Kehonkoostumusmittaukset ovat nykyään suosittuja. Monelle on kuitenkin epäselvää, mikä tuloksissa on oleellista.

Fitness-buumi on vaikuttanut kehonmittauksen suosioon. Viikin kampuksen UniSportin liikuntapäällikkö Tuukka Ronkainen on huomannut, kuinka ilmiö on lisännyt ylipäänsä mittaamisen mielekkyyttä.

– Nykyään käytetään paljon sykemittareita ja kännyköiden sovelluksia muun muassa matkalle ja keskinopeudelle. Toisaalta ihmiset ovat aina mitanneet itseään, vaa’alla painoaan ja mittanauhalla reidenympärystään.

Ronkaista harmittaa, kuinka moni kehonkoostumusmittaukseen tuleva on kiinnostunut vain rasvaprosentista. – Se on kapeakatseista, sillä rasvaprosentti on vain yksi osa tulosta. Palautetta antaessa on olennaista katsoa kokonaisuutta, eli myös lihas- ja luumassan määrää.

Välillä Ronkaisen pitää muistuttaa, että naisille tarvitaan tietty määrä rasvaa, jotta hormonitoiminta on kunnossa. Normaali tulos naisille on 25–31 ja miehille 18–24 rasvaprosenttia, kun taas aktiiviliikkujalla rasvaprosentti voi olla naisilla 21–24 ja miehillä 14–17.

Mitä mittaus kertoo?

Otan sukat pois ja nousen itsekin InBody 570 -kehonkoostumusmittauslaitteelle. Nappaan käsilläni laitteen kahvoista kiinni ja katson, kuinka pienessä ruudussa piirretty valkoinen mies värittyy vähitellen punaiseksi. Lopulta printteri tulostaa tulokseni paperille.

Rasvaprosenttini on 21, lihasta löytyy 38 kiloa ja Ronkaisen mukaan muutkin tulokseni ovat hyviä. Tärkeimpänä Ronkainen pitää kuitenkin sitä, että viskeraalirasvan eli sisäelinten ympärillä olevan rasvan taso on kunnossa. Se kertoo elintavoista kuten ruokavaliosta, stressistä ja unesta.

– Iän myötä viskeraalirasva häiritsee sisäelinten toimintaa ja lisää esimerkiksi sepelvaltimotaudin ja kakkostyypin diabeteksen riskiä.

Luumassa kertoo myös terveydestä. Ronkainen selventää, että luumassan mineraalipitoisuudella on yhteys luuntiheyteen, joka puolestaan kertoo riskistä sairastua osteoporoosiin. – Jos terveellä perusliikkujalla on hyvä luumassa, niin voidaan olettaa, että luut ovat vahvassa kunnossa. Suoraan tällaista johtopäätöstä ei voi kuitenkaan tehdä.

Laite selvittää myös muun muassa lihastasapainon, perusaineenvaihdunnan ja nestetasapainon. Olkavarren ympärysmittauskin pitäisi laitteelta onnistua, mutta Ronkainen naurahtaa, ettei sitä ole koskaan mittanauhalla varmistanut.

Ronkaisen mukaan InBody-mittauksessa saa melko hyvän kokonaiskuvan kehonsa kunnosta. Hän kuitenkin huomauttaa, että kehonkoostumusmittaus ei riitä yksinään kartoittamaan koko terveydentilaa.

Mittaamalla motivaatiota

Ronkaisen mielestä omaa liikkumista on mielekästä kehittää InBody-mittauksella saatujen tulosten perusteella. Urheilijoille se on tärkeää oman kehityksen seurannassa tai kisaan valmistauduttaessa ja työikäisillä perusterveyden ylläpitämisessä ja parantamisessa. Hän lisää, että jatkuvuus on mittaamisessa oleellista.

– Jos henkilö on liikkunut enemmän tai syönyt paremmin, niin se näkyy tuloksissa. Se motivoi todella paljon.

Ronkainen kuitenkin korostaa, etteivät kaikki tarvitse kehonkoostumusmittausta. – Joillekin se on ihan sivuseikka, ja hyvä niin. Mieluummin kuuntelee itseään ja liikkuu mielekkäällä tavalla. Jos päivät ovat kuormittavia töissä tai opiskeluissa, liikunnan pitäisi tuottaa hyviä elämyksiä.

Teksti ja kuva: Nella Kelkka