Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden tekemä selvitys osoittaa, että lepakoiden suojelu tuulivoimarakentamisen yhteydessä kärsii merkittävästi tutkimustiedon niukkuudesta. Selvitys tehtiin Luonnontieteellisen keskusmuseon toimeksiantona HAMKin Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen -opintojaksolla.
Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettuja, EU:n VI luontodirektiivin mukaisen vahvan suojelun alaisia, ja Euroopan lepakoiden suojelusopimuksen (Eurobats-sopimus) suojaamia. Niiden elinalueita ei saa hävittää tai heikentää.
– Viimeaikaisten tutkimuksiemme tulokset kuitenkin ennustavat että noin 6% Suomen maapinta-alasta heikentyy elinympäristönä lepakoille, jos kaikki suunnitteilla olevat tuulivoimahankkeet toteutuisivat, toteaa Thomas Lilley, akatemiatutkija Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.
Opiskelijat kartoittivat lepakoiden suojelun tarpeita ja tuulivoiman vaikutuksia lepakoihin asiantuntijahaastattelujen avulla. He haastattelivat tuulivoimaan liittyviä sidosryhmiä, kuten lupaviranomaisia, kaavoittajia, luontokartoittajia, konsultteja sekä tuulivoimayhtiöitä. Haastateltuja osapuolia yhdisti halu suojella lepakoita.
Yhtenä merkittävimpänä puutteena haastatteluissa nousi esiin olemassa olevan tutkimustiedon vähäisyys.
– Tuulivoiman vaikutuksia lepakoihin tunnetaan edelleen heikosti ja tieto koettiin välillä jopa ristiriitaiseksi. Tiedon puute ja sen hajautuneisuus voivat vaikeuttaa suojelutoimenpiteiden suunnittelua sekä toimeenpanoa tuulivoimahankkeen aikana, toteaa opiskelija Mette Jensen Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen koulutusohjelmasta.
Lisäksi haastatteluista kävi ilmi, että tuulivoimarakentamisen ja lepakkokartoitusten parissa työskentelevät kaipaisivat selkeämpää ohjeistusta kartoitusten tekemiseen ja niistä raportointiin.
– Lepakkokartoitusten vähimmäisvaatimuksia saatetaan tulkita eri tavoin tai niitä ei ymmärretä. Itse kartoitusten laadun koettiin vaihtelevan myös huomattavasti, Irene Salonen Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen koulutusohjelmasta kuvailee kartoitusten haasteita.
Haastateltavat kokivat myös, ettei kartoituksissa esimerkiksi kerätä riittävästi tietoa lepakoiden esiintymisestä ja liikkumisesta suunnitellulla hankealueella tarpeeksi pitkältä aikaväliltä. Erityisesti jälkiseurannalle on haastattelujen perusteella selkeä tarve.
– Tällä hetkellä tuulivoimala-alueilta ei edellytetä seurantaa siitä, miten toiminnassa oleva tuulivoimala vaikuttaa alueella mahdollisesti liikkuviin lepakoihin. Tämä voi johtaa siihen, että tuulivoiman vaikutukset lepakoihin pitkällä aikavälillä jäävät pimentoon, toteaa Lilley.
Selvityksen pohjalta suunnitellaan syksylle 2024 yhteistä työpajaa, jossa sidosryhmät kokoontuvat keskustelemaan lepakoiden suojelun ja tuulivoimarakentamisen yhteensovittamisen parantamisesta. Tavoitteena on saada tietoa eri sidosryhmien tietotarpeista ja sitä kautta lisätä tutkimustietoa, parantaa lepakkokartoitusten laatua ja varmistaa lepakoiden suojelu tuulivoimaprojekteissa tarkoituksenmukaisesti.
Yhteystiedot
- Thomas Lilley, thomas.lilley@helsinki.fi, puh. 050 516 2019