalla suorittamani kemian sivuaineopinnot ovat tulleet enemmän kuin tarpeeseen, kun olen koonnut imusuodatuslaitteistoa pintapölynäytteiden esikäsittelyä varten tai todennut betonin kloridipitoisuuksia titraamalla.

 

Uskon, että Ositum Oy ei jää loppusijoituspaikakseni työelämässä, mutta olen käytännössä hyvin vahvasti todennut, että geologian opinnot valmistavat myös näihin erikoisaloihin, joissa mineraalituntemus ja muu substanssiosaaminen puuttuu muuten varsin päteviltä laboranteilta ja laboratorioteknikoilta. Elämä on jatkuvaa oppimista ja toivon löytäväni vielä sen haaran polultani, joka johtaisi takaisin tutkimuksen pariin, mutta ainakin tiedän, että geologi pärjää aina – jos ei aina järjellä, niin sitten sillä vasaralla.