Yöaktiivisina eläiminä lepakot ovat joutuneet kärsimään salaperäisyydestään ja niihin liittyy lukuisia uskomuksia. Lepakkolajeja on yli 1400, mutta eniten myyttejä ja väärinymmärryksiä liittyy vampyyrilepakoihin.
Vampyyrilepakoita on kolme lajia (Desmodus rotundus, Diaemus youngi ja Diphylla ecaudata), jotka kaikki elävät Keski- ja Etelä-Amerikassa. Kooltaan ne ovat melko pieniä, hieman pohjanlepakkoa suurempia. Ravintonaan vampyyrilepakot käyttävät tyypillisesti lintujen, villieläinten ja esimerkiksi karjan verta. Veren käyttö ravintona vaatii kuitenkin äärimmäisiä fysiologiaan ja käyttäytymiseen liittyviä sopeumia. Luonnontieteellisen keskusmuseon vieraileva tutkija Fernanda Ito dos Santos päätyi aikoinaan tutkimaan vampyyrilepakoita niiden ainutlaatuisen ruokavalion vuoksi.
– Veridieetti on ravintoarvojen puolesta melko surkea, joten suuri kysymys onkin, miksi nämä lepakot ovat erikoistuneet siihen. Vastaus on mysteeri, Ito dos Santos kertoo.
Vampyyrilepakot ovat vaikuttaneet kreivi Draculan kaltaisten hahmojen syntyyn, mutta toisin kuin tarinoiden ja elokuvien vampyyrit, lepakot eivät saalista näyttävällä iskulla kaulaan, vaan mahdollisimman huomaamattomasti. Vampyyrilepakko lähestyy nukkuvaa saalista maata pitkin ja tekee erittäin terävillä hampaillaan pienen viillon saaliin raajaan. Se etsii tarkoituksella kohdan, jossa on vilkas verenkierto, mutta lisäksi sen syljessä on dracullin-proteiinia, joka estää verta hyytymästä ruokailun aikana. Lepakon tavoite ei ole koskaan tappaa saalista, eikä nukkuva uhri välttämättä edes herää ateriointiin. Ja jos tarkkoja ollaan, niin vampyyrilepakot eivät ime verta, vaan nuolevat sitä.
– Vertailu voi kuulostaa oudolta, mutta ruokaileva vampyyrilepakko muistuttaa enemmän kermaa lipittävää kissaa, kuin verenhimoista hirviötä.
Ainutlaatuisen dieetin lisäksi vampyyrilepakoilla on muitakin erikoisuuksia. Ne ovat ainoita lepakoita, jotka pääsevät lentoon maasta – muut lajit pääsevät siivilleen pudottautumalla korkealta. Vampyyrilepakot elävät tyypillisesti pienissä yhdyskunnissa, joissa kaveria ei jätetä: ne selviävät syömättä vain 30 tuntia, joten jos joku yhdyskunnan lepakoista ei syystä tai toisesta pääse saalistamaan, toinen lepakko ruokkii sitä oksentamalla.
– Voisi sanoa, että vampyyrilepakot ovat epäitsekkäitä ja erittäin hyviä ystäviä toisilleen, Ito dos Santos toteaa.