Menin opiskelemaan fysiikkaa Helsingin yliopistoon syksyllä 2007. Tuolloin minulla ei ollut vielä edes tiedossa, kuinka monipuolinen opetustarjonta fysiikassa on. Keväällä 2008 kuulin ensimmäisen kerran sairaalafyysikon koulutuksesta ja ammatista. Kandivaiheessa suoritin fysiikan perusopintojen lisäksi myös kemian ja teoreettisen fysiikan sivuaineopinnot, jotka ovat tukeneet hyvin fysiikan opintoja. Kandidaatintutkielmani tein aiheesta Magneettikentän homogeenisuuden merkitys magneettikuvauksessa. Tutkielmassa selvitettiin, vaikuttaako suuri liikkuva metallikappale eli bussi lähellä olevan magneettikuvauslaitteen kuvanlaatuun, jos kuvaus on käynnissä bussin mennessä ohi. Tulos oli, ettei se vaikuttanut. Maisterivaiheessa pystyi valitsemaan bio- ja lääketieteellisen fysiikan kursseja, ja opiskelu kävi entistäkin mielenkiintoisemmaksi. Maisteriopintojen ja jatko-opintojen aikana suoritin sairaalafyysikon pätevyyttä varten vaadittavan neljän vuoden käytännön harjoittelun ja syksyllä 2016 väittelin. Suosittelen fysiikan opintoja erityisesti haasteista pitäville ja sellaisille ihmisille, jotka eivät välttämättä ole vielä varmoja, mitä haluavat tehdä. Oma tie voi löytyä yllättävältäkin suunnalta, jos vain antaa sille mahdollisuuden!

Anna Kelaranta

Sairaalafyysikko, FT

Tutkin ilmakehän kasvihuonekaasuja avaruudesta käsin, satelliittien avulla. On vaikuttavaa itse todeta pitoisuuksien kasvu ja olla mukana näin ajankohtaisen aiheen tutkimuksessa. Opiskelin tähtitiedettä ja fysiikkaa maisteriksi asti, ja tein kandin ja gradun planeettatutkimuksen ryhmässä. Fysiikka ja tähtitiede antoivat vahvan pohjan jatko-opinnoilleni ja väitöskirjalleni, jotka tein ilmakehätieteiden parissa. Pääsin Yhdysvaltoihin Coloradoon postdoc-tutkijaksi Nasan OCO-2 –satelliittiprojektin pariin. Työ oli todella innostavaa: opin valtavasti satelliiteista ja pääsin seuraamaan OCO-2:n rakettilaukaisua. Nykyisen työpaikkani sain Suomesta Ilmatieteen laitokselta, jossa Suomen Akatemian avulla jatkan työtäni OCO-2-satelliittimittausten parissa. Teen juuri nyt unelmatyötäni – minulla on paljon vapautta omaan tutkimukseeni mutta myös tutkimusryhmän tuki lähellä.

Hannakaisa Lindqvist

Tutkijatohtori, Ilmatieteen laitos

Aloitin opintoni Fysikaalisten tieteiden koulutusohjelmassa syksyllä 1988. Pääaineekseni valitsin meteorologian, mutta opiskelin myös fysiikkaa, teoreettista fysiikkaa ja tietojenkäsittelyä.  Valmistuin Filosofian kandidaatiksi (vastaa nykyistä FM-tutkintoa) vuonna 1993 ja tohtoriksi 1998. Viiden Ruotsin Ilmatieteen laitoksella Norrköpingissä vietetyn vuoden jälkeen palasin vuonna 2003 silloiselle Fysikaalisten tieteiden laitokselle Helsinkiin. Siitä pitäen olen ollut yliopistonlehtori. Työ on kiitettävän monipuolista, mutta enimmäkseen aikani kuluu meteorologian opetukseen ja ilmastonmuutostutkimukseen.

Opinnoistani on jo aikaa, mutta kirjahyllystäni löytyvät yhä mm. Everybody Physics ja Somebody Physics eli Fysiikan peruskurssien I ja II luentomonisteet. Jälkeenpäin on kiinnostavaa huomata, kuinka osa opiskelluista asioista on ollut juuri minulle myöhemmin turhia, toiset taas sitäkin tärkeämpiä. Esimerkiksi residylaskentaa, Pascal-kieltä tai sähköoppia en ole tarvinnut opintoaikojen jälkeen lainkaan, mutta nabla-operaattoreita, Fortran-ohjelmointia ja havaintojen tilastollisesta käsittelyä niidenkin edestä.  Tulevaisuutta ei kuitenkaan voi suunnitella jälkiviisauden varassa. Vahvat fysiikan perustiedot antavat pohjan, jolta voi turvallisesti ponnistaa eteenpäin, mitä ikinä myöhemmin päätyykin tekemään.

Jouni Räisänen

Yliopistonlehtori, meteorologian dosentti